Uskaltaako vapaaehtoislapseton avata suunsa?
Miten suhtaudut jos esim. työkaveri tai tuttusi reilusti ilmoittaa ettei halua lapsia. Onko siinä joku ongelma? Välillä tuntuu että olisi hyvä ilmaista oma kantansa, ettei toisten tarvitse miettiä että " milloin se nyt jää äitiyslomalle" jne. Mutta suhtautuvatko naiset edelleen penseästi siihen etteivät kaikki halua lapsia. Onko parempi olla hiljaa vaan ja antaa ajan kulua?
Kommentit (30)
Mutta mietin vaan että kuinkahan hieno se päätös mahtaa olla sitten vanhalla iällä. Voi odottaa aika yksinäinen vanhuus kun ystävät ja puoliso kuolevat eikä lapsia ja lapsenlapsia ole.
Kaikkien tuntemieni vanhusten elämän tärkein asia on ne lapset ja lapsenlapset.
Xandris:
Minusta on hienoa, jos joku on miettinyt perusteellisesti lapsiasian ja päättänyt pysyä lapsettomana - ja on sinut ratkaisunsa kanssa.
mutta never say never... -2 lapsen " ex-vapaaehtoislapseton" äiti
jos ei halua niin mitä niitä silloin tekemään. Kukaan ei katso kieroon miestä joka ei halua lapsia, mut naisia sitten... :(
Mua ärsyttää myös se että MIEHENI taas tuomitsee heidät jotka eivät halua lapsia, liekö uskovaisen äidin peruja sitten.. " Lisääntykää ja täyttäkää maa..!"
Parempi se on olla niitä tekemättä jos ei välitä.
Ainoastaan lapseton ihminen joka puhuu lapsista rumasti, on mun mielestä vastenmielinen. Mulla on tuttu joka ei lapsia halua, se ei haittaa. Mutta se haittaa että kaikki lapset ovat hänen puheissaan räkänokkia, kakaroita ym.
Ymmärrän täysin, jos kaikki eivät halua lapsiperheen välillä tylsää, raskasta ja ärsyttävää arkea. Tosin onhan se arki samalla mittaamattoman arvokasta ja rikasta.
Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että lähipiiriimme kuuluu lapsettomia pariskuntia. He viettävät mielellään aikaa lapseni kanssa, ja heille se riittää.
Minä ilmoitin aikanaan töissä, tai ilmoitin ja ilmoitin, ihan kahvihuonekeskusteluissa tuli naisten kesken puheeksi. En minä älynnyt mitään karsaastikatsomisia edes kytätä. Muistan kyllä, että eräs ei-vapaaehtoisesti lapseton suhtautui vähän nuivasti, mutta se on ihan ymmärrettävää. Nyt kun mulla kaikesta huolimatta on lapsia (eri työpaikassa olen), ymmärrän että saatoin loukata häntä.
Täällä usein vapaaehtoisesti lapsettomat ottaa puheeksi sen että heitä muka katsotaan kieroon. Ja aina näillä tapauksilla paistaa rivien välistä halveksunta perheellisiä kohtaan. Eli peiliin voisivat katsoa ja miettiä mistä moinen vastaanotto johtuu.
naisen (vapaaehtoistyön & suvun kautta). Ja heitä ei todellakaan häiritse se, että heillä ei ole lapsia. Elämässä tuntuu olevan paljon muuta mielekästä. Kukin kun löytää sen onnen eri asioista. :)
Turha on aina selittää mahdollista yksinäistä vanhuutta syyksi lasten tekoon. Itsestäkin kai se on kiinni onko vanhana vielä ystäviä tai haluavatko sukulaisetkaan nähdä.
Mieheni lapset asuvat meillä.
Vaihdoin työpaikkaa 39-vuotiaana ja kuulin myöhemmin että työkaverit olivat aprikoineet että miten arka asia lapsettomuus mahtaa minulle olla ja uskaltaakohan mun läsnäollessa puhua vauvoista mitään. Kerran sitten työmatkalla yksi uskaltautui kysymään ja kerroin, että asia ei ole minulle arka, en ole koskaan halunnut lapsia enkä usko, että enää muuttaisin mieltäni, kun tosiaan on ne miehen lapsetkin (vaikka he eivät edes silloin vileä asuneet meillä). Sen jälkeen ei kukaan ole enää varonut asiaa.
