Olen hylännyt ystäväni ja erakoitunut. Ainoa reitti ulkomaailmaan on enää tietokone.

Hae apua vielä kun pystyt! Mulla oli eräs tuttava jolle kävi ihan samalla tavalla ja lopulta hänet jouduttiin viemään pakkohoitoon. Olet vakavasti masentunut ilmeisesti tai kärsit jostain muusta mielenterveysongelmasta. Mutta apua on tarjolla, ota se vastaan!

Hae hyvä ihminen apua!

Tietokone/nettiriippuvuus yhdistettynä jonkinlaiseen masennukseen, luulisin.

Minulla oli kavereita ja ystäviä, mutta sitten aloin seurustelemaan miehen kanssa joka muun pahan lisäksi sai katkaistua siteeni kaveripiiriini. Sitten erosimme, seurustelin hetken erään toisen miehen kanssa, jätin hänet, olin raskaana...lapsen synnyttyä eristäydyin lähes täysin, tietenkin käyn töissä ja kaupassa ja leikkipuistossa, sekä lapsen ollessa esim. isällään käyn myös baarissa. Muuten en tapaa ihmisiä enkä soittele heille, enkä vastaa puheluihin - no niitä ei vuosiin ole enää tullutkaan. Tietokoneen kanssa räsyttelen kaiket päivät ja jotenkin tuntuu etten muuta kaipaa. Joskus baarissakin tulee ikävä tietokoneelle...



-terveisin samanlainen

Tietokone on ainoa ystäväni.......

Minulla on oma perhe ja työ. Joskus olisi ihan kiva nähdä jotain ystävää, mutta käytännössä en totta puhuen halua nähdä sitä kaikkea ylläpitämisen " vaivaa" . Tähän vaikuttaa se, että oikeastaan aiemmat, pitkäaikaisetkaan ystävyyssuhteeni eivät ole olleet terveellä pohjalla, vaan niihin on sisältynyt liikaa kilpailua, kateutta yms. Eli ei ole sellaisia ystäviä, jotka haluaisin pitää. Ehkä vielä joskus sellainenkin löytyy.

ja kysyä kuulumisia tms. kyllä se vähitellen siitä lähtee. Jos tiedostat, että kaikki ei ole niinkuin oikeasti sisimmässäsi haluaisit, tee jotain asioiden korjaamiseksi.

Joku mainitsi, että olisi joskus kiva ehkä tavata, mutta käytännön järjestelyt yms. tuntuvat kuormittavan liikaa. Samaa mieltä. Joskus päähän iskee välähdys, että nyt soitan vanhalle kaverille, mutta ajatus hiipuu melkein samantien. Samalla kuitenkin surkuttelen, ettei mulla ole ketään. Toisaalta en edes kaipaa ketään. Ihan skitsoa.



Koen kuitenkin kaikista helpoimmaksi olla yksin. Saan ajatella omia asioitani, ja järjestellä niitä. Monet jutut joista ystäväni puhuvat, eivät kosketa minua enää. Bilettäminen ei kiinnosta, talonrakentaminen ei kiinnosta, kaverin vauvan kakan väri ei kiinnosta..



Kaipaisin tapaamisilta jotain syvällisempää. Olen hyvin pohtiva ja kyseenalaistava luonne, kaverini eivät. Meitä ei toisinsanoen enää yhdistä muu kuin menneisyys.



ap