Mies mukana synnytyksessä: lähensikö teitä vai aiheuttiko haittaa (esim. seksielämän hiipumisena)?

Seksielämäänkään itse synnytys ei vaikuttanut, lasten saanti sinänsä kyllä... ; )



Meillä mies ei kyllä H-hetkellä kurkkinut jalkoväliini, ja parempi varmasti olikin. Pääpuolessa siitä oli paljon enemmän hyötyä.

Mutta tokihan sitten näitä keskenkasvuisia kakaroitakin löytyy.

Mieheni entinen työkaveri sanoi, että ei voi enää kuvitellakkaan kuksivansa oman eukkonsa kanssa. Miestä kuulema oma vaimo alkoi etomaan synnytyksen jälkeen.

Ja miehellä oli ikää 35 vuotta..

vaikka olimme läheisiä jo synnytyksiä ennenkin. mieheni muistelee synnytyksiä usein elämänsä hienoimpina tapahtumina ja siis todellakin ihailee myös minua suoritusteni johdosta :).

Olisi ollut tosi tylsää ilman miestä (miehelle tosin oli tylsää siellä!) ja ponnistusvaiheessa oli kiva, että siinä oli joku tuttu, joka piti huolta musta ja myös mun oikeuksista (olin kertonut toiveitani mm. epparista miehelle, että hän voi sitten puhua niistä kätilön kanssa, jos mulla on muuta puuhaa, kuten huutamista ja ponnistamista... ;) ). Mies kurkisti lapsen syntyessä alapäähän, eikä kuulemma traumatisoinut, kun se värkki oli NIIN erilainen kuin yleensä. Ei uskonut vissiin samaksi. :)



MUN kannaltanihan oli vain hyvä, jos mieheltä seksihalut vähäksi aikaa häipyivätkin, sillä mun ei tehnyt mieli seksiä piiitkään aikaan. Siihen päälle kun olisi lisännyt syyllisyyden toisen puutetilasta, niin olisin varmaan väsähtänyt koko ajatukseen seksin aloittamisesta. Seksielämä aloitettiin noin 4 kk synnytyksestä, jolloin ekaa kertaa tunsin halua, aloite tuli siis minulta, mies ei ollut siihen päin vihjannutkaan, vaan pystyi kunnioittamaan mun mielentilaani. Tähän varmasti vaikutti se, että näki, mitä jouduin käymään läpi.

Mun mies on ollu mukana molempien muksujen synnytyksessä. Se kysyi multa ennen ekaa että haluanko sen sinne, ja vastasin että jos se ei tule niin en mene minäkään. ;-)



Eli meillä siis mies oli ihan puhtaasti mun takia siellä, se sano että ihan höpöhöpöä on nää isä-lapsi-suhde- jutut ym. Eikä se ollu sille mitenkään maatamullistava kokemus. Päinvastoin, mun kävi sitä vähän sääliks jossain kohtaa, kun oli reppana niin avuton.



Ja sitäpaitsi, voihan se leveillä kaikille kavereille että HÄN on synnyttänyt kaksi lasta, mutta onneksi mä olin koko ajan paikalla ja pidin häntä kädestä. :)

Ensiksikin, syntyyhän siellä miehenkin lapsi. Miehen on paljon helpompi ymmärtää synnytyksen jälkeisiä vaivoja jos on itse ollut paikalla. Lisäksi siellä toisaan voi olla melko tylsää, jos synnytys kestää pitkään, kyllä tässä tilanteessa miehen vähintään tulee olla paikalla viihdyttämässä =) Ja tosiaan, kyllä itse koin, että miehen tuki ponnistuksessa sun muussa oli tarpeen.



En kuitenkaan halunnut, että mies päivystää siellä alapäässä, vaan meillä mies tuli minua sängyn pääpuolessa. Tosin siinä synnytyksen aikana on niin keskittynyt siihen hommaan, että on ihan sama kuka kurkkii mistäkin suunnasta. Ei kuitenkaan meillä vaikuttanut millään lailla seksielämään.



Seuraava synnytys on edessä joulukuussa ja haluan mieheni mukaan, taas sängyn pääpuoleen tukemaan.

