Pystyttekö puhumaan puolisoidenne kanssa pienistä ihastuksista, joita liiton aikana tulee?

se on oikeasti sama kuin tahallaan loukkaisi, vaikka sitä " rehellisyytenä" mainostetaan. Mutta ette te sano puolisollenne sitäkään että hän väsyneen näyttää ihan emakolta, vaikka sekin olisi totta. Kotonakin pitää olla kohtelias ja huomioonottavainen.



Ja sitäpaitsi omien ihastustensa vatvominen joko ääneen tai omissa ajatuksissaan vain pitkittää niitä. Antakaa niiden vaipua sinne unholaan, jonne ne kuuluvatkin, mahdollisimman nopeasti.

Miksi kokeilla pahastuuko puoliso? Vaikkei näyttäisi sitä niin saattaisi silti olla pahoillaan sun ihastumisesta? Miksi siis kiusata toista?



Niiden kertominen ei mun mielestä mitenkään ilahduta.

Mitä epäkohteliasta on siinä, että pyrkii antaa kumppanille muutakin kuin pintakuvan itsestään?

Meilä se joskus tuo suhteeseen myös lisää potkua, että kerromme esim. muiden naisten/miesten osoittamasta huomiosta. Kuten joku jo sanoi, joskus tällaiset tilanteet myös auttavat avaamaan suhteen solmukohtia.

Vierailija:

se on oikeasti sama kuin tahallaan loukkaisi, vaikka sitä " rehellisyytenä" mainostetaan. Mutta ette te sano puolisollenne sitäkään että hän väsyneen näyttää ihan emakolta, vaikka sekin olisi totta. Kotonakin pitää olla kohtelias ja huomioonottavainen.

Ja sitäpaitsi omien ihastustensa vatvominen joko ääneen tai omissa ajatuksissaan vain pitkittää niitä. Antakaa niiden vaipua sinne unholaan, jonne ne kuuluvatkin, mahdollisimman nopeasti.

eikä omia rumimpia puoliaan muutenkaan kannattaisi varsinaisesti esitellä ja kasvattaa.



Minussa riittää hyviäkin puolia joissa voimme tutustua toisimme syvemmin. HUonoista yritän itsekin päästä eroon.

Se saattaa mm. laannuttaa ihastumisen tunteen ja tuoda koko asian oikeaan perspektiiviin. Oman pään sisällä jutut paisuvat toisinaan ihan hölmöihin mittasuhteisiin. Kun asiasta pystyy puhumaan luottamuksellisesti, niin se myös antaa puolisolle sen kuvan, että toinen haluaa olla rehellinen ja sitoutua minuun huolimatta muista satunnaisista tunteista.



Näin tämä toimii meillä, mutta en väitä, että toimisi kaikilla. Parisuhteet ovat erilaisia. En tajua, miksi tässä(kin) asiassa pitää heti tuomita ne, jotka toimivat toisin kuin itse.

Ihastukset ovat aika arkisia ja ei millään tavallaan vakavia juttuja tai uhkana meidän suhteelle.... Niistä puhutaan ruokapöydässä siinä mistä muistakin jutuista.

Suhdetta kuitenkin jo kohta 5 vuotta, enkä sinäkään aikana ole ihastunut muihin. Jotenkin kuulostaa kummalta ylipäänsä moinen, onko muka epänormaalia, jos edelleen näen vain mieheni enkä ole ihastunut muihin. Mulla on paras mies, miksi mun pitäis ihastua kehenkään?



Vai tuleeko noi ihastukset vasta myöhemmin kuvioon, kun suhde on jo " väljähtänyt?" Kuinka pitkiä suhteita teillä ihastuneilla sitten kumppaneihinne on?



Jos kuitenkin kävisi näin, että ihastuisin toiseen (mikä tuntuu oudolta, enhän edes tapaa muita miehiä juuri missään, työkään ei ole erityisen sosiaalista) niin en kyllä kertoisi. Miksi haluaisin loukata toista? Jos mieheni ihastuisi johonkin, en todellakaan haluaisi, että hän kertoisi minulle.

meillä 10v yhteistäeloa takana, 2 lasta ja avioliitossakin 2v enkä kyllä oo muihin ollu ihastunut! kyllähän muita ihmisiä katsoo oli ne sitten miehiä, naisia tai lapsia mut en kyllä tiiraile muita miehiä " sillä silmällä"

Yhteisiä vuosia oli reilusti yli viisi ennen kuin ensimmäinen pieni ihastus tuli. Nyt olemme olleet yhdessä 27 vuotta ja olen ihastunut toiseen. Ja ihastumiseksi se saa jäädäkin. Ikimaailmassa en mene ihastumisiani miehelleni kertomaan, sillä hän on minulle rakkain ja tärkein aikuinen. En todellakaan halua loukata häntä. Meillä on muutakin puhuttavaa ruokapöydässä kuin toistemme ihastumiset. En myöskään koe, että avioliittomme olisi mitenkään väljähtynyt, vaan meillä on oikein hyvä elämä ja rakastamme toisiamme. En myöskään halua kuulla mieheni ihastumisista. Sen sijaan, jos uskottomuutta ilmenee, niin sen haluan ilman muuta tietää. Itse en sorru siihen koskaan.

miksi ihastumisista pitäisi tilittää toiselle. Jos tilittää, pidän sitä oman syyllisen olon siirtämisenä. You know, joskus pettämistapauksissa pettäjä kertoo puolisolleen, koska ei itse kestä enää syyllisyyttä. Ja tämä tilanne on minusta väärin, koska ihmisen pitää itse elää tuntojensa kanssa, eikä keventää pahaa oloaan muiden kustannuksella.

