Pelottaako muita poikien äitejä...

Mutta en ole ajatellut, että pelottaa. Pojan ja miniän asioista vaan pitää pitää omat näpit erossa, ei saa puuttua niihin, niin hyvin menee.

Uskon että mukava käytös palkitsee itsensä, eli jos olen mukava miniälle ja yritän pitää itseni puuttumasta liikaa heidän elämäänsä niin eiköhän me tulla toimeen :) ITse yritän kovasti sietää anoppiani mutta täytyy sanoa että kaikkitietävä asenne pistää joskus hermot kireälle...

Jos elämän tarkoitus on saada mies todistelemaan, että vaimo on äitiä tärkeämpi, niin se on kyllä surullista elämää molemmille.

Mulla on jo miniä- mutta myös vävykokelas, hyvin pärjätään! Miniän kanssa tuossa juuri katseltiin liinavaatekaapista mitä halusivat omaan kotiinsa meidän verhoja, liinoja jne. Hyvin kelpasivat, iloiset olivat ilmeet! kuukaudenvaihteessa muuttavat, tytär jo asuu kihlattunsa kanssa.



Parasta vaan antaa nuorten hoitaa omat asiansa, ja antaa apua vain pyydettäessä. Olen sanonut, että aina saa pyytää ja autetaan kykyjemme mukaan.



Niin siis, mulla pojat 19- ,12-, ja 1-vuotiaat. Tytöt 21-, ja 17-vuotiaat.

Ihan totta, kas, kun poika on ainokaiseni, sain hänet 36-vuotiaana kymmenen vuotta sitten. Kauhulla ajattelen tulevaa. No, vähän kieli poskessa mutta totuuden siementä kyllä mukana ;)

järjen riemuvoitto voisi kuvitella vanhojentanssikuvien olevan hyökkäys miniää kohtaan...eikä tämä ole ensimmäinen tapaus täällä, kun nämä jotkut emännät vaan yrittävät vääntämällä vääntää ihan joka asian niin, että vika on anopissa. Se pelottaa. Ei mullekaan tulisi mieleenkään sekaantua toisten asioihin, ei ole mun tyyppistä toimintaa muutenkaan, mutta kun nää miniät keksii asiaa ihan mistä vaan. Oman mieheni veljen ex-vaimo oli just sellainen, aina kyräilemässä ja miettimässä mitähän ne appivanhemmat nyt sillä ja tuolla taas tarkoitti, vaikka ovat mitä ihanimpia ihmisiä, eivätkä varmasti tahallaan yritä ketään loukata.

Vierailija:

Jos elämän tarkoitus on saada mies todistelemaan, että vaimo on äitiä tärkeämpi, niin se on kyllä surullista elämää molemmille.

vaan heitän välillä hurttiakin huumoria jne. Siitä mulle tässä elämässä jopa maksetaankin ; )



Mutta siis itse tässä elämässä siis en elä loukatakseni muita, enkä itse loukkaannu lähimmäisteni tai oikeastaan kenenkään sanomisista, olen jo aika päivää oppinut olemaan tulkitsematta ja arvuuttelematta, että mitähän toi nyt taas tolla tarkoitti jne.



Mut joo, siis en epäile yhtään, etteikö olisi syytä pelätä, jos saan sellaisen miniän kuin esim. tuon valokuvaketjun ap. ja lukuisat vastaajat...



Korostan siis vielä, että en ole toisten asioihin sekaantuvaa sorttia ollenkaan, mutta jos jotakuta ärsyttää jo toisten esillä olevat valokuvat, ja jokaisesta jutusta aletaan vääntää itkua että " yrittikö anoppi taas loukata" - niin sellaiseen peliin en varmaan lähde mukaan.

voihan käydä niinkin että poika tuo kotiin kivan vävyn joka ei ole av:sta kuullutkaan!

Haluan läheisen ja avoimen suhteen lapsiini ja mikään ei olisi kauheampaa kuin se että he tapaisivat puolison joka esim. inhoaisi meitä tai ei välittäisi olla perheemme kanssa tekemisissä!



Itse en halua ruveta hirviöanopiksi. Vaan haluan ehdotomasti tulla toimeen lasteni kumppaneiden kanssa. Mutta voihan olla että pelkkä persoonani ärsyttää... tai sitten puoliso voi olla sen oloinen ettei häntä kiinnosta olla tekemisissä ja ettei ole tottunut läheisiin väleihin vanhempien kanssa...

