Masennuksen läpikäynyt: kerro selviytymistarinasi rohkaisuksi epätoivoiselle

Kynnys oli korkea, mutta onneksi avun hakeminen ei konkreettisesti kestänyt kauaa. Maksoi itselle kelakorvauksen jälkeen hieman vajaa 50e. Lääkkeet olivat halvat.



Olen nyt syönyt noin kolmisen vkoa ja olo on niin mahdottoman paljon oarempi. Hae apua!!!!

Ei siihen auta parin viikon lääkehoito, paraneminen voi lähteä käyntiin siitä.



Mä en koskaan hakenut apua. En halunnut leimautua hulluksi. Paranemiseeni meni 4,5 vuotta. Pikku hiljaa, tiedostin itse tilani. Nyt rupean olemaan raiteilla, mutta nyt pelkään, että mitä jos se uusiutuu. En varmaan enää kestäisi.

vaikutti eniten se, että muutin täysin asenteeni ja suhtautumiseni elämään. Olen vahvasti sitä mieltä, että masennus itsessään ei ole sairaus, se on oire vääristä tavoista käsitellä elämää ja vastaantulevia asioita.



Mulla on siis ollut vaikea lapsuus ja nuoruus, syömishäiriöitä ja masennus välillä niin pahana, että en kestänyt hetkeäkään hiljaisuutta, koska se ahdisti niin paljon. En kestänyt hetkeäkään yksin ajatusteni kanssa.



Nykyään olen sinut maailman ja elämän kanssa, olen onnellinen. Otan elämän vastaan sellaisena kuin se annetaan, en ajattele miksi just mä-ajatuksia, saati kadehdi tai vatvo sitä kuinka jollain muulla on asiat paremmin kuin mulla. En piittaa muiden mielipiteistä, vaan olen oma itseni just sellaisena kuin olen, ja rakastan jokaista palasta itsestäni, niitä synkimpiäkin.



En usko, että voisin enään masentua, toki vin tulla surulliseksi, ja väliaikaisesti voi asiat masentaa, mutta en enää vaivu sellaiseen mustaan möykkyyn, missä joskus olin.

Sinä pääsisit varmaan nopeasti jatkohoitoon, koska sulla on pieni lapsi. Kyllä sinne kannattaa ottaa yhteyttä, tosin aina ei satu kemiat kohtaamaan terapeutin kanssa, mutta ainakin saa ammattilaisten näkemyksen tilanteeseensa ja tarvittaessa lääkitykseen.



Olet toipumisesi alussa: uskallat myöntää tilasi itsellesi ja haluat saada siihen apua.



Voimia sulle, siitä selviää. Itsekin olen selvinnyt, mulla oli kaksi pientä lasta ja opinnot kesken. Lääkityksen avulla nousin pahimmasta alhosta ja sain opinnotkin päätökseen. Nykyisin elämä hymyilee, kolmannenkin lapsen olen saanut. Kannattaa hakea apua.

Miten muutit suhtautumisesi elämään ja vastoinkäymisiin? Konkreettisia vinkkejä? Tarvitsitko terapiaa? jos, niin millaista?

Vierailija:

vaikutti eniten se, että muutin täysin asenteeni ja suhtautumiseni elämään. Olen vahvasti sitä mieltä, että masennus itsessään ei ole sairaus, se on oire vääristä tavoista käsitellä elämää ja vastaantulevia asioita.

Mulla on siis ollut vaikea lapsuus ja nuoruus, syömishäiriöitä ja masennus välillä niin pahana, että en kestänyt hetkeäkään hiljaisuutta, koska se ahdisti niin paljon. En kestänyt hetkeäkään yksin ajatusteni kanssa.

Nykyään olen sinut maailman ja elämän kanssa, olen onnellinen. Otan elämän vastaan sellaisena kuin se annetaan, en ajattele miksi just mä-ajatuksia, saati kadehdi tai vatvo sitä kuinka jollain muulla on asiat paremmin kuin mulla. En piittaa muiden mielipiteistä, vaan olen oma itseni just sellaisena kuin olen, ja rakastan jokaista palasta itsestäni, niitä synkimpiäkin.

En usko, että voisin enään masentua, toki vin tulla surulliseksi, ja väliaikaisesti voi asiat masentaa, mutta en enää vaivu sellaiseen mustaan möykkyyn, missä joskus olin.

Vaikuttava aine on citalopram. Myös esim cipramil on vastaavaa ja monia muitakin on. Ovat vain eri firmojen ja vähän erihintaisia.



2

Vastauksesi tuntui tilanteeseeni sopivimmalta. Luulen, että tarvitsen aluksi lääkkeitä pahimman lamaannuksen voittamiseksi. Toivottavasti onnistun saamaan myös keskusteluapua/terapiaa. Yritän jaksaa huomenna tarttua luuriin ja soittaa YTHS:lle.



Ap

Olin vuosia sitten todella masentunut. Yritin vaan pinnistellä, mutta lopulta tilanne oli se, että komediaa tv:stä katsoessani itkin enkä tiennyt miksi enää. En jaksanut tehdä mitään ja pakotin vain itseni (kun kaikki sanoivat että ota itseäsi niskasta) mutta ahdistuin vain lisää kun mikään ei tuonut enää iloa.



Vatsani alkoi oireilla myös ja menin sen vuoksi YTHS:lle yleislääkärille. Lääkäri sattui onnekseni kysymään miten muuten olen voinut ja sanoin että huonosti. Aloin käydä tämän yleislääkärin luona terapiassa, sain myös lääkkeet. Lääkkeitä söin vajaan vuoden ja terapiassa kävin kolmisen vuotta. Pääsin eroon masennuksesta täysin! Nykyään toki vastoinkäymisiä tulee ja tuntuu, että elämä kaatuu päälle mutta sellaista pysyvää tilaa ei enää ole tullut. Tiedän, että selviän näistä vastoinkäymisistä. Ilman terapiaa ja lääkitystä missäköhän olisin...



Voimia! Jos ensimmäinen lääkäri/ terapeutti tuntuu väärälle niin mene toisen luo. Älä vaan luovuta!

niin iso, että kaikki rahat meni. Nyt tuosta on aikaa yli 0v ja vaikka en ikinä uskonut selvityväni vuosikausien helvetistä, niin sen vain tein. Nykyään minulla on lapsia enkä ole masentunut, vaikka nyt ehkä olisi jo " oikeitakin" syitä siihen.

Nyt olen 35-v ja masentunut olin ikävuodet 16-28 todella pahasti. Toivoa on!