Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluan adoptiolasta paljon enemmän kuin biologista. Ketään muuta? ov
26.01.2007 |
Olen aina kokenut itseni ihmeelliseksi naiseksi, sillä en ole 28 ikävuoteen mennessä vielä kaivannut biologista lasta. Ajatus adoptiosta on ollut mielessä niin kauan kuin muistan.
Mielestäni voimme olla yhteisesti vastuussa maailman lapsista. En näe syytä tehdä uusia kun jo syntyneilläkin ihmisillä on tarve apuun ja vanhempiin. En myöskään ymmärrä adoptiojärjestöjen kielteistä kantaa adoptioon hyväntekeväisyysmielessä. Minulle adoption tärkein motiivi olisi juuri mahdollisuus tehdä hyvin. Haluan tehdä elämässäni hyviä tekoja ja adoptio antaisi siihen mahdollisuuden. En tee sitä saadakseni lapselta tai ympäristöltä kiitosta ja kunnioitusta, vaan siksi että minusta ihmisen pitää pyrkiä kohti oikeita ja hyviä tekoja. Mielikuva adoptiolapsestakin on muuten aina noin 5-vuotias lapsi, aika harvoin pieni vauva.
Mieheni vaan on jyrkästi eri mieltä, joten adoptio taitaa jäädä kohdallani vain ajatukseksi. Tosin vauvakuumettakaan ei ole, niihin " omiin" lapsiin.
Kommentit (3)
Lapsia meillä ei vielä siis ole ja mies kyllä haluaisi ensin yrittää biologista. Olen miettinyt myös tota,että maailmassa on niin paljon isättömiä ja äidittömiä lapsia, jotka tarvitsevat rakastavan kodin. Mielelläni ottaisin sellaisen lapsen omakseni, rakastettavakseni. en myöskään odota keneltäkään (en siis lapseltakaan) mitään kiitollisuutta että olen " pelastanut" yhden orvon.
No haaveeksi taitaa meillä jäädä, pitää kuitenkin olla yhteinen päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ellei sitten ole kyse juuri vanhemmista tai erityistarpeisista lapsista, joita kukaan ei huoli.
Meillä on paperit vetämässä, joten kiinnostaa se adoptio meitäkin. ;)
Alue: Aihe vapaa
Mulla vähän samanlaisia ajatuksia, tosin siinä mielessä tilanne eri, että en olisi tekemässä hyvin vaan hyvinkin itsekästä halua toteuttamassa ja lisäksi odotan toista biologista lasta. Mieskin on samoilla linjoilla minun kanssa. Mutta meidän mutta on se, että meillä on sellainen elämäntilanne, joka on ainakin hidaste adoptiolle, joten voi olla, että tässä elämässä ei ehdi adoptoimaan. No, mutta onhan tässä vielä elämää aikaa ja katsellaan. Tukiperheenä toimiminenkaan ei olisi poissuljettua.