Kaikki alakautta synnyttaneet! Huvittaako teita kysymykset siita, etta mistakohan tietaa etta kysessa on supistus yms? Mulla on eras tuttu
4-kymppinen ensisynnyttäjä, joka koko ajan pohtii, että mistä hän tietää, onko synnytys käynnistynyt vai ei ja jos vauva vaikka syntyy kauppamatkalla....hänellä ku on niin korkea kipukynnys. Hehhe...en halua olla ironinen, mutta pikkasen tuppaa hymyilyttämään.
T: kolmen äiti
Kommentit (11)
Mulla oli harjoitussuppareita raskauden puolivälistä asti, joten odotin jotain paljon pahempaa.
Kun supistukset yltyivät mielestäni sille tasolle, että arvelin synnytyksen käynnistyneen, menin sairaalaan, ja siellä todettiin kohdunsuun olevan jo 8 senttiä auki.
Että oikeasti, ei sitä ekakerralla voi välttämättä tietää.
toka olisi varmaan syntynyt kotiin, mutta satuin olemaan äippäpolilla yliaikaistarkastuksessa, josta jäin sitten synnyttämään.
kyllä minäkin pitkään luulin vain olevani vatsataudissa kun supistukset tulivat, mutta kyllä silti tajusin sairaalaan lähteä (50min ennen lapsen syntymää).
Eli kyllä kieltämättä vähän hymähdytyttää kun joku tosissaan miettii, että huomaako sitä synnytystä ollenkaan.
Sitten kun se alkoi, mietin miten kestän kotona niin kauan ettei ne sairaalasta lähetä takaisin kotiin. Reilun vuorokauden kärvistelin kotona ja sittenkin olin vasta 2 cm auki.
Ja jos joskus toisen synnytän, niin en kyllä tiedä milloin lähteä sairaalaan. Siis jos ei lapsivedet mene.
Ensimmäinen käynnistettiin sairaalassa ja supistukset ei todellakaan olleet järin kovia. Ja mullakin on korkea kipukynnys. En tiedä vaikuttaako se asiaan vai ei. Ehkä ne viimeiset supistukset ennen ponnistamista olivat vähän kovempia. Että kai siinä vaiheessa tulisi lähdettyä sairaalaan?
ainakaan eka lapsi ei tosiaankana yleensä synny kovin kivuttomasti. Kyllä siinä useimmiten on nauru kaukana
Mulla oli kivuttomia suppareita jo viikolta 30, välillä jopa minuutin välein, jolloin jouduinkin käyrältä jäämään sairaalaan jarrutukseen. Ekat supistukset tunsin vasta vajaa tuntia ennen kuin lapset oli ulkona, ja meiltä on tunnin matka sairaalaan. Joten jos ei vedet olis menny ajoissa lapset olis todennäköisesti syntyneet autoon..
Itselläni oli säännöllisiä, mutta siedettävissä olevia supisteluja edellisenä yönä ennen synnytystä ja tiesin itse kyllä ettei niillä vielä lasta tehdä. Seuraavana päivänä sitten alkoi kunnon supparit ja tuli sairaalaankin sitten lähdettyä.
Uskoisin että yleensä sen kyllä tuntee..ihan vaistollaankin.
Ei minua ainakaan huvita tuollainen yhtään, vaan ymmärrän täysin. Tuskin tuttavasi ihan kaupassa pelkää synnyttävänsä vaan nimenomaan sitä, ehtiikö sairaalaan ajoissa.
Olen yhden lapsen synnyttänyt alakautta ilman mitään käynnistyksiä. Silti jännittää, osaanko lähteä tämän toisen kanssa ajoissa. Elämäni ensimmäisen supistuksen näet tunsin n. 4 tuntia ennen kuin lapsi oli sylissä ja siitä oli vielä matkaa sairaalaan. Erityisesti kun mies ei meinannut uskoa, että hänen täytyisi herätä ja lähteä kuskiksi. Aika kauan sain vakuutella, että illalla ei ollut oireita, mutta nyt säännölliset kipeät supistukset ovat 3-4 minuutin välein. Jos toinen lapsi syntyy nopeammin, niin sinne sairaalaan on syytä osata lähteä ajoissa.
Lopulta kävi niin, että vedet meni. Homma ei edistynyt ja minut vietiin osastolle odottamaan seuraavan päivän käynnistystä. Hoitaja toi unilääkkeen ja sanoi, että nyt nukutaan kunnolla ja huomenna käynnistetään.
Mutta kun sanoin, että käväisen kakalla ennen lääkkeen ottoa, kätilö päättikin tutkia paikat ennen kuin otan lääkkeet. Kohdunsuu oli 8 senttiä auki.
Noo, ihan huomaamatta synnytys ei tapahtunut. Viimeinen sentti teki kipeää, kuten ponnistus.
Mutta kaveri puristi vauvan kahdessa tunnissa eikä supistukset tehneet kuulemma tiukkaa :( Vaan tuskin se kesken kauppareissun yhtäkkiä lattialle tupsahtaa!!