Vaikka sinä itse et loukkaantuisi muiden sanomisista, sinä et voi tehdä sellaista päätöstä toisten puolesta. " minä nyt olen tällainen rempseä" -asenne ei anna sinulle oikeutta moukkamaiseen käytökseen, vaan kannat sanomisistasi vastuun niin kuin muutkin.

suhde miniään tuntuisi olevan aika merkityksetön asia. Olen kyllä mielelläni väleissä ja tekemisissäkin jos synkkaa, mutta jos ei niin tarviiko niitä sitten nähdäkään? Minulla on niin monta lasta että lapsenlapsia tulee varmaan aika liuta. Joten ei haittaa vaikka joihinkin jäisi yhteydenpito pois. Minä aion joka tapauksessa elää omaa elämääni ja jokainen jolle se sopii saa osallistua siihen, mutta kenenkään muun mielen mukaan en ala taipumaan.

voi jessus sentään miten typerää. Ei mikään ihme, että noita anopinvihaajaminiöitä syntyy, kun poikien äidit jo valmiiksi tällä asenteella liikenteessä!



Oma äitini kertoi, että hänen anoppi oli juuri tuollainen marttyyri; miniä on aina väärässä, mitä ikinä tapahtuu. Kun äitini ja isäni sanoivat, ettei heille voi koska vain lampsia sisään (kun olivat vasta muuttaneet yhteen) anoppi tietysti oli sitä mieltä, että " et vain anna minun tavata omaa poikaani" (huom. oma poika oli myös vittuuntunut äitinsä yllätysvierailuihin, mutta häntä ei kuunneltu, koska " kyllähän äiti nyt oman poikansa tuntee eikä tämä VARMASTI halua olla tapaamatta äitiään päivittäin" ).



Mitä vielä... kun nuorin sisarukseni oli syntynyt, äitini vaistosi, että vauva kaipasi rauhaa ja hiljaisuutta (riitti, että kaksi huomattavasti vanhempaa isoa sisarusta temmelsi kotona) ja esitti toiveensa, ettei uutta vauvaa jatkuvasti rampattaisi katsomassa. No, anoppi loukkantui ja oli sitä mieltä, että " et vain halua meidän tapaavan lapsenlapsiamme!" (toive oli kylläkin esitetty KAIKILLE perheen ulkopuolisille henkilöille, ei pelkästään anopille). Ja sekin vielä, että vauva nukkui paljon ja oli monesti unten mailla, kun vieraita sattui käymään. Anoppi oli vakuuttunut, että äitini TAHALLAAN nukutti vauvan, etteivät he voisi nähdä tätä hereillä. Jep jep.



Vaan minkäs teet. Kun anoppi on jo yli 20 vuotta sitten päättänyt, että miniä on paha, ei auta järkipuhe eikä mikään muukaan. Ja isäni sentään aina pitänyt äitini puolia (anoppi varmaan kuvittelee äitini kääntäneen poikansa häntä " vastaan" ) mutta eipä siitäkään ole ollut mitään hyötyä.

Ei vaineskaan, onhan maailma pullollaan mahtavia naisia, toivottavasti pojat ennen kaikkea löytävät kivat ja itseleen sopivat kumppanit, joiden kanssa voivat elää onnellisina. Sehän se oikeasti tärkeintä on.



T: Ap.

oman anoppini kanssa ei ole mitään ongelmia, meillä on erittäin läheiset välit. Mutta ymmärrän kyllä omn äitini närkästyksen.

Mitäs jos kykenisi ajattelemaan, että ehkä tuo anoppi ei kuitenkaan halua loukata tms.? Mikä sitten on moukkamaista käytöstä ja mikä ei, sekin on niin tulkinnanvaraista. Mun mielestä pahinta moukkamaisuutta on juuri ilkeämielisyys ja marttyyriksi heittäytyminen ihan tavallisessa elämässä.

Korostan vielä, että en tosiaankaan tuppaudu toisten asioihin, tai loukkaa muita huvin vuoksi tms. en kommentoi ulkonäköä jne. En kyllä tietenkään myöskään ala persoonaani muuttamaan sen takia, että joku miniä ei sitä kestä.

Ja ehkä vielä enemmän pelottaa, kuten joku tuossa ylempänä kirjoitti, että jos miniä vaan tulee täysin erilaisita tavoista, ei tykkää olla yhteydessä läheisesti jne. Se olisi todella kurjaa, koska kuten kaikki tietää, enemmän se nainen määrää suhteessa näistä asioista kuin mies, noin niinkuin yleensä ainakin.

Vierailija:

Vaikka sinä itse et loukkaantuisi muiden sanomisista, sinä et voi tehdä sellaista päätöstä toisten puolesta. " minä nyt olen tällainen rempseä" -asenne ei anna sinulle oikeutta moukkamaiseen käytökseen, vaan kannat sanomisistasi vastuun niin kuin muutkin.

Tuskin ne kovin topakkaa ottaisivat, kun itse ovat aika hissukoita. Varmaan samanlaisen ujopiimän löytävät.

