Mitähän patoutumia anopilla on?? :(
Minulla ja miehelläni on aina ollut ok suhde miehen äitiin, vaikka mitään sydänystäviä emme ole. Riitoja tai toisen elämään puuttumista ei ole ollut, vaan tosiaan ihan asialliset ja hyvät välit.
Nyt kävi kuitenkin niin, että unohdimme miehen kanssa hoitaa erään pienen asian, jonka olimme luvanneet. Mitään peruuttamatonta ei todellakaan tapahtunut, homma vain viivästyi. Mutta anoppi otti kympillä nokkiinsa. Hän kirjoitti meille sähköpostin, jossa sanoi tuntevansa itsensä loukatuksi, halveksituksi ja hylätyksi (suora lainaus), koska emme hoitaneet asiaa HETI. Itse asia ei häntä kuulemma haitannut (eikä olisi ollut syytäkään), vaan nimenomaan se että kehtasimme unohtaa!
Siis oikeasti, aloin tosissani ajatella että mitähän patoutumia hän oikein kantaa sisällään meitä kohtaan. Onko tämä tapaus vain jäävuoren huippu??? Mitenkään muuten en pysty tällaista reagointia pikkujuttuun selittämään. En ymmärrä miten häntä lähestyisin, mies ei ole halukas puimaan asiaa ja minä koen miniänä olevani jäävi. Varsinkin kun tietää, ettei anoppi ole mikään maailman avoimin ihminen. Hän sanoo asiat vain hyvin harvoin suoraan, hän lähinnä vain vihjailee ja olettaa että toiset ymmärtävät viestin rivien välistä.
Että hyvää äitienpäivää vain mummillekin. :(
Kommentit (3)
päättänyt olla martta ja murjottaa, anna olla vaan. Hän valitsee oman suhtautumisen, mutta teidän ei tarvitse lähteä mukaan hänen murjotukseen tai mitenkään hyvittelemään häntä. Haluaa kipeästi huomiota vaan...
et kai ole vastannut!? älä vastaa ollenkaan... niin ja sitä piti sanoman, että jumankauta, jos ei aikuinen ihminen osaa kasvotusten sanoa asiasta..ihan että meilillä, niin ANNA OLLA JA NAURA MAKEASTI!
mummokuume/vaihdevuodet veikkaisin siis...
Vaihdevuosien piikkiin laittaisin. Törkeää...