Mies mukana synnytyksessä: lähensikö teitä vai aiheuttiko haittaa (esim. seksielämän hiipumisena)?

tule. ehtii kyllä luoda lapseen todella läheisen suhteen synnytytksen jälkeenkin.

ukana olo ole meitä erottanutkaan jos ei nyt lähentänytkään

Ja kyllä vaan lähensi meitä. Oli ihana pitää kullan kädestä kiinni, kun vauva nostettiin massusta ja yhdessä ihastella aikaansaannostamme. Edelleenkin mies muistelee, että olin yhtä autuasta hymyä koko toimituksen ajan ja huokailin vain onnellisena... Isi sai pitää vauvoista huolta heti ja seurustella heidän kanssaan sillä aikaa, kun minut kuristtiin kasaan.



Sopi meille oikein hyvin.

Kyllähän sen nyt tietää paljosta muustakin kuin puheista.



Ja ne miehet , joilla on tuo huora/madonna-kompleksi kannattaa jättää jo ennen synnytystä. Sellaisten kanssa ei äiti-ihminen pysty kummoistakaan parisuhdetta pitämään kasassa, jos äitiys on epäseksikkäintä mitä mies tietää.

Mun mies ei ainakaan olisi jäänyt pois mistään hinnasta. Eikä ole sitä paivääkään katunut että mukana oli. Maailman paras kokemus... Ja oli vielä heti ponnistuksen jälkeen video kamera kädessä.. Etukäteen kielsin mut nyt olen kyllä kiitollinen siitäkin. Oli tosi ihana nähdä se kaikki uudestaan videolta, vaikka ensin pelkäsinkin sitä katsoa. Seksiin se ei vaikuttanut mitenkään. Raskaus aika meilläkin kyllä vaikutti, varsinkin se loppuaika, pelkäsi että jotenkin vahingoittaa lasta. Ja sit kun vatsa liikku ni ei enään seksiä mieli tehnyt.

Raju synnytyts alkoi paljon aiemmin laskettua aikaa, yöllä. Mies on monet kerrat sanonut olevansa niin onnellinen, kun sattui olemaan juuri silloin kotona. Hänen piti olla tuolloin työmatkalla mutta ei suostunut sinne lähtemään.



Mies oli synnytyksessä korvaamaton apu. Olisi ollut tylsää yksin vaikeroida. Kiire oli nimittäin sairaalassa ja kätilöt paikalla vain " kun tosi kyseessä" .



Mies otti tosin ponnistus vaiheessa sen roolin, että oli vain hiljaa. Piti kädestä, pyyhki hikeä. Jälkeenpäin ajattelin hetken että olisi voinut jotain sanallista kannustustakin harrastaa... Noh, parempi silti näin. Kyllä ne kätilöt kannusti ja tsemppasi ihan riittävästi.



Kun lapsi syntyi oli se tietysti aivan ihmeellisen hieno tunne. Olemme molemmat (oikeasti) hyvin onnellisia, että sen yhdessä koimme.



Loppu tikkauksien ajan yritin sanoa miehelleni, että ei mene sinne alapäähän kurkistelemaan. No kyllä se sinne vaivihkaa katsoi, kun vauva sylissä huoneessa käveli.

Ei ollut kuulemma " pahan näköinen" ollenkaan. On minulle selittänyt miltä paikat näytti. Ihan kiva, että katsoi.. Enhän minä muuten tietäisi, miltä siellä näytti :-)



En olisi ikinä uskonut, mutta seksielämämme vain parani! Jotenkin se synnytys on niin kokonaisvaltainen ja fyysinen tapahtuma. Meillä molemmilla alkoi vaan hormoonit hyrräämään entistä enemmän. Synnytys ja vanhemmaksi tulo todellakin lähensi meitä.



Todellakin, mieheni arvostaa synnyttäneitä naisia nyt aivan eri tavallla kuin ennen. Ja suorastaan palvoo maata minun jalkojeni alla :-))



Mutta tee ap itse omat päätöksesi. Neuvona antaisin, että jos miehesi tulee synnytykseen, niin ei kurkistele sinne " alakerta osastolle" .

Eli pitää kädestä tai silittää päätä yms. Käsittääkseni hän voi vaikka poistua ponnistuvaiheessa (jos enää malttaa). Mutta kyllä se on ihan tutkittua, että tukihenkilön läsnäolo auttaa sinun kipujasi avautumisvaiheessa.



Tsemppiä!