Mistä löytäisin voimaa lapsen yrittämiseen?
Onko enää mitään tehtävissä? Lasta ei kuulu enkä jaksa enää kertaakaan pettyä siihen että kuukautiset alkavat. En vain jaksa. Ilmoitin miehelle että en pysty enää yrittämään lasta, se stressi ja jokakuukautinen pettymys on minulle vain kertakaikkiaan liikaa. Mies on nyt tietenkin hirmu pettynyt koska toivoisi kovasti lasta.
Mistä sitä ikinä voi löytää voimia jaksaa niitä pettymyksiä?
Kommentit (45)
Vierailija:
mieleen. Ulkomailta tai suomesta.
Eikä tuollaisesta mamerokakkiais-ap:sta siihen olisi.
Vierailija:
Sori, tulin tuosta yhdestä kirjoituksesta niin kiukkuiseksi etten jaksa enää kirjoitella. Kyllä, olen sitten maho lehmä ja minusta tulisi varmaan maailman huonoin äiti jne. jneJa kyllä, en varmaan ansaitse lasta ikinä koska rankaisen itseäni ja inhoan itseäni koska olen jopa katkeruuksissa toivonut raskaana oleville ystävilleni keskenmenoa.
Itken taas vaikka ajattelin että tänään en itkisi. Toivon oikeasti että jos minä en lasta saa niin mahdollisimman moni muukin joutuisi tämän saman tuskan kokemaan. Repikää siitä sitten ja tuomitkaa. Ihmettelinkin että kumman pitkään tämä ketju pysyi asiallisena.
Hyvästi vaan ja kiitos asiallisesti kirjoittaneille.
ap
Meillä yritystä takana kolme vuotta ja lapsettomuushoidoissa kaksi epäonnistumista takana. Ei auta muu kun pettyä ja toivoa että joskus onnikin potkaisisi. Ei rohkaise kovinkaan paljoa, mutta sori vaan, näin on asia.
Ja huonosti on asiat kyllä, jos yrittämisen lopettamisesta avioero tulee...
Jos on, jotain on pielessä. Itse olin samanlainen. Lapsemme sai alkunsa 1,5 vuoden yrityksen jälkeen. Sairastuin synnytyksenjälkeiseen masikseen. Elämän pitää olla ensin kunnossa ja ihmisen sinut itsensä kanssa. Ja se 8 kk on todellakin lyhyt aika, vaikka et sitä halunnutkaan kuulla...
mieleen. Ulkomailta tai suomesta.