Uskaltaako vapaaehtoislapseton avata suunsa?

En kysele enkä päivittele, sillä en ole tunkeileva.



Mutta monilla meistä on avioliitto ja talous hyvällä tolalla, lapset terveitä ja ihania - jota tietysti on vaikea uskoa kun tätä palstaa lukee. Meille lapset ovat rikkaus.



Ajattelen myös, että lapseton ei oikeasti tiedä mitä kiire on, ja mitä se todella on kun revitään moneen suuntaan. Itse sain lapseni yli 30-vuotiaana, ja olin sitä ennen ollut kansainvälisessä yhtiössä töissä monta vuotta nousuhuuman aikaan.



Tuttavapiirissä on lapseton nainen, todennäköisesti oman valinnan mukaan. Tämä on itsekkäin ihminen jonka tiedän.

toisen mieltä. Kannatan asioiden puhumista niiden oikeilla nimillä asiallisesti ja suoraan silloin, kun se tilanteeseen sopii. Harva aikuinen kai luokittelee työelämässä toista ihmistä sen perusteella onko tällä lapsia tai ei, eli ihmiset tuskin ajattelevat ratkaisustasi sen kummempia. Kaikilla asioilla on puolensa.

on elää pitkään kahden aikuisen ihmisen perheessä ilman lapsia. Suurin osa kun on tehnyt lapset niin nuorena, että tällainen vaihe on jäänyt pois kokonaan. Minulla se kahdenkeskinen vaihe jatkuu ja tarkoitus ei ole tilannetta muuttaakaan. t. ap

Työpaikkakeskusteluissa ja ystävien kesken eniten ärsyttää sellainen lapseton, joka on avoimen vihamielinen ja dramatisoi lapsellisten työkaverien ja ystävien raskasta elämää lasten, perheen, miehen kanssa. Myös omilla menoilla ja rahankäytöllä leuhottaminen ärsyttää. Näitä piirteitä vissiin tuli tuossa muidenkin vastauksissa, en vaan jaksanut lukea kaikkia. Itse en koe jääväni mistään keskusteluissa paitsi, olen suuresta perheestä ja pidän lapsista.

Tunnen paljon lapsia ja osaan kyllä aiheesta keskustella. Välillä on vain sellainen olo, että pitäisikö olla hiljaa kun ei ole täysin " omaa kokemusta" näistä asioista. Eikä siis kiinnostustakaan hankkia lasta meidän kotiimme. t. ap

edes ajattelimme lapsia. Nyt on kaksi - ja lisää tulee jos suinkin vaan tulee.. Vauva kuume omalla kohdalla tuli vasta ekan lapsen syntymän jälkeen - edes oma pyöristyvä vatsa esikoisen kohdalla ei saanut aikaan fiilistä, että " ihanaa olla raskaana.." Toisen kohdalla toinen juttu.

Ai niin, itsekin julistin että ehä koskaan en halua laspia, olin tuolloin 26v. esikoinen syntyi kun olin 28v. Niin se mieli muuttuu.. :) Ja jos ei muutu niin ei se mitään..

Tuskin työtovereitasi OIKEASTI jaksaa kaivella koska tai ehkä et koskaan hanki lapsia.

Minua ei voisi vähempää kiinnostaa muiden lastenhankita, hankkimatta jättämiset.

Ap, et SINÄ niin tärkeä ihminen ole, että tarvisi päätäsi vaivata mitä työkaverit ajattelee etc. Kyllä niilläkin on ne omat murheet päällimmäisenä mielessä.

Ja lisäksi, mielestäni omaa lapsettomuuttaan ei kannata toitottaa ennen kuin on noin 35-vuotias. Alle parikymppisiä varsinkin suosittelisin pitämään matalaa profiilia ko. kysymyksessä. Nimimerkillä itsekin vapaaehtoisesti lapseton ja kovaääninen sellainen, kunnes mieli muuttui 33-vuotiaana.

Enkä sitä erityisesti halua kuulla. Jokaisella on oma elämänsä. En automaattisesti oleta kaikkien " tekevän" lapsia.



Mutta minuakin ihmetyttää mitä vapaaehtoislapseton tekee vauva-palstalla. Ettet kuitenkin yrittäisi jo vähän muuttaa ajatuskantaasi?



Minä kun oli pitkään vapaaehtoislapseton, ei olisi tullut mieleenkään käydä tällä tai muilla palstoilla.



t, 34 v. ex-vapaaehtoislapseton

Sehän on hyvä asia kun sanotaan suoraan niin ei tarvitse toisten kysellä asiasta eikä lapsettomuuden valinninneiden koko ajan kierrellä.

Periaatteessa en ymmärrä miksei joku halua lapsia kun olen itse niin lapsirakas. Minusta heidän elämänsä vaikuttaa tylsältä ja pinnalliselta, mutta on monta muutakin asiaa mitä en ymmärrä. Eivät kaikki voi olla samanlaisia.

Miehen sisko on kaikin puolin ihana ihminen ja hyvin tullaan toimeen vaikka elämän tilanteet niin erilaiset. Rakastaa meidän lapsia paljon vaikka ei omia haluakkaan.