Mieheni on alkoholisti.

Hae itsellesi apua, soita vaikka AA:n auttavaan puhelimeen, sieltä tukevat myös alkoholistien omaisia ja läheisiä. Miestäsi et voi muuttaa, mutta itseäsi voit hoitaa ja hakea itsellesi apua. Eroaminen ei ole ainoa vaihtoehto, jos rakastat miestäsi.

Minunkin mieheni on alkoholisti :(

Ero ei tule kysymykseenkään valtavien lainojemme takia, tai ehkä olen vain liian raukkis hakemaan eroa. Uskoin kylläkin aikoinani että me emme eroa, meidän välillämme on " kunnioitusta" , jonka huomaan nyt olleen aika yksipuolista. Kunnioittaako hän suhdettamme baarista käsin? Mielestäni aika nöyryyttävää kun mitään muutosta ei tapahdu, ja joudun jatkuvasti anelemaan häntä kotiin. Mielenterveyteni ei varmaan kestä tätä samaa kymmentä vuotta eteenpäin. Apua en voi hakea, koska mieheni ei näe mitään ongelmaa siinä ettei ole pyynnöistäni huolimatta ollut edes viikkoa juomatta yhdessäolomme aikana.

kärsmiyksensä pesisivät mennen tullen jotkut lainajärjestelyt.



Kannattaa ainakin varautua siihen, että lapset ovat katkeria isompina.

Lue Seppäsen kirja : Selvästi juovuksissa. Mieheni juo saman verran kuin hän (jopa 5 litraa kaljaa illassa) ja uskon että ymmärrän nyt miestäni paremmin.



Minulle oli helpotus todella ymmärtää että mies on alkoholisti ja kuinka riippuvainen hän on alkoholista. Itse en tajunnut miksi pitää juoda kun kerran taas seuraavanakin ppäivänä juo lisää!



En kuitenkaan hyväksy miehen juomista, mutta en painosta häntä ja huuda joka ilta kaljottelusta. Mies on hakenut apua A-klinikalta. Sinne pääsee ilman lähetettä ja olen ymmärtänyt että sinne voi mennä omainenkin, vaikka alkoholisti ei halua lähteä.



Mitään ei voi toisen juomiselle, mutta rajat voi laittaa. Jos ei siedä kännistä äijää kotonaan, asialle pitää tehdä jotain.



Yksi ratkaisu voi olla muuttaa eri asuntoihin, mutta pysyä yhdessä. Sinun pitää tajuta että pilaat oman elämäsi jos kyttäät miehesi juomista, odotat häntä valvoen ravintolasta tai etsit merkkejä valehtelusta (koska juopot valehtelevat!).

Itse kävin muutaman kerran puhumassa tästä asiasta, mutta en näe mitään syytä jatkaa yksin. Mies ei lähde selvinpäin..

Olenkin ajatellut ja uhkaillut, että jollei puolen vuoden sisään tapahdu muutosta, muutan lapsien kanssa pois.

joskus mietin myös miten meidän suhteeseemme vaikuttaa miehen selvinpäin olo yhtäkkiä monen vuoden jälkeen...? Ei välttämättä paranna suhdetta, mistä mieheni saisi lisää " Mitä minä sanoin" -vettä myllyynsä...Vierailija:

Lue Seppäsen kirja : Selvästi juovuksissa. Mieheni juo saman verran kuin hän (jopa 5 litraa kaljaa illassa) ja uskon että ymmärrän nyt miestäni paremmin.

Minulle oli helpotus todella ymmärtää että mies on alkoholisti ja kuinka riippuvainen hän on alkoholista. Itse en tajunnut miksi pitää juoda kun kerran taas seuraavanakin ppäivänä juo lisää!

En kuitenkaan hyväksy miehen juomista, mutta en painosta häntä ja huuda joka ilta kaljottelusta. Mies on hakenut apua A-klinikalta. Sinne pääsee ilman lähetettä ja olen ymmärtänyt että sinne voi mennä omainenkin, vaikka alkoholisti ei halua lähteä.

Mitään ei voi toisen juomiselle, mutta rajat voi laittaa. Jos ei siedä kännistä äijää kotonaan, asialle pitää tehdä jotain.

Yksi ratkaisu voi olla muuttaa eri asuntoihin, mutta pysyä yhdessä. Sinun pitää tajuta että pilaat oman elämäsi jos kyttäät miehesi juomista, odotat häntä valvoen ravintolasta tai etsit merkkejä valehtelusta (koska juopot valehtelevat!).

Kävin al-anonin kokouksissa aikani, sain jonkin verran tukea sieltä. Sitten loppui usko miehen raitistumiseen ja erosin. Hyvä kun erosin, sillä erosta aikaa 10 vuotta ja mies juo yhä vain kiíhtyvällä tahdilla.

sitten on kokonaan ilman pari kuukautta. Mutta ei meinaa aina ymmärrys riittää tähän tautiin. Vaikka joskus on rankkaa, ei ero ole minusta ratkaisu. Meillä on kuitenkin hyvä perhe.

ap

Et sinä voi hänelle apua hakea. Voit kyllä hakea apua itsellesi eroamalla.