On se toisaalta ikävää jäädä kiinni sitten taas pitkästä ihastumisesta kun se ei enää pysy työpaikalla ja " salassa" . Meillä kävi näin ja luottamus meni täysin!

että " kaikillehan niitä ihastuksia sattuu" . Itse en ole ainakaan liittomme aikana ihastunut vähimmässäkään määrin kehenkään toiseen.



Tosin jos nyt jostain ihmeen syystä niin kävisi, en varmaankaan kertoisi. Kyllä ne semmoiset ihastukset menevät ohi, kun niitä ei ruoki.

Vierailija:

Jokainenhan välillä ihastuu työkaveriin tms. Ei siitä tarvitse mitään suhdetta tulla, mutta tilanne on silti olemassa. Pystyttekö avoimesti puhumaan sellaisesta puolisoillenne vai pyrittekö jopa salaamaan tällaiset tilanteet?

Jos ihastuisin toiseen ja menisin hehkuttamaan miehelle " vitsit oon ihastunu yhteen mieheen" niin avioerohan siitä tulis.

on ihan normaalia ihastua vähän johonkin, mutta ei kannata sillä pilata liittoaan. Meillä riitti ihan kun olin yhteydessä exän kanssa, niin se järkytti puolison. Liitto ei ole koskaa enää sen jälkeen palannut ennalleen.

Olen vuosia sitten huomannut puolison ihastuksen yhteiseen tuttuun joka oli ja meni. Itse olin tässä joku aika sitten ihastunut, mutta en mistään hinnasta olisi kertonut miehelle. Odotin vain ihastuksen ohi menemistä.

Eri asia on nämä toisilta saatu huomio, jotka eivät ole ihastusta. Sellaisista olen kertonut.

Ei ole ollut tarvetta, kun on vieläkin niin rakastunut omaan mieheensä.

Mutta työkaverin kanssa suutelot kerroin kyllä, koska niissä ei ollut mitään ihmeellistä.

Tai rupee muuten " häiriköimään" työajan ulkopuolella..

Kyllä se ihastuminen silloin paljastuu aika karulla tavalla.

Ja 20 vielä lisää, että eihän tässä puhuttu vain silmän iloksi katselemisesta vaan ihastumisista liiton ulkopuolella.

T. 20 (jos ei tullut jo selväksi) : )

Luulempa että jos tulisi joku ihastuminen ja siitä puhuttaisiin, avioliitto menisi kyllä aika sekasin.

Omasta mielestäni oli ainakin kauheaa katseltavaa, kun juuri naimisiin menny työkaverini veti kielisuudelmia kollegansa kanssa. Olin tästäkin ihan järkyttyny, mutta myöhemmin kännipäissään työkaverini kertoi, että oli ottanu tältä mieheltä myös yöllä suihin. Jotenkin meni yli mun ymmärryksen. Tämäkö on siis ihan normaalia ja avioliittoon kuuluvaa, ei mun liitto ainakaan tämmöstä kestäisi!!



Ei mikään ihme, että eroja on nykypäivänä on niin paljon, kun ihastuksista ja suutelemisista kerrotaan ja ne ikään kuin kuuluu parisuhteeseen? Eli on ihan ok, että pussaillaan ja ihastutaan muihinkin kuin omaan mieheen? Ei mene mun järkeen.



Kyllä mulla menis ainakin pasmat aika sekasin jos mies joku aamu sanoisi, että suutelimpa eilen työkaveriani. Tai että olen ihastunut toiseen naiseen. Välittömästi hakisin avioeroa. Kyllä suhteessa pitää olla 100 % uskollinen.

Itse olen muutaman kerran ihastunut (hetken äivähdyksestä muutaman päivän jopa viikon juttuja) reilun kymmenen vuoden yhteiselon aikana. Uskon, että miehenikin on. Mutta en todellakaan noista ihastumisista kerro miehelleni enkä halua hänenkään kertovan niistä minulle!!!



Sille, että ihastuu johonkin ei voi mitään, mutta sille tekeekö ihastuksella ja mitä onkin sitten toinen juttu. Miksi pitäisi sitä kaikkein rakkainta loukata sanomalla olevansa ihastunut johonkin muuhun? Varinkin kun olen huomanut näiden ihastumisten tapahtuvan yleensä aikaan kun vakisuhteessa on jotakin pientä kriisiä päällä... Hyvinä aikoina ihastun myös, mutta silloin aina vaan uudelleen ja uudelleen omaan aviomieheeni.

ne on merkki siitä etteivät puolisot ole täysin sitoutuneet suhteeseen taikka siinä on jotain vialla.