...niin kuin moni on hyvin kirjoittanutkin. Yleisesti ottaen, kuten viesteistä huomaa, synnytys takuulla lähentää.



Sitä en muuten tajua, miten monet naiset kirjoittavat " miehellä olleen jopa tylsää synnytyksessä" . Täh? Varmaan tietysti jos toimitus menee pelkäksi odottamiseksi, eli ollaan synnärillä toista tai kolmatta vuorokautta, niin ehkä siinä tylsääkin on. Mutta lyhyemmissä tapauksissa, en oikein ymmärrä tuota " tylsyyttä" . Onhan siinä sitä odottamista tunteja usein, mutta siltikin...siinä ollaan kuitenkin aika lähellä lapsen syntymää, joten itsestäni ainakin tuo oli jännittävää aikaa. Koko ajan ollaan menossa kohti syntymää, niin ei se mielestäni todellakaan ollut tylsää.



Miehenä sanoisin neuvoksi, ettei kannata kurkistella sinne alakertaan synnytyksen aikana. Ensinnäkin sinne katsomiseen ei ole miehellä mitään muuta syytä kuin mahdollinen uteliaisuus, joten kehotan jättämään väliin. Miehen konkreettinen mahdollisuus auttaa synnytyksessä on kuitenkin siellä yläpäässä. Ja kun alakertaan ei katso lainkaan, niin ei jää mitään kenties epämiellyttäviä mielikuvia synnytyksestä ajatellen myöhempää seksielämää.



T. Mies, jonka mielestä synnytykset ovat ehdottomasti olleen elämän hienoimpia kokemuksia.

Kun alettiin puhumaan synnytyksestä, sanoin toivovani että mies sinne mukaan lähtee, mutta ei ole pakko, eli en häntä voi käsiraudoillakaan siihen sänkyyn kiinnittää. No meillä synnytys lähti käyntiin lääkärikäynnin yhteydessä, jolloin mies oli sattumalta mukana.

Montaa tuntia ei tarvinnut odotella, miehellä oli mielenkiintoa niitä kaiken maailman laitteita kohtaan eikä unohtanut huumoria, eli jaksoi naurattaa minua, joka taas helpotti kipuja huomattavasti. Ja olihan juttuseuraa.

Itse ponnistuksesta meinasi raukka myöhästyä kun olin passittanut hänet huolehtimaan kotieläimistä välillä, sanoin " mene vaan, ei se vielä synny" . Kyllä myöhemmin sanoi katsoneensa tuonne alapäähänkin, kun pää oli näkyvissä ja oli pakko tarkistaa minkäs näköinen kaveri sieltä tulee, mutta ei mitenkään ole haluihin vaikuttanut.

Sanoi lähtevänsä uudelleenkin mukaan.

Lähensikö se meitä? No ei mitenkään tähtitieteellisen paljon, kunhan ollaan koettu taas yksi hieno asia yhdessä! Sitähän se parisuhde on.

Se oli kyllä maailman ihanin hetki minulle ja miehelleni.

Tosin se eka synnytys oli miehelle kamalaa katseltavaa ja traumaattinen kokemus. Hän ei millään olisi sen vuoksi halunnut enää toiseen synnytykseen mukaan. Mutta synnytys oli aivan päinvastainen ja siksi oli miehellekin hyvä kokemus. Nyt hän kyllä voisi tulla kolmanteenkin kun on kerran edellisissäkin ollut.

Se on sellainen tuki ja turva. Kunhan vain sitten annat sen roolin miehelle.

ja vaikka miehesi arvostaa sinua jo nyt niin meillä ainakin arvostus kohosi ja paljon. Ei kuulema voi kuin ihailla miten " kovia jätkiä" kaikki synnyttäneet naiset ovat = )

