70-luvun lapset: kuljettivatko vanhempanne teitä esim. luistelemassa tai hiihtämässä? Mulla ei ole

pulkkamäessä, potkukelkkailemassa jne. Luistinradalle vietiin autolla. Kodin läheistä pikkulatua hiihdettiin melkein joka päivä. Ajetuille, pidemmille laduille mentiin sitten autolla vähintään viikonloppuisin. Pieniä pulkkamäkiä löytyi kodin vierestä, mutta silloin tällöin ajeltiin pieneen laskettelukeskukseen, jossa valtavat pulkkamäet. Ja potkukelkkaa käytettiin leikkien ohella kulkemis- ja lenkkeilyvälineenä.

Teimme myös paljon koko perheen hiihtoretkiä talvisaikaan. Mentiin meren jäällä saariin, eväät mukana ja pienimmäiset pulkassa.

Hiihdettiin viikonloppuisin yleensä molempina päivinä pitkät lenkit ja käytiin hiihtomajalla mehulla. Myös luistelemaan vietiin, samoin uimaan, muskariin, jumppaan etc.

Ja olen syntynyt -60 luvun lopulla.

Harrastin enemmän kuin omat lapseni ;)

Tosin isä teki omalle pihalle luistinradan ja ladun naapurin pellolle, joista oli iloa muillekin lapsille. Kouluikäisenä käytiin kavereiden kanssa lapsiporukassa pidemmillä hiihtoreissuilla ja luistelemassa vähän kauempana. Pulkkamäessä oltiin jo alle kouluikäisinä ilman vanhempia isolla porukalla.

Muistan kyllä joitakin hiihtoretkiä koko perheen kesken, että kai ne vanhemmat joskus meidän kanssa harrastivatkin.

Mentiin sunnuntaisin hiihtämään koko perhe. Luistinrata oli ihan kotitalon vieressä ja kouluikäisinä käytiin siellä luistelemassa ihan itseksemme.

Olin ensimmäistä kertaa laskettelemassa viisi vuotiaana, joten sinnekin on kuljetettu ja isin jalkojen välissä ensimmäiset laskut tultu alas. Kyllä oli hauskaa. =)



Niin ja vanhemmat tietenkin olisvat myös mukana rinteessä ja jäällä, että ei meitä koskaan yksin jätetty. Paitsi sitten isompina...

ei kuskattu kyllä mihinkään harrastuksiin tms.

Kavereitten kanssa käytiin luistelemassa, hiihtamässä, pyöräilemässä ja omiin varsinaisiin harrastuksiinkin kuljettiin ihan itse.

Luistelemiset opittiin kavereitten kanssa porukalla, joku osasi jo ja opetti muita.

Heti kun ekat sukset saatiin, lähdettiin kotiportailta umpihankeen hiihtämään. Siskon kanssa oltiin välillä kilpasilla, mutta sekin oli aika tylsää kun hän veti kaikki ladut juosten (sukset jalassa siis) läpi ja minä yritin " vaan" hiihtää ja hävisin tietty aina...



Luistelin ekan kerran koulussa ja kavereitten kanssa käytiin kilometrin päässä ihan keskenään sitten luistelemassa.



Muutenkin maalla kuljettiin ihan keskenään toisillamme kylässä, ei meitä kukaan koskaan mihinkään kuskannut. Tultiin vaan kiltisti sovittuun aikaan takaisin kotiin.

omille maille hiihtoladut, luistin- ja pulkkaradat. Eli kyllä, molemmat vanhemmat viettivät aikaa kanssani ulkoillen.

Mun vanhemmat olivat sitä kastia, että lapset saivat kasvaa siinä sivussa, ei niille virikkeitä tarvinnut keksiä. Se että tekee raskasta työtä että lapsilla olisi ruokaa oli ihan pätevä selitys kieltäytyä leikeistä ja satukirjoista. Joskus juhlapäivinä oli jotain yhteistä perhehommaa, siis ehkä 5 krt vuodessa, kuten joulukuusen koristelu, juhannuskoivujen haku jne.

Ihan pienenä kuskasivat satubalettiin ja pari kertaa vuodessa käytiin yhdessä uimassa. Hiihdettiin lähimetsissä ja ihan lähellä oli luistinrata jonne talvi-iltasin kerääntyi koko kaupunginosan kakarat. Harvoin siellä vanhempia näkyi, minutkin on isosisko opettanut luistelemaan ja naapurin jätkät käsittelemään kiekkomailaa. Harrastaa sai sitten kun osasi tulla ja mennä busseilla/kävellen itse. Laskettelemassakin kävin hervannassa omin päin ala-asteikäsenä ja sitten bussilla kotiin. Ei olisi tullut mieleenkään pyytää vanhempia kuskaamaan.