VOin nyt tässä vaiheessa sanoa, että totta kai anopeissakin on monstereita, ei siinä mitään. JA mielestäni tuolla jo aiemminkin kirjoitin, että tärkeintä on että lapset löytävät itselleen sopivat ja mieleiset puolisot. Tämä aloitus lähinnä kumpusi noista lukemattomsita jutuista, joita tänne kirjoittelee jotkut aivan tolkuttoman yliherkät naisihmiset, jotka loukkaantuu jo siitä, jos anopilla on oman lapsensa vanhojentanssikuva esillä. JOs se on sinusta ihan normaalia, niin ok, mua ainakin järkyttäisi, jos mulla olisi tuollainen miniä, joka selän takana nyyhkyttelisi tuollaisia asioita, joilla ei ole todellakaan yhtään mitään tekemistä koko ihmisen kanssa.

Itse tulen erinomaisesti oman anoppini kanssa toimeen, hän on aivna ihana ihminen. Ja ylipäätään tulen ihmisten kanssa toimeen todella hyvin, ehkä just siksi, että hyväksyn heidät sellaisena kuin ovat. Omien lasteni suhteen olen antanut heidän luoda omanlaisiaan suhteita lähisukulaisiin ja ystäviin, ja toetysti sekin pelottaa, että mitä jos miniä on sellainen, joka tulee av:lle ruikuttamaan, että nyt se anoppi laittoi vauvalla väärän myssyn, ikinä ei saa enää hoitaa tms.

Vierailija:

voi jessus sentään miten typerää. Ei mikään ihme, että noita anopinvihaajaminiöitä syntyy, kun poikien äidit jo valmiiksi tällä asenteella liikenteessä!

Oma äitini kertoi, että hänen anoppi oli juuri tuollainen marttyyri; miniä on aina väärässä, mitä ikinä tapahtuu. Kun äitini ja isäni sanoivat, ettei heille voi koska vain lampsia sisään (kun olivat vasta muuttaneet yhteen) anoppi tietysti oli sitä mieltä, että " et vain anna minun tavata omaa poikaani" (huom. oma poika oli myös vittuuntunut äitinsä yllätysvierailuihin, mutta häntä ei kuunneltu, koska " kyllähän äiti nyt oman poikansa tuntee eikä tämä VARMASTI halua olla tapaamatta äitiään päivittäin" ).

Mitä vielä... kun nuorin sisarukseni oli syntynyt, äitini vaistosi, että vauva kaipasi rauhaa ja hiljaisuutta (riitti, että kaksi huomattavasti vanhempaa isoa sisarusta temmelsi kotona) ja esitti toiveensa, ettei uutta vauvaa jatkuvasti rampattaisi katsomassa. No, anoppi loukkantui ja oli sitä mieltä, että " et vain halua meidän tapaavan lapsenlapsiamme!" (toive oli kylläkin esitetty KAIKILLE perheen ulkopuolisille henkilöille, ei pelkästään anopille). Ja sekin vielä, että vauva nukkui paljon ja oli monesti unten mailla, kun vieraita sattui käymään. Anoppi oli vakuuttunut, että äitini TAHALLAAN nukutti vauvan, etteivät he voisi nähdä tätä hereillä. Jep jep.

Vaan minkäs teet. Kun anoppi on jo yli 20 vuotta sitten päättänyt, että miniä on paha, ei auta järkipuhe eikä mikään muukaan. Ja isäni sentään aina pitänyt äitini puolia (anoppi varmaan kuvittelee äitini kääntäneen poikansa häntä " vastaan" ) mutta eipä siitäkään ole ollut mitään hyötyä.

ei sisälukutaidossani ole mitään vikaa. Ihmiset loukkaantuvat niin eri asioista. Se, että vauvalle pistetään toisenlainen myssy päähän vanhempien toiveista huolimatta voi olla todella loukkaavaakin. Minua ainakin vituttaisi, jos isovanhemmat (niin appi- kuin omatkin vanhempani) eivät kunnioittaisi kasvatusperiaatteitani vaan toimisivat niinkuin HEISTÄ tuntuu kivalta. Aivan sama, vaikka kyse olisi pienestäkin asiasta, sillä niissähän se kunnioitus punnitaan. Kunnioittavatko isovanhemmat vanhempia sen vertaa, että toimisivat niin pienissä kuin suurissa asioissa niinkuin vanhemmat toivovat?



Ei kylläkään liity enää alkuperäiseen aiheeseen. En tiedä, mikä on alkuperäisen aiheen pointti. Kyllä minuakin voisi kismittää, että anoppi pitäisi miehestäni jotain sellaisian kuvia esillä, missä joku vanha heila poseeraisi myös (niinkuin muita kuvia miehestä ei olisi) mutta jos kyseessä on ihan VAIN joku tanssipari tms. niin ei sellaisella pitäisi olla mitään väliä.



18