Tällaisilta miehiltä VOI tosiaan mennä halut omaa naista kohtaan :(

meillä kun synnytys lähestyi, ja mies sanoi jotain siihen suuntaan,että hui kauhea miten hän sinne synnytykseen uskaltaa tulla,..ja minä siihen miehelle vastasin että " helpompi osa sinulla on kuitenkin kun et tarvitse synnyttää" ja " et kyllä jätä minua yksin kestämään kipuja, mua saattaa alkaa vaikka pelottaa tms,niin kyllä sun mukaan täytyy tulla,koska tarvitsen sinut mukaan" ...ja mies tuli ja sillä oli jopa tylsää,ja väsyttävää kun yöllä synnytin,ja se jopa oli vähän aikaa kätilön apuna; piti mua jalasta kiinni kun kätilö teki episiotomiaa,kun en itse jaksanu jalkoja pitää auki(syntyi niin paljon vauvoja sinä yönä että kätilöillä oli kiirettä)..ja ei se ainakaan heikentävästi vaikuttanut seksielämään. varmaan vaan lähentävästi.



ystäväni mies taas ei ole ollut yhdessäkään synnytyksessä mukana (3 lasta heillä),ja se on heille ihan ok, mies vie sairaalaan ja tulee sitten kun vauveli on syntynyt. Että tehkää ihan niinkuin teistä parhaalta tuntuu,..

Se lähensi kyllä! Tai ei oikeastaan muuttanut paljon mitään, mutta ennemmin lähensi kuin karkoitti.



Olisin varmasti katunut suuresti jos en olisi ottanut miestä mukaan, on mukavaa nykyään välillä muistella sit' päivää niin, että mieskin voi osallistua keskusteluun täysillä!

Raskausaikana seksi loppui välittömösti kun maha alkoi näkyä. Mies ei halunnut.





Hän oli synnytyksessä mukana ja olen sitä mieltä, että se oli erittäin hyvä asia, että oli mukana. Vasta puoli vuotta synnytyksen jälkeen tosin myönsi, että kyllä se pitkään vei päästä yli synnytyksen tapahtumista, että ei vaikuta seksiin.



Hän itsekin kuitenkin sanoo, että synnytyksiin osallistumiset ovat olleet kaikessa rankkuudessaankin upeita juttuja (meillä lapsia nyt kolme). Ei vaihtaisi noita kokemuksia pois mistään hinnasta. Samaa mielät olen minäkin.





Kyllä synnytyksen yhdessä kokeminen (useimmiten) lähentää paria. Se on jotakin niin uskomatonta ja ihmeellistä, kun oma lapsi syntyy kovan työn ja tuskan tuloksena.

sanoo että pelkää satuttavansa jotenkin mahassa olevaa vauvaa. Vaikka Tietää että se on mahdotonta. Mä mietin kanssa miten synnytys vaikuttaisi meiän seksiin, jos mies olisi mukana synnytyksessä.

Mieheni halusi tulla mukaan molempien synnytyksiin. Ja se on kyllä lähentäny meitä oikeesti paljon.

Mun on myös ollu jotenkin helpompi puhua miehelleni esim. peloista liityen synnytyksen jälkeiseen seksiin. Pelkäsin että eka kerta sattuis. Ja luulen että mieheni on pystyny ymmärtämään paremmin mua.

Siinä miehet kertoivat aika suoraan, että synnytyksen näkeminen ei ollut pelkästään " upea elämys" niinkuin naisille aina uskotellaan, vaan moni oli saanut ihka oikeita traumoja eikä pystynyt suhtautumaan vaimoonsa enää samoi. Reilua? Ei tietenkään, mutta minkä sitä mieskään tuntemuksilleen mahtaa.



Kannattaa siis todella miettiä, onko se mies aivan vilpitön, jos hän kertoo vaimonsa, anoppinsa ja äitinsä ristikuulustelussa että joo joo, synnytys oli todella mahtava kokemus ja lähensi meitä entisestään.

Se on jokaiselle miehellekin elämän suuria hetkiä ja ainutkertainen kokemus, jolle vetää vertoja vain toiset synnytykset.



Eiköhän se mies itse tunne, miten paljon kestää sitä tilannetta. Hänen kannattaa joka tapauksessa pysyä päätypuolessa, eikä sieltä niin sitä verta ym. näekään.

sano, että yksi ja kaikista suurin " kauheemmista onnen hetkistä"