Jälkeenpäin ajatellen minun olisi kannattanut " vuotaa" asia itse jo aikaisemmin jollekin uusista työkavereista.
Mutta töissä on vähän tylsää, kun moni tuntuu olettavan minun pian tekevän lapsia ja jutut on välillä sen mukaisia. En tiedä miksi en tykkää asiaa heille kuitenkaan suoraan sanoa. Näissä työkavereissa on todella paljon juoruilevia ja pahansuopia ihmisiä, johtuu ehkä siitä.... :/
Vaikka tietysti pitäisi olla aidosti se mitä on. Ja jos jonkun mielestä se on huono valinta, se olkoon hänen häpeänsä.
t. ap
Yksi sanoi ettei halua lapsia. Toinen sanoi, että haluaisi, mutta ei uskalla, kun pelkää synnyttämistä niin kovin. Hänellä oli koiria " lasten korvikkeena" . Kolmas sanoi, että lasten saanti jäi hänellä yhteen, kun oli niin karsea synnytys. Neljäs pelkäsi ettei koskaan saa lapsia, kun ikää tulee lisää ja haluaisi ensiksi edetä urallaan. Ym. Kumman avoimia ihmiset olivat, kun näkivät vatsani paisuvan.
Mietin erityiseti tuota yhtä naista, jolla oli koiria. Oli hyvä kuulla, että joku ei halua lapsia. Ajattelin, että osaanpahan puhua hänen kanssaan vähemmän lapsista, kun ne jutut eivät häntä ehkä niin kiinnostakaan.
Sinua pidetään itsekkäänä, itsekeskeisenä, jotenkin outona sinusta ja sinusta puhutaan selän takana. Parempi pitää vain omana tietona.
ja ihan avoimesti ovat mulle puhuneet asiasta, toinen tuntuu olevan jonkin sortin " lasten vihaaja" , toisaalta minäkään en tykkää pikkulapsista vaikka yhden äiti olenkin. joskus en oikein jaksaisi kuunnella sellaista maailma tuhotuu -juttua, jota tämä työkaveri jauhaa, ja lasten tekeminen tietenkin pahentaa asiaa. mutta mua ei todellakaan häiritse lapsettomat, pikemminkin ihmettelen miksi joku haluaa vaikka 6 lasta, tätä en ymmärrä todellakaan.
Minä en ole mikään lasten vihaaja, mutta omaa en kaipaa yhtään. Minulla ei ole edes lemmikkejä lasten korvikkeena, meillä on hyvä miehen kanssa kahdestaan. :) Ja eihän näitä asioita ole pakko töissäkään huudella kaikille, annan muiden ajatella mitä haluavat. t. ap
kauheuteen lapsellisille ihmisille. Heillä kun sattuu olemaan kokemusta molemmista toisin kuin sulla...
lasten kanssa on. En oikein uskalla kommentoida näihin juttuihin mitään, koska en halua loukata heitä hehkuttamalla etten samaan tilanteeseen halua missään tapauksessa. Eli en halua provosoida heitä millään tavalla tietenkään. t. ap
Sellaisen sanominen ärsyttää vain, jos se sanotaan negatiivisessa sävyssä eli samalla arvostellen kiertotietä äitejä.
Eli ihan samoin kuin lapsetonta kiukuttaisi, jos joku alkaisi elämöidä lapsettomien pinnallisuudella tai itsekkyydellä tms. tuuballa.
Minusta on hienoa, jos joku on miettinyt perusteellisesti lapsiasian ja päättänyt pysyä lapsettomana - ja on sinut ratkaisunsa kanssa.
No, toiset ihmiset on sellaisia, että hermostuvat joka tapauksessa jostakin.
Minua ei ainakaan yhtään hetkauta, jos joku ei halua lapsia. Se on ekologisestikin ajateltuna hieno päätös!
joten jos ei lasta halua ei sellasta tarvii hankkia. eikä sitä tarvii kenellekkään selitellä
Silloin tulee olo, ettei hän olekaan oikein sinut asian kanssa.
suuntaan. Ja juuri siksi jää lapsettomaksi, kun tietää ettei halua sellaista elämää.
Eiköhän jokainen ihminen ole itsekäs, teki lapsia tai ei. Elämä pitääkin elää niin kuin ITSE haluaa ja pyrkiä siihen ettei samalla vahingoita muita.
t. ap