Kannattaako kolmikymppisen enää hakeutua 4,5v kestäviin opintoihin?
Valitsin aikoinani koulutukseni (ja nykyisen alani työelämässä) huonosti, ja työttömyyspäivärahaa tuntuu tulevan useammin kuin palkkaa. Toimeentulotukikaan ei ole ihan outo käsite, ja pysyvämpää, kokopäiväistä työtä etsiessä tuntuu että nykyisin kadunlakaisijaltakin vaaditaan vähintään kahdet maisterin paperit. Ei sillä että väheksyisin kadunlakaisijoita, päinvastoin. Vaatimustaso on vaan näköjään noussut.
Nyt olisi mahdollisuus koulutukseen, joka tosin kestäisi sen 4,5 vuotta. Tuskin se opintotuella kitkuttelu voi paljon tätä pahempaa olla, mutta jaksaako sitä kun on kaksi alle kouluikäistä lasta?
Kommentit (8)
Ja mulla isoeno, joka valmistui ylioppilaaksi 50v ja sen jälkeen teknikoksi.
Sitä saa, jos on työvuosia yli 10 ja vakityö.
Aion ottaa ansiosidonnaiset hyvät päivärahat tästä työstä ja opiskella vielä sitten uuden ammatin - sen johon olisin alunperinkin halunnut, muttei ollut varaa! Eli kyllä minusta kolmekymppinen voi.
kolulutus ei kai koskaan mene hukkaan kuitenkaan
mun äiti opiskeli kolmisen vuotta 40vuotiaana.
Itse olen 27-vuotta ja aion jatko kouluttautua.. kunhan kerkiän
Vierailija:
Aion ottaa ansiosidonnaiset hyvät päivärahat tästä työstä ja opiskella vielä sitten uuden ammatin - sen johon olisin alunperinkin halunnut, muttei ollut varaa! Eli kyllä minusta kolmekymppinen voi.
Olen kohta 35, nyt kotona äitiys- / hoitovapaalla vuoden 2009 alkuun, sitten töihin joksikin aikaa => ansiosidonnaiselle => opiskelemaan. Eli olen silloin noin nelikymppinen.
setä opiskeli 35-v iässä teknikoksi. Jäi äsken eläkkeelle hyväpalkkaisesta virasta, jossa matkusteli ympäri maailmaa.
Täti opiskeli ensin merkonomiksi. Ei ollu töitä. Kyllästyi ja lähti 43-v. kätilöksi. Hommaa on riittänyt.
Itse aion pyrkiä oikkariin. Olen pyrkiessä 37-v. Osaan jo valmiiksi työn kautta niin monta pykälää että samapa tuo vaikka opiskella koko hoito, jos vaan sisään pääