Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Te, jotka olette eronneet riitojen ja rakkaudettomuuden vuoksi!

Vierailija
12.12.2006 |

Tarkoitan, jos taustalla ei ole päihde -väkivalta -tai uskottomuustaustaa, vaan ristiriitoja joita ei saada selvitetyksi.



Minkälaiseksi elämänne on sittemmin muuttunut? Miten lapset ovat reagoineet eroon?

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
12.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on ex:n kanssa ihan hyvät välit ja lapset näkevät isäänsä aina kun haluavat! Isä on lapsille ISÄ enemmän kun avioliiton aikoihin!

Ero oli erittäin onnistunut ratkaisu!

Vierailija
2/5 |
12.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voivatko lapsesi paremmin nyt kuin yhdessäolon aikoihin? Mikä sai sinut tekemään lopullisen ratkaisusi?



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
12.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

oltiin yhdessä 7 vuotta.

Lapset erotessa 5v ja 1v.

Meillä riideltiin jatkuvasti, sellaista pientä v***lua ja nälvimistä. En halunnut näyttää lapsilleni sellaista perhe-elämän mallia. Ei ikinä sovintoja tai halaamisia!

Kypsyttelin päätöstä pitkään. Meni vuosia, ennen kun oikeasti läksin.



Lapset eivät mielestäni kärsineet erosta, päinvastoin! Sen jälkeen heillä oli kaksi kotia, jossa kummassakin oli kiva ja lämmin ilmapiiri ilman riitoja!

Vierailija
4/5 |
12.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta pihiäkin pihimpi. Ystävä pelkää lähteä, koska joutuisi ottamaan ison asuntolainan, jotta lapset voisivat asua lähellä isäänsä, tyyriillä asuinalueella. Kyllä tähän olisi toinenkin vaihtoehto. Voisihan ystävä mennä vuokralle ja saada itse vuokratuloja ainoasta omaisuudestaan, yksiöstään. Sitä vaan lukkiutuu niin tiettyyn elämään, ettei tiedä miten siitä irrottautuisi. Uskallusta ei ole lähteä eikä toisaalta selvittää välejään avomiehen kanssa. Meidän Perhe lehdessä oli juttu äitikommuunista. Siinä kaksi äitiä lapsineen pystyi jakamaan asumiskulunsa Helsingin keskustassa. Ystävä tarvitsisi niin paljon hellyyttä. Tuo hellyyden tarve vaan on niin pohjattoman tyydyttämätön, että siitä seuraa ongelmia. Ovat persoonina avomies ja ystävä niin erilaisia. En kehota eroamaan. On vaan kurjaa seurata, kun tilanne pysyy niin lukkiutuneena. Kultalusikkasuussa syntyneeltä mieheltä odottaisi kyllä vähän tukea lastensa äidille tai siis äidin kautta lapsille. Itse tulen hyvin keskusteluun tämän miehen kanssa (ei mies minua kiinnosta, minulla on oma mies). Tajuan mistä syystä hän on niin välinpitämätön avovaimoaan kohtaan. Molempien olisi kasvettava.

Vierailija
5/5 |
12.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

meilläkin mies oli paljon varakkaampi kuin minä.

Kun erottiin, en halunnut mukaani mitään muuta kuin lapset!

Muutin kaupungin vuokrakaksioon!

En ajatellut hetkeäkään rahaa, pääasia oli, että pääsin pois!

Nyt oma asunto ja elämä mallillaan!

Raha ei todellakaan tee onnelliseksi!!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kuusi kaksi