Mistä löytäisin voimaa lapsen yrittämiseen?

yritättekö esikoista?

Eikä oikeasti tarvitse kommentoida että ollaan yritetty vasta niin lyhyen aikaa. Siitä ei ole kyse, vaan siitä etten jaksa enää pettyä. 7 pettymystä on ollut minulle liikaa.

Itse tiedän että yrittäminen ja yrittäminen ei asiaa

auta. Toivon kyllä että saamme lapsen mutta elämä on helpompaa kun se ei ole kaikkea valtaava

asia.

Onhan noita tarinoita, missä nainen raskautuu heti kun pari lakkaa yrittämästä, mutta mun pointti oli, että sopikaa joknkun mittanen " loma" ja kerätkää voimia uutta yritysputkea varten.



Sitten myöhemmin uusin voimin uuteen yritykseen!

Siitä ei ole mahdollista mitenkään " ottaa lomaa" , sillä jos tiedän että olemme harrastaneet suojaamatonta seksiä niin ihan samalla tavalla stressaa että tuleeko plussa vai ei ja jos tulee nega niin romahdan.

Ja yrityksen lopettaminen ei varmaan tule kysymykseen ilman avioeroa, siltä tuntuu.

Onko kellään kokemusta vastaavasta?



ap

Taidat olla aika nuori?

Tuomitkaa vaan jos haluatte, halusin vain tukea jos joku olisi samanlaista kokenut ja siitä selvinnyt. 7, taisit itse tulla nopeasti raskaaksi?



ap

Päätin, että keskityn elämäni tuhoamiseen, kun ei siitä mitään tulisi kuitenkaan. Kesäloma meni ryypätessä ja kas.. tulin raskaaksi. Elämä sai uuden suunnan, uuden alun, ilman lasta olisin varmasti kuollut, niin lopussa olin kaikin tavoin.



Valehtele lääkärissä vähän, että yritystä on jo yli vuosi, niin pääsette edes lapsettomuushoitojonoon, joka on piiiiiiiiiiitkä.



Ehkäpä kuitenkin odotusaikana jo onnistaa.



Voimia, en osaa sanoa muuta.

7 kk odotuksen odotusta oli ainakin munulla pahaa aikaa. Mutta sitten kun vuosi tuli täyteen. Olo helpotti jotenkin ihmeesti. Jossain vaiheessa sitä ei enää jaksa. Kaikkein helpointa sinulle olisi kun vain nyt pystyisit unohtamaan koko yrityksen. helpommin sanottu kuin tehty. Mutta jos pyörit vauva / odotus / yritus yms. nettisivuilla. Lopeta se heti! se ei ainakaan helpota oloasi.



Se että joku neuvoi valehtelemaan lääkärissä että yritystä on enemmä, miksiköhän jonot on niin pitkä? olisko joku muukin vähän liioitellut? Tämmöinen valehtelu tuntuu ikävälle kun niitä oikeasti apua tarvitseviakin on paljon.

Jos minut tuntisit niin et sanoisi noin. Päinvastoin, elämässäni on ollut paljon suuria vastoinkäymisiä mistä olen selvinnyt, nyt tuntuu vaan että tähän ei enää ole voimia.



10, taidan olla hiukan samalla tiellä kuin sinä. En tarkoita alkoholia, mutta muuten olen alkanut tietoisesti jo nyt pilaamaan elämääni. Olen viilentänyt välejä ystäviini (varsinkin niihin jotka ovat raskaana tai jolla on lapsia), ja olen päättänyt etten salli itselleni mitään mistä nautin. Ei juhlia, ei ystävien tapaamista, ei urheilua, ei shoppailua. Syömistänikin olen vähentänyt, en laihtuakseni vaan ikäänkuin itseäni rankaistakseni. Jätin hakematta haaveilemaani työpaikkaankin ihan vain rangaistukseksi siitä etten ole tullut raskaaksi. Tuntuu että yritän koko ajan laiminlyödä yhä enemmän asioita ja keksiä uusia tapoja itseni rankaisemiseksi.



ap

Olisiko teidän mahdollista lähteä vaikka jonnekin lomamatkalle tai risteilylle joka veisi vähän ajatuksia muualle?



Ymmärrän kyllä tunteesi, kuukausittainen toivominen ja pettyminen vie voimia.



Apteekissa myydään sellaisia ovulaatiotestejä, jotka voi auttaa löytämään oikean ajankohdan hedelmöittymiselle, oletteko kokeilleet niitä? Nainenhan voi tulla raskaaksi vain 24 tunnin aikana kuukausittain.



Tsemppiä ja jaksamista, kyllä se vielä tärppää!

