70-luvun lapset: kuljettivatko vanhempanne teitä esim. luistelemassa tai hiihtämässä? Mulla ei ole

Kotipihassa hiihdettiin ja luistelemaan opittiin koulussa. Leikkipuistoon ei varmaan olisi tullut mieleenkään lähteä. Eipä mulla silti ole valittamista lapsuudestani.

Muutenkin oltiin paljon pihalla yhdessä vanhempien kanssa, käytiin pulkkamäessä, kesällä uimassa ja metsässä seikkailemassa.

Tai siis isolla lapsiporukkalla, neljä sisarusta. Luistelemaan mentiin 2km:n päähän potkukelkalla ja kotiin lähdettiin kun alkoi olla tunto pois varpaista.



Hiihtämässäkin kävin siskon kanssa jotain 7 km:n metsälenkkiä kahdestaan n. ekaluokkalaisina!! En tohtisi omaani laittaa ihan niin metsään hiihtelemään yksin..

mua kyllä käytettiin hiihtämässä ja luistelemassa ennen kouluikää. Kouluun mennessä osasin aika hyvin kumpaakin, kuten kaikki muutkin sen ikäiset.

Kävimme tosi usein luistelemassa, hiihtämässä, ajoimme autolla toiselle puolelle kaupunkia jossa oli paras pulkkamäki, kävimme leikkipuistoissa. Lisäksi minua ja siskoani vietiin jumppaan (ensin aikuinen-lapsi, sitten satujumppa), partioon, jalkapalloon...

Itse en jaksa kuin viedä lapsia pihalle tai leikkipuistoon, ja isompaa jumppaan. Onneksi isovanhemmat vie isompaa (3 v) luistelemaan ja hiihtämään, ja pienempääkin (täyttää pian 1 v) sitten kun hän kasvaa =)

Kotipihassa hiihdettin ja mäkeä laskettiin pyörätiellä (suoraan autotielle, en muista että olisi koskaan kukaan kieltänyt). Keskenään leikittiin, vanhemmilla oli muuta tekemistä.



Mummon kanssa käytiin potkukelkalla kaupassa, se oli hurjan mukavaa kun sai vaan olla kyydissä!

käytiin hiihtämässä koko perheenä aina sunnuntaisin.



Mutta eivät he varsinaisesti " kuljettaneet" minua mihinkään. Itse piti bussi ottaa ja mennä. Onneksi luistinrata oli 100 metrin päässä.

Ihan omin päin hiihdettiin ja luisteltiin. Kun opettelimme ajamaan pyörällä, äiti piti tarkasta kiinni aluksi. En muista mitään yhteistä vapaa-ajan puuhaa lapsuudestani - ai joo, isä pelasi shakkia veljien kanssa. Muuten me lapset olimme ihan omin nokkinemme.

maalla kun asuttiin niin hiihtämään ja pulkkamäkeen pääsi suoraan kotipihalta, luistelemaan en ole oppinut koskaan kunnolla koska lähiympäristössä ei ollut sopivaa paikkaa tähän tarkoitukseen eli ala-asteella liikuntatunneilla emme luistelleet/jääkiekkoilleet ollenkaan, ylä-asteella joka oli bussimatkan päässä sitten vasta.

Joskus lomilla taisin hiihtää äidin kanssa, varmaan yhteensä alle 10 kertaa. Äiti vihasi hiihtoa, oli tullut " traumat" koulusta. Isä ei vammansa vuoksi voinut hiihtää eikä luistella. Myöhemmin kuljin ratsastamassa pyörällä tai bussilla, ei meillä pahemmin kuskailtu harrastuksiin.

Vähän vanhempana, lähempänä kymmentä vuotta, käytiin paljon lapset keskenään.

Hiihtäminen oli meillä koko perheen juttu: pakkasimme ihanat eväät mukaan ja hiihdimme mahtavia lenkkejä meren jäällä Hgin edustalla.

joten hiihdettiin kotipihalla ja -metsässä ja omalla luistinradalla heti kun kynnelle kyettiin, varmaan 3-vuotiaasta eteenpäin jo.

Luistinrata, hiihtolatu ja mäki olivat ihan vieressä. Kavereiden ja siskoni kanssa niillä reissuilla oltiin.



Mietin juuri eilen, että kyllä sitä tulikin liikuttua talvisin todella paljon.



Olimme pulkkamäessä eilen lapseni kanssa ja mietin, miten sitä lapsena jaksoi rynnätä mäki ylös pulkan kanssa mekein koko päivän.

Hiihtää sain toki jo heti kävelemään opittuani varmaan, kun oli sellaiset pihat ja vanhemmatkin kävivät paljon hiihtämässä. Mutta mihinkään ei menty sitä varten, oma pihamaa ja lähimetsät kelpasivat. Eri asia jos oltaisi asuttu kaupungissa, eikä olisi ollut lunta ja latuja vieressä?

Mutta harrastuksiin ei ollut tapana kuskailla.

Luistelemaan mentiin kilometrin päähän potkukelkoilla ja isä teki oman hiihtoladun, maalla asuttiin. Kyselevät nykyään koko ajan että ollaanko me nyt ulkoiltu tarpeeksi... ollaan joo :)

Hiihtämään pääsi takapihalta pikkumetsään/niitylle, joten aika pienenä aloin kulkea itse. Muutenkin luulen, että silloin annettiin lasten enemmän kulkea itse. Leikkipuisto oli meillä silleen lähellä, ettei tarvinnut mennä kadun yli, ja muistan käyneeni siellä yksin jo tosi tosi pienenä.

Mihinkään leikkipuistoihin ei erikseen lähdetty, sillä asuimme kerrostaloalueella, jossa oli ihan lähietäisyydellä paljon lasten leikkipaikkoja. Siellä sitä sitten mentiin yksin, vaikka ikää oli vain 3 - 4 vuotta. Myöskään mitään harrastuksia ei alle kouluikäisellä vielä ollut. Musiikkileikkikoulussa kävin ja seurakunnan kerhossa.

Joka ilta oltiin myös ulkona, puoli kuuteen asti. Äiti pääsi töistä klo 15, haki mut, sain pikkuvälipalan (hoitopaikassa näet sai ruokaa aina tosi vähän) ja menimme ulos, asuttiin kerrostalossa. Ruokakin oli valmista, näet jossain välissä äiti kävi laittamassa perunat kiehumaan pikku hiljaa. Isä tuli töistä klo 17 jälkeen. Uimakoulussa kävin ahkerasti, tosin en muista yhteisiä uimahallireissuja, kaippa mua sinnekin vietiin. Harrastuksia: 6 vuotiaana aloitin pianonsoiton. Tokaluokkalaisena taitoluistelun, jumpan jne. Pienenä kävin seurakunnan kerhossa, vekkuli ja päiväkerho. Sunnuntaisin pyhäkoulussa.

menimme isolla lapsiporukalla keskenämme. asuimme ison metsän vieressä. jossa oli todella hyvä latuverkosto ja koulun pihalla käytiin luistelemassa. muutenkin oltiin tosi omatoimisia. iltapäivät olimme keskenämme kotona, laitettiin ruokaa jo alle 10 vuoden ikäisenä, kesälomalla oltiin päivät pitkät ulkona menossa jne., kun vanhemmat olivat töissä.