Tiedän et on turha valittaa kun on jo housuissa ja oma on valintamme, mut

vauva 6 kk ja esikoinen 2 v

kolmannesta, kun elämästä olikin yhtäkkiä tullut helpompaa (mutta ei kuitenkaan helppoa) kaoottisen vauva-ajan jälkeen.

Olin jotenkin aina ajatellut, että haluan 3 lasta kahden vuoden ikäeroilla, mutta kun nuorempi oli yksivuotias, niin eipä asia olisi voinut vähempää kiinnostaa... Kyllä se siitä helpottaa, kun nuorempi on kaksi vuotta, ei tarvitse koko ajan enää ihan perässä olla kun alkaa pikkuhiljaa sitä järkeäkin tulla päähän. Ja joka vuosi helpottaa. Kolmas lapsi meille syntyi kun ensimmäiset olivat 4- ja 6-vuotiaita ja ihan eri fiilikset oli hoitaa vauvaa kuin silloin keskimmäisen aikaan... Kyllä se siitä!

meillä lapsilla ikäeroa 1v7kk mutta nyt kun nuorempikin lähentelee kahta vuotta minä olen aivan loppu... en jaksa tuota armoton ta tappelua ja kinastelua " veikka ei saa..." ja toinen karjuu " mä haluun" ja joka ikinen asia on yhtä taistelua... Niin kaihoisasti muistelen sitä aikaa kun nuorempi oli vauva, että miten helppoa se elämä oli. Vaikkakin valvoin kolmisen vuotta yötä päivää lasten kanssa, ja vasta keväällä nämä on oppineet nukkumaan... olin siis väsynyt ihan siitä normaalista vauva-arjesta, vaikka kyllä meillä on vilja-allergiaa ja astmaa ja maitokaan ei käy, joten kyllä sekin väsytti...



Mutta siitä se alkoi tämä alamäki, kun nuorempi oppi liikkumaan ja loppua ei näy...

vauva herätti parhaimmillaan puolen tunnin välein, joskus saattpi nukkua " jopa" 4 h.

Miks te ootte kusessa??

Meillä täysin samanikäiset lapset ja menee aivan ihanasti.

Tosin välillä mekin ollaan kus**sa, mutta johtuu siitä kun 2v oppi juuri päiväkuivaksi ja välillä sattuu vahinkoja :)

todella uhmakas ja villi 3v. Ekat 3kk oli aivan yhtä kaaosta vauvan syntymän jälkeen, koska vauvammekin oli sylivauva joka ei nukkunut koskaan päivisin. Nyt alkaa pikkuhiljaa helpottamaan, mut on tää vieläkin rankkaa ja on päiviä jotka mieluusti vaihtaisin pois, mutta silti ihana nähdä kuinka vauva kasvaa ja kehittyy, ei enää vaadi syliä koko aikaa ja isovelikin alkaa leikkiä vauvan vierellä ja jutella sille.

Muistan ensimmäiset 6 kk olleen kaikkein kamalimmat (vauva söi tunnin välein ympäri vuorokauden). Kadotin lähes täysin tunnesidoksen esikoiseen. Tuntui, että hän oli vain pelkkä kiusankappale, jolle ei pystynyt puhumaan normaalisti, tiuskimaan vain. Onneksi vähitellen alkoi helpottaa, eikä esikoiselle ehtinyt tulla pysyviä traumoja hirviöäidistä. Mutta lopullinen ahaa-elämys: " nyt helpottaa" tuli, kun kuopus täytti vuoden ja alkoi kävellä.



Tietenkin senkin jälkeen on ollut rankkoja ajanjaksoja, mutta ei enää mitään verrattuna ensimm. 6 kuukauteen. Nyt lapset ovat 4 ja 2 vuotta ja kuopuksen uhma on aluillaan, mutta onneksi 4-vuotias ei enää juuri uhmittele. En ikinä jaksaisi enää kolmatta lasta, vaikka siitä joskus haaveilenkin...

Vierailija:

Muistan ensimmäiset 6 kk olleen kaikkein kamalimmat (vauva söi tunnin välein ympäri vuorokauden). Kadotin lähes täysin tunnesidoksen esikoiseen. Tuntui, että hän oli vain pelkkä kiusankappale, jolle ei pystynyt puhumaan normaalisti, tiuskimaan vain. Onneksi vähitellen alkoi helpottaa, eikä esikoiselle ehtinyt tulla pysyviä traumoja hirviöäidistä. Mutta lopullinen ahaa-elämys: " nyt helpottaa" tuli, kun kuopus täytti vuoden ja alkoi kävellä.

Tietenkin senkin jälkeen on ollut rankkoja ajanjaksoja, mutta ei enää mitään verrattuna ensimm. 6 kuukauteen. Nyt lapset ovat 4 ja 2 vuotta ja kuopuksen uhma on aluillaan, mutta onneksi 4-vuotias ei enää juuri uhmittele. En ikinä jaksaisi enää kolmatta lasta, vaikka siitä joskus haaveilenkin...

No tee simppelit rutiinit, helpot säännöt lapsille ja nopsat kuritukset.



Hauskaa puuhaa lasten kanssa (ei nyt tartte ostaa kaameesti leluja tai opetella sirkustemppuja mut leiki lasten kanssa). Olkaa säännöllisesti päivittäin ulkona ja pidä kiinni säännöistä.



Molemmille lapsille roppakaupalla huomiota!



Meillä on kaks vilkasta poikaa mutta pärjää kun näkee vaivaa niitten eteen. Kukkasetkin lakastuu jos niitä ei hoivaa..



Oma asenne ratkasee paljon. Lasten kanssa on raskasta ja välillä ne ei nuku kun vuorotellen ja välillä itketään asiasta kuin asiasta, kun vauva lopettaa niin isompi jatkaa mihin toinen jäi! ;) Mutta mitä sitten??

Sulosia ne on -ja ne on meijän!

lähinnä tuo puolen vuoden sisällä kertynyt univelka rassaa. Vaikka mies auttaa, niin ei tunnu huomattavasti helpottavan. Vauva huutelee yöllä puolenkin tunnin välein ja parhaimmillaan nukkuu 4 h putkeen, mutta siitä on jo useampi viikko. Esikoinen on vielä vaipoissa, mutta ei se ole kovin rasittavaa. Kun vain saisi joskus nukkua! 3

Nukkuminen on mielestäni kaiken a ja o. Kun on saanut nukuttua, jaksan hyvin. Huonon yön jälkeen taas kaikki kaatuu päälle.

Ensimmäinen vuosi kahden lapsen kanssa oli kamalaa, seuraava vúosi oli jo helpompi. Nyt kun lapset ovat 5v ja 2,5v alkaa olla elämä jo aika mukavaa. Tappelevathan nuo toisinaan, mutta ymmärtävät puhetta, käyvät itse vessassa, nukkuvat yönsä heräämättä.





Olisi ihana saada vauva kun nuo kaksi ovat koululaisia! Mutta nyt jos olisi samalla ikäerolla kolmas lapsi....eli vauva tässä vielä.....eeeiiiiiiih!!

En tiedä, koska helpottaa lopullisesti... ei varmaan koskaan. Mutta meillä on kyllä jo todella paljon helpompaa kuin jossain vaiheessa on ollut. Meillä lapset nyt 2 ja 4.



Eka puoli vuotta oli tosi helppoa aikaa, sillä toinen lapsemme nukkui ja oli muutenkin kuin enkeli (verrattuna esikoiseen). Mutta sitten kun pienempi alkoi liikkua, ja vanhempi oli uhmassa ja olimme kaiken lisäksi juuri muuttaneet - se oli raskasta aikaa. Vanhempi taisi jossain vaiheessa olla noin 80% valveillaoloajasta jäähyllä.



Nyt lasten roolit ovat vaihtuneet niin, että pienempi sekoittaa leikkejä, tukistaa vanhempaa ja kiusaa. Onneksi 4-vuotias on jo sangen fiksu, ainakin välillä.



Ihanaa on kyllä katsella noita lapsia, ja sitä kuinka paljon niillä on toisistaan seuraa. Niillähän on ihan yhteiset jutut, joita me vanhemmatkaan ei ymmärretä.



Tsemppiä siis, kyllä se iloksi muuttuu! Ainakin jaksoittain =)

Minulla on esikoinen 4 ja kuopus 2 ja nyt on selvästi helpompaa kuin vielä puoli vuotta sitten!

ja alku oli rankka. kun ikää nuoremmalla reilu vuosi niin sitten helpotti. nyt ovat 2v ja 4v ja tosi ihanaa on. juu, ja kolmas on tulossa- syntyy ihan piakkoin jälleen 2v ikäerolla ;-)



kyllä se siitä. mekin vannottiin että ei enää koskaan...

Meillä 2v7kk ja 6kk lapset. Rankinta on silloin, jos molemmat lapset jostain syystä herättelee, esim. yhtaikaa kipeinä. Kuopus vielä tissivauva, niin olen jo tottunut heräämään pari-kolme kertaa yössä, mutta toi kolme kertaa on maksimi.



Kuten joku viisas sanoikin, kunnon unet itselle kaiken a ja o. Nuku lasten nukkuessa, tai viikonloppuna, kun mies on kotona. Vuorotelkaa lasten hoidossa, että saatte edes kerran viikossa kumpikin omaa aikaa. Laittakaa lapset suht ajoissa nukkumaan.

Ehkä siksi että kenelläkään (kolme) ei ole ollut uhmaa missään vaiheessa.

Meillä kuopuksen vauva-aika ei ollut (muistaakseni...) kovin raskas, esikoinen oli sen verran kiltti ja rauhallinen (molemmat ovat tyttöjä). Tällä hetkellä lapsissa on työtä paljon enemmän, välillä tuntuu siltä että esikoinen on uhmaiän loppupäässä ja kuopus sen alkupäässä. Ja koko ajan pitää tietty nahistella joka asiasta, leluista ja mistä vaan.



Mutta kahden vuoden ikäero ei ole kuitenkaan koskaan kaduttanut meitä, niin hyviä kavereita lapset kuitenkin toisilleen ovat, kaikista nahinoista huolimatta! Ja yhteiset leikit sujuvat päivä päivältä paremmin. Joten tsemppiä ap, kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu! : )

Oikeasti, välillä miettii, mitä sitä kaikella tällä ajalla tekee, kun töiden/päiväkodin jälkeen lapset kirmaa pitkin pihaa kavereiden kanssa, ja minua ei tarvita kuin tarjoilemaan ruokaa;).



No, kyllähän minua tietysti vielä tarvitaan moneenkin asiaan (myös tuolla pihalla), mutta siis kyllä nyt elämä on jo tosi helppoa parin vuoden takaiseen verrattuna.