Onkohan tämä kotiäitivillitys meidän ikäluokan kapinaa vanhempiemme arvoja kohtaan?
70/80-lukujen tasa-arvopyrkimykset näyttää valuvan hukkaan, kun nykyinen sukupolvi on alkanut korostaa 50-luvun arvoja: naista ensisijaisesti äitinä ja kodinhoitajana, ja luokitella työssäkäyvät naiset epä-äidillisiksi=epänaisellisiksi. No, ehkäpä taas meidän lasten sukupolvi saa jotain todellista aikaiseksi tasa-arvon saralla, kun haluavat kapinoida sitä vastaan, että nainen on pelkkä lasten ja miehen halujen tyydyttäjä.
Kommentit (8)
...kyllä tuo asenne jo kertoo minkälaisia vastauksia oikeina pidät.
Meidän sukupolvi luo uudessa erilaisessa maailmassa uusia elämisen muotoja. Kotiäitiys on vaan tulosta siitä, että ollaan ymmärretty elämisen laadun merkitys ja _lapsen paras_. Jos meillä alkaisi olla kotiVAIMOJA, niin saattaisin uskoakin 50-lukulaisen mallin paluun.
Sitä paitsi, ainakin mulla oli äiti kotona kunnes pikkuveljeni oli lähemmäs kymmenen vanha. Maaseudulla -80-luvulla. Mulle siitä on jäänyt lähinnä se mielihalu, että haluan antaa lapsilleni aikaani kuten äitinikin antoi. Tuskinpa tulen kotona olemaan tosin kuin sen kolme vuotta per lapsi, mutta haluan päästä mahd. lähelle oman lapsuuteni ideaalitilaa.
Pakkohan aina on keksiä jotain uutta. Uutta tässä ajassa 50-lukuun nähden on tietysti se, että kotiäitiydestä saa korvausta - pientä, mutta kuitenkin. 50-luvullahan kotiäiti oli vain miehen tulojen varassa.
Työssäkäyviä äitejä syyllistetään, kotihoitoa ja pullantuoksua ihannoidaan, puhutaan varhaisesta vuorovaikutuksesta, lapsentahtisuudesta, jne. Hyviä asioita, mutta kaikki sälytetään pääasiassa naisen harteille. Muistetaan kyllä todeta sivulauseessa, että ai niin voihan mieskin jäädä kotiin, mutta heti seuraavassa lauseessa jatketaan puhumista pelkästään äidin tehtävistä, äidin velvollisuuksista, hyvästä äitiydestä, äidin arvoista. Sitteen nousee hirvee haloo, kun yritetään ajaa sitä, että myös miehet jäisivät enemmän kotiin. Jne.
ja ajattelin aina, että en tee ainakaan niinkuin hän. No, kun lapsi/lapset sitten tulivat tajusin, että en halua omaa lastani laitokseen liian pienenä. Nyt ovat kotona siihen kun kuopus on kolmen, sitten jatkan työtäni. En silti seuraa äitini jalanjälkiä. Hän oli kotona siihen kun kuopus oli kymmenen ja meni sitten helpohkoon työhön. Itselläni on akateeminen tutkinto, hyvä työ ja ura.
Joskus aikoinaan oli varmaan pakko olla kotona vaikka ei olisi halunnutkaan ja ' tyydyttää mies' jne. Nyt voi olla jos haluaa,ihanaa!
Pätkätyötkään eivät hirveästi innosta pikaiseen työelämän palaamiseen.
Ei se, että on vuoden pari kotona pienen lapsen kanssa tarkoita sitä, että tasa-arvopyrkimys olisi kuopattu tai että nainen olisi pelkkä lastentekokone.