Tuntuu vaan OIKEASTI että en selviä hengissä siihen asti. Hoidot ovat vihoviimeinen asia mihin minulla nyt olisi voimaa.



ap

Lomalla ollaan oltu jo 3 kertaa, ja ovistikut on tietenkin ollu käytössä alusta asti. Olen tehnyt tästä yrittämisestä todellakin suuren asian, eli KAIKKI on otettu huomioon. Mutta ei vaan tärppää.



ap

Vierailija:

olen alkanut tietoisesti jo nyt pilaamaan elämääni. Olen viilentänyt välejä ystäviini (varsinkin niihin jotka ovat raskaana tai jolla on lapsia), ja olen päättänyt etten salli itselleni mitään mistä nautin. Ei juhlia, ei ystävien tapaamista, ei urheilua, ei shoppailua. Syömistänikin olen vähentänyt, en laihtuakseni vaan ikäänkuin itseäni rankaistakseni. Jätin hakematta haaveilemaani työpaikkaankin ihan vain rangaistukseksi siitä etten ole tullut raskaaksi. Tuntuu että yritän koko ajan laiminlyödä yhä enemmän asioita ja keksiä uusia tapoja itseni rankaisemiseksi.

ap

toi raskaana olevien ystävien välttely kuulostaa ihan normaalille mutta toi " itsensä rankaiseminen" kuulosta sairaalle. Mieti nyt vähän, miksi?? Hae ennemmin sitä uutta työpaikkaa niin saat muuta ajateltavaa...

kyllä se vielä iloksi muuttuu :)

Tämä lapsen yrittäminen-lapsettomuus-pettymys-väsymys -kuvio on niin turhauttava. Ja niin yleinen. Olen pahoillani, että sinäkin olet nyt tuossa tilanteessa. Kenenkään on ulkopuolelta turha tulla arvostelemaan voimavarojasi tai kestävyyttäsi, ne sinä tiedät vain itse.



Kunpa osaisinkin helpottaa oloasi ja kertoa sinulle miten menetellä. Pomminvarmaa menetelmää kun ei tähän asiaan ole olemassakaan.



Itse yritin lasta ex-puolison kanssa 3 vuotta ja saaliina oli yksi keskenmeno, tuskaa ja lopulta ero. Uuden miehen kanssa tulin luomusti raskaaksi ja toista lasta yritimme 12kk jonka jälkeen 6kk hoidoissa ja nyt odotamme toista.



Joillakin auttaa aika, toisilla ero, toisilla uusi harrastus ja yksillä kertakaikkinen lopettaminen. Ystäväni ajautui siihen pisteeseen, että erosi vakituisesta virasta valtion leivistä, ilmoitti kihlatulle, että nyt hajoaa pää ja lähti 12kk:ksi vapaaehtoistyöhön etelä-afrikkaan. Siellä on vieläkin eikä välttämättä palaa ihan äkkiä Suomeen...



Ihmiset jaksaa ja sietää asioita eri tavoin, joten en voi kuin toivottaa onnea ja tsemppiä tulevaan. Ratkaisu voi löytyä helpostikin tai sitten on edessä vielä monta karikkoa. Voimia sinulle!!!



T: lapsettomuuden takia psykologillakin käynyt äiti

Olet suhteellisen nuori vielä,hedelmällistä aikaa on reilusti jäljellä. Koita ajatella että olet joka kuukausi lähempänä tavoitettasi, sen sijaan että pitäisit sitä menetyksenä. Ei se helppoa ole kun toivoo jotain kovasti, mutta 8 kk on kuitenkin lyhyt aika. Toivoa sinun kohdallasi on kuitenkin tosiasiassa enemmän kuin minulla oli yrityksen lopulla, silti en luovuttanut.

Älä missään tapauksessa tee sitä virhettä (niin kuin minä), että jätät mieleiset työpaikat/opiskelupaikat hakematta ja elämän elämättä. Heität hukkaan sen ajan, kun pitäisi kerätä kokemuksia, joista viisastuneena olet myöhemmin parempi äiti. Lapsi tulee kun on sen aika.



Ihmeitä tapahtuu. Kävin kaikki hoidot (mm. IVF 6x) moneen kertaan läpi ja kuulin usein nämä kaikki " älä stressaa, sitten onnistuu" jne. Lopuksi onnistuimme luomuna. :)



T:7

Paras keino minusta oli vaan lujasti uskoa siihen, että kyllä se vielä jonain päivänä onnistuu, jos ei nyt niin sitten joskus toiste. Ja keskittyä muuhun elämään.

Voisitteko keksiä jonkun ison, aikaa ja energiaa vaativan projektin, joka vie ajatukset kokonaan muualle?

Minä uskon, että teille tulee vielä lapsi, ja toinenkin sitten perään.

Yritä antaa itsellesi kärsimättömyytesi anteeksi ja elämälle sen vääryys, tai mikä väärältä tuntuu.

Hakkaa pettymyksesi halkoihin tai nyrkkeilysäkkiin.



Tosiasia on, niinkuin itsekin varmaan tiedät, että kun saat ajatuksesi pois raskautumisesta, niin sitten se tulee. Valitsee oman aikansa.

Kaikkea hyvää.

Syö terveellisesti tai ainakin joka päivä vitamiini (multitabsilla on sellainen joka tarkoitettu raskautta yritettäessä ja sen aikana) Syö mielummin liikaa kuin liian vähän, pari ylimääräistä kiloa auttaa hedelmällisyyteen.



Vältä kaikkia särkylääkkeitä, joita ei raskaana ollessaankaan saa syödä (esim burana aiheuttaa kuulemma keskenmenoja).



Rentoudu ovulaation aikaan, punaviini ja viini rentouttaa ja saattaa auttaa siinä. Puuhastelkaa myös ahkerasti, kaksi kertaa päivässä toimi ainakin meillä!



Aina rakastelun jälkeen nosta lantio ylös ja jalat kohti taivasta :-).