Sanotaan, että poika erkaantuu äidistään nopeammin kuin tyttölapsi, miten se näkyy käytännössä?

Että poika on rohkeampi lähtemään vaikka keinumaan kun taas tyttö seisoo tumput suorina ja tuijottaa keinua?



Se millaiset välit on vanhempaan voi olla huonot vaikka olis kuinka tyttöjä lapset. Meillä pojat on rohkeita meneen kun niitä kannustetaan puuhaamaan ja tietää että syliin mahtuu jos sattuu haaveri. Jos olisi tyttöjä lapset niin vastaavasti kannustettaisiin tyttöjä oleen aktiivisia.



Mua ihmetyttää miksi vanhemmat ei kannusta lapsiaan. Jokkut lapset alkaa itkemään jos lapseni menee luokse ja halaa.. :(

Meillä on tyttö ollut aina se oman polkunsa kulkija. Jo pienestä on ottanut paljon kontaktia vieraisiinkin ihmisiin ja ollut sellainen kyläluuta. Paljon on halunnut tehdä asioita itse.

Poika taas on enemmänkin ollut sellainen ujohko ja viettää paljon aikaa meidän kanssa. Toki on kiinnostunut kaikesta mistä pojat nyt yleensä, ja kulkeekin isänsä mukana mieluusti. Mutta kyllä se sellainen äidin poika on vieläkin. Ikään on nyt 6-vuotta. Tyttö on 13-vuotias.

Vaikka meillä molemmat vanhemmat ovat yhtä paljon lasten kanssa, vaikka molemmat meistä yhtä lailla leipovat, leikkivät, vaihtavat auton renkaita, pojalle isä on tärkeämpi ja tytölle äiti.



Itse asiassa poika alkoi erkaantua isäänsä kohti jo vuosi-puolitoista sitten. Tyttö on melkein 3-vuotias ja on niin naista että...



Erkaantumisen huomaa esim. ei tule niin usein enää itse syliin tai halaamaan, minun täytyy kysellä, että tuletko sylkiin hetkeksi? Poika valistee aina isänsä jos saa valita, kumpi lukee sadun/harjaa hampaat/leikkii/lähtee käymään kaupassa hänen kanssaan. Ja sampin on tytöllä. Oman sukupuolen edustajaan samaistumista kai se on.





Ihmeellinen on luonto.