Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit seuraavanlaisten ystävien suhteen?
28.01.2007 |
Ystävä tai kaveri A) aikoinaan näimme suhteellisen paljonkin mutta on aina ollut vähän sellainen tyhjänlupaaja. Sai sitten vauvan ja nykyään ehdottaa tapaamista n. kerran kuussa heillä mutta vain jos mies ei ole kotona eikä parempaakaan seuraa ole löytynyt. Ei siis todellakaan varaa aikaa nähdäkseen minua vaan menen siinä sivussa. On kyllä lapsen kummitäti ja näin mutta toisaalta olen sitä mieltä, että voisi uhrata edes kerran kuussa itsensä ja oikein panostaa tapaamiseen. Yleensä ne sovitut sitä paitsi peruuntuu, tyyliin tuli kuumetta tai oksennustauti tai äitiltä hajosi auto tms. Tuntuu, että on jo etäännyttykin niin paljon, että en oikein osaa ottaa asiaa puheeksi edes. Lisäksi hän aina lupaa soittaa ja aina ehdottaa jotain päivää jolloin voisi tulla vaikka meille mutta koskaan ei kuitenkaan tule.
B) tämän kanssa olisi kiva olla ja asuukin tuossa vieressä. Hänen mies ei kuitenkaan pidä minusta (kuten ei muistakaan ystäväni ystävistä) ja ilmeisesti siksi ystäväni ei koskaan pyydä minua ja lastani heille jos mies on kotona? Heillä käy paljon pariskuntia mutta meitä mieheni kanssa ei huolita. Olemme sitten vissiin " vääräuskoisia" ja vähän vähempiarvoisia, ainakin sen miehen mielestä. Ystäväni ei käy meillä juuri koskaan sillä heillä on 4 lasta mutta kuitenkin hän käy muiden ystäviensä luona kun mies on tullut kotiin. Minä saan aina käydä heillä ja jos kysyn häntä jonnekin niin se on sellaista katsotaan jaksaako- touhua. Kuitekin hän tapaa muutamaa muuta ystävää kaupungilla ja käy heidän luonaan. Tässä viikko ollaan yritetty nähdä, mentäis tytön kanssa heille mutta koskaan ei sovi eikä jaksa ja aina on joku muu tulossa kylään ym.
Olen miettinyt josko jättäisin nuo molemmat elämästäni? Mua on kiusattu koulussa vuosia ja ystäviä oli vaikea löytää. Nyt niitä kuitenkin on hyviäkin muutama joten miksi pitää tuollaisia? Tai ainakin tuo B- tapaus saa parantaa tapansa jos aikoo pysyä, tuo A taitaa olla jo menetetty peli. Inhottaa kun tavalllaan sydämessään tietää olevansa noille ihmisille sellanen kakkosvaihtoehto :(
Kommentit (2)
mutta se kun AINA lupaa, että voisin tulla sunnuntaina mutta soitan vielä ja KOSKAAN sitä soittoa ei tule!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asian toista puolta. Mitä jos syyt ovatkin ihan oikeita? Näin infektioastmaisen lapsen äitinä voin hyvin samaistua jatkuviin perumisiin. Minullakin on ystäväpiiri supistunut aika tavalla, mutta ei sille mitään voi kun lapsi sairastaa koko ajan ja miehen työaikojen takia on vaikea nähdä ilman lastakaan. Kuulen usein, miten langan toisessa päässä ei todellakaan uskota, että lapsi on taas kipeä. Mutta kun on.
Ystävydessä on kaksi osapuolta. Kannattaa miettiä myös sitä, miten itse on toiminut ja lähteä vasta sen jälkeen tositoimiin. Joskus suoraan kysyminen on järkevämpää kuin asian vatkaaminen viikkotolkulla. Jos ihmisistä ei ikinä kuulu mitään, silloin he eivät varmasti ole ystäviäsikään eikä sinun tarvitse väkisin yrittää.