Antakaa kasvatusneuvoja, oi te kärkkäät av-mammat!!!!

kaikkea kiellettyä. Olen siis kokeillut tätä tilanteesta pois ottamista ja ennakoimistakin, ja olen tehnyt esteitä, jotta hän ei pystyisi aukomaan kaappeja, kiipeilemään ym. Mikään ei auta..

Pidä vaan pintasi ja pysy johdonmukaisena, jos joku asia on kiellettyä niin se on sitä joka kerta. Ei kannata yhtenä päivänä jotain sallia ja toisena kieltää, sillä siitä ainakin muksu menee ihan sekaisin. Mutta tenavanpirulaiset kyllä jaksaa koetella rajojaan satoja kertoja samasta asiasta vielä pitkään, joten aika on valitettavasti se, mikä tässä auttaa. Se on sitä vanhemmuuden varjopuolta..;)

ja ihmetyttää kun katsoo muita lapsia, jotka tottelevat vanhempiaan ja ovat paljon rauhallisempia. Että milloinkahan se toteutuu meillä...?

Lapset on erilaisia, toiset on rauhallisempia ja tottelevaisempia ja toiset sitten niitä termiittejä...saako muksusi huomiota tarpeeksi sinulta päivän mittaan? Jos ei saa, niin lapsihan hakee sitä huomiota sitten hinnalla millä hyvänsä eli varmasti saa pinnasi palamaan tekemällä kiellettyä ja näin saa jakamattoman huomiosi..Vietä ihan rauhallista kahdenkeskistä aikaa muksusi kanssa ja anna huomiotasi positiivisessa hengessä, ja ota hänet vaikka mukaan kotihommiin jos vaan hermot ja pinna kestää. Eli siis kun teet ruokaa niin anna muksullekin patoja ja kapustoja, ja kun teet pyykkihommia niin anna muksusikin lajitella pyykkivuorta..Tämä kysyy kyllä kärsivällisyyttä, mutta saapahan ipana jotain puuhaa ja pysyy ainakin sen ajan poissa pahanteosta;)

Eli sinun pitää opettaa myös EI-sanan sisältö lapsellesi; eli nostat hänet pois kielletystä paikasta ja samalla sanot sen ein. Ja toimit johdonmukaisesti ja rauhallisesti. Lapsi ei tee ilkeyttään mitään, hän tutkii maailmaa, haluaa oppia ymmärtämään.



Ja kannattaa yrittää asettua lapsen asemaan. Kannattaa myös muistaa pitää huumori mukana, ja keksiä hauskoja, sallittuja juttuja.

kannattaa miettiä voisko jotain tehdä toisin. Noin pienen kanssa, älä turhaan murehdi - tuossa vaikuttaa enemmän lapsen luonne kuin sinun tekemiset. Etsi teille sopiva tapa toimia ja noudata sitä. Älä missään nimessä ala hermostua lapseen; hän on vielä liian pieni ymmärtämään todellista " kurinpitoa" .

sellaista, mikä ärsytti minua ja oli kiellettyä. Näin jälkeenpäin ihmettelen suuresti, että pystyin aina niin tyyni olemaan, koska pidin siitä kiinni, että noin pienelle en ääntä korota. Nostin vain pois tai sanoin että menehän tekemään jotain muuta. No, nyt on 2v3kk ja edelleen vilkkaan puoleinen, mutta nykyään osaa leikkiä!!! Ja malttaa katsoa lastenohjelmiakin. vuosi sitten, kun tilanne oli se, että koskaan ei malttanut tehdä noista kumpaakaan. Oli se kyllä rasittavaa aikaa, mutta nyt onneksi takanapäin:0) (*koputtaa puuta*) ;0)



TSEMPPIÄ!!!

Kellään ei voi olla sellaista kotia, etteikö joutuisi yhtään kieltämään. Mites sitten kun käydään kylässä jossain? Pyydätkö, että hekin laittavat kotinsa sellaiseksi, että lapsenne saa sitten tutkia ja aukoa kaikki paikat? Ja niinkuin jo sanoin, voi nätistikin lasta kieltää, eikä tarvitse peräsuoli pitkänä karjua. Se vain kuuluu joidenkin lapsien luonteeseen tutkia joka paikka ja kiipeillä ym. Meillä esikoinen taas oli niin rauhallinen, että ei koskaan tarvinnut tuollaisia edes miettiä. Kuopus sitten näytti, että tosi helpolla esikon kanssa oltiin päästy;0) T:10

muihin puuhiin. Kyllä se siitä sitten ajan kanssa.