Mistä löytäisin voimaa lapsen yrittämiseen?
Onko enää mitään tehtävissä? Lasta ei kuulu enkä jaksa enää kertaakaan pettyä siihen että kuukautiset alkavat. En vain jaksa. Ilmoitin miehelle että en pysty enää yrittämään lasta, se stressi ja jokakuukautinen pettymys on minulle vain kertakaikkiaan liikaa. Mies on nyt tietenkin hirmu pettynyt koska toivoisi kovasti lasta.
Mistä sitä ikinä voi löytää voimia jaksaa niitä pettymyksiä?
Kommentit (45)
mutta tuntuu olevan tai ainakin meidän kohdalla oli totta se vanha totuus että kun lopettaa yrittämästä niin tärppää. Jos ajattelet ihan luonnonkin kannalta eli eläin joka on esim vahingoittunut, ei yleensä saa poikasia koska elimistö on stressitilassa ja uskon että sama pätee meihin ihmisiin.
Greippimehut, punaviinit, foolihapot, sinkit, vitamiinitabletit, suklaa, tyyny pepun alla, seksiä tiheään tahtiin, rukoukset, vyöhyketerapia jne jne. Eli keinot on käytetty.
ap
Tuhannet naiset raskautuvat vaikka stressaavat asiasta aivan valtavasti. Ja raskautuminen on epätodennäköisempää jos ovista ei testaa. Ja jos sen testaa niin stressaantuu. Ja jos sitä ei testaa niin stressaantuu.
ap
useimmat jotka stressaavat eivät ole tulleet raskaaksi. Harvemminhan sitä asia vaivaa jos heti on tärpännyt. Tuttavapiirissämme ainakin useampi esimerkki siitä kuinka ensin pitkän yrittämisen jälkeen on päätetty olla yrittämättä ja sitten onkin tultu raskaaksi.
Kaikillahan sitä nyt pientä stressiä on mutta kyllä tuo minusta aivan loogista on. Elimistösihän tuottaa erilaisia hormoneja koko ajan, myös stressihormoneja.
Endoa olen itse epäillyt/pelännyt, mutta lääkäri oli sitä mieltä että mikään oireeni ei siihen viittaa ja laparoskopia on ainoa tapa varmistaa onko sitä, ja siinä on kuulemma omat riskinsä. En todellakaan halua laparoskopiaan.
Ja tuosta stressistä: uskokaa nyt että minun on MAHDOTONTA olla stressaamasta asiasta!!! Totta h*lvetissä olisin stressaamatta jos se olisi mahdollista. Tuo " lopeta stressaaminen" on kyllä ehkä aivottomin kommentti tilanteeseeni, anteeksi vain.
ap
Kaikkea kokeilin ja olin kovin tuskainen kun ei tärpännyt. Haluaisin myös varoittaa sinua. Sitten kun tärppää ei se tarkoita että sittenkään olisit onnellinen. Silloin kannat jotain todella arvokasta. Sitten alkaa pelkääminen. Pelkäät ekat 12 viikkoa keskenmenoa. Sitten kohtukuolemaa. Kätkytkuolemaa. Jotain sairautta. Yritä hyvä nainen hellittää. Sen olen tässä vuosien varrella oppinut, että paljon helpompaa olisi, jos pystyisi elämään pelkäämättä ja murehtimatta. Elää täyttä elämää ja olla onnellinen niine eväin mitä on saanut. Älä hukkaa näitä vuosia murehtimiseen ja itsesi rankaisemiseen.
t.12
ehkäisy jätetty pois 03/99
1 lapsi kotona, toinen taivaassa
5 keskenmenoa
ei edelleenkään ehkäisyä
Btw, onko sulle koskaan tehty kohdunkaulan laser-hoitoa? Se saattaa vaikeuttaa siittiöiden kulkua jos kohdunkaula lyhentynyt, jäänyt vinoon, ryttyyn jne.
Mielestäni olet nyt sillain päätepisteessä, että voitte lopettaa yrittämisen ja alottaa elämisen. Rakastelkaa kun siltä tuntuu, ei silloin kun kalenterin mukaan pitäisi. Syö ja juo sitä mitä haluat. Elä. Lapsi tulee kun tulee.
Kaikkea hyvää - halaisin jos voisin.
Sympatiaako haet?? Ota nyt hyvä ihminen itseäsi niskasta kiinni!!! Enkä sano tätä pahasta vaan koska olet tosiaankin ajanut itsesi ihan epätoivoiseksi ja vielä noin lyhyen yrittämisen jälkeen. Ei tässä nyt poppokonstit auta.
Joko (vaikka kuinka tyhmää tahansa) lopetat sen stressaamisen (sori nyt mutta pakko taas sanoa)sillä kukaan muu ei voi tehdä sitä puolestasi ja vaikka lopetatte koko lapsen yrittämisen tai
hyväksyt että asia on nyt näin ja menet hoitoihin tai jatkatte samaan malliin!
Minä en siihen pysty, enkä edes halua.
31, olen pahoillani siitä mitä olet kokenut. Jotenkin en osaa kuvitella pelkääväni raskausaikana, mutta kuka sitä tietää. Ehkä kannattaisi unohtaa yritys ikiajoiksi että välttyisin siltäkin pelolta. Oma tilanteesi on juuri sellainen mitä pelkään, anteeksi vain. Jos minä olisin sinä en olisi enää hengissä. Luultavasti jo yksi keskenmeno tappaisi minut, samalla tavalla kun tämä nykytilanne pikku hiljaa tekee.
ap
on vaan jotenkin helpottavaa lukea vastaavista kokemuksista. En odottanut löytäväni täältä vastausta, vaan saavani miettimisen aiheita.
Stressaamista en lopeta, yritä ymmärtää. Sama kun sanoisit allergiselle että lopeta tuo ihottumasi. Tämä tuska on minussa sisällä eikä sieltä ulos tule. Vaikka jollain keinolla tulisikin, minulla tuskin on voimaa niitä keinoja etsiä ja kokeilla.
ap
Luepa Paulo Coelhon Veronika päättää kuolla. Kehosi on varmaan täynnä Vitriolia, eli katkeruutta, etkä sen vuoksi raskaudu.
Yksi ajatus tämäkin. :-/
Vierailija:
Eikä oikeasti tarvitse kommentoida että ollaan yritetty vasta niin lyhyen aikaa. Siitä ei ole kyse, vaan siitä etten jaksa enää pettyä. 7 pettymystä on ollut minulle liikaa.
Onneksi ollaan hoitojonossa jonottamassa keinohedelmöitykseen!!!!
Vuotokin alkaa taas tänään tai viimeistään tiistaina.
Että hyvää loppuelämää sulle, ap!
Vierailija:
Sama kun sanoisit allergiselle että lopeta tuo ihottumasi.
Allergia on sairaus, stressaantuminen 8kk:n tuloksettoman yrityksen jälkeen ei ole. Taidat olla niitä jotka pitävät allergioita vain hienohelmaisuutena tai nirsoutena...
Ja 37, samat sulle, hyvää loppuelämää ja toivotaan että teillä ei tärppää!
ap
Vierailija:
Ja 37, samat sulle, hyvää loppuelämää ja toivotaan että teillä ei tärppää!ap
Mene ittees maho lehmä!!!!
Kuinka edes kehtaat toivottaa tuollaista, vaikka 37 inhottavasti kirjoittikin!
Vierailija:
Ja 37, samat sulle, hyvää loppuelämää ja toivotaan että teillä ei tärppää!ap
todellakin, olet katkera, hyvin hyvin katkera, ja ehkäpä siinä nyt on sinulle opetus. et saa lasta kun et soisi sitä onnea muillekaan.
jos jollain on ihottumaa kai hän yrittää välttää ihottuman aiheuttajaa. Sinä et edes halua lopettaa stressaamista. Ja sanot, ettet usko pelkääväsi raskausaikana. Toivon että niin kävisi, mutta minun on nyt jotenkin vaikea uskoa sitä. Uskoitko etukäteen että yrittäminen olisi näin stressaavaa. Voisitko olla masentunut? Vaikutat myös kyllä todella katkeralle ihmiselle. Ihan oikeasti, hae apua!
Miten miehesi suhtautuu asiaan? onko yhtä hysteerinen?
Sori, tulin tuosta yhdestä kirjoituksesta niin kiukkuiseksi etten jaksa enää kirjoitella. Kyllä, olen sitten maho lehmä ja minusta tulisi varmaan maailman huonoin äiti jne. jne
Ja kyllä, en varmaan ansaitse lasta ikinä koska rankaisen itseäni ja inhoan itseäni koska olen jopa katkeruuksissa toivonut raskaana oleville ystävilleni keskenmenoa.
Itken taas vaikka ajattelin että tänään en itkisi. Toivon oikeasti että jos minä en lasta saa niin mahdollisimman moni muukin joutuisi tämän saman tuskan kokemaan. Repikää siitä sitten ja tuomitkaa. Ihmettelinkin että kumman pitkään tämä ketju pysyi asiallisena.
Hyvästi vaan ja kiitos asiallisesti kirjoittaneille.
ap
On käynyt mielessä erokin (vaikka miestäni rakastankin, niin sinkkuna vauvakuume varmasti helpottaisi). Olen yrittänyt saada itseni kiinni johonkin muuhun projektiin, mutta asunnon remontointikin jätettiin lopulta toteuttamatta koska en vaan halunnut ja pystynyt sitä suunnittelemaan.
Onhan tuo itsensä rankaiseminen varmaan jollain tavalla sairasta, mutta se jostain syystä auttoi ainakin hetken aikaa. Huono puoli on se että koko ajan pitää keksiä kovempia rangaistuskeinoja jotta se tehoaisi edelleen. Jollakin tapaa kaikesta ympäröivästä eristäytyminen helpottaa.
Unelmieni työpaikkaa en edes enää harkitse hakevani. Tuntuu että olen ansainnut nykyisen huonostipalkatun työni kun en kerran raskaaksi tullut.
Nyt tuntuu etten tosiaan pysty jatkamaan yritystä enää. Mutta toisaalta en pysty elämään ilman että yrittäisimme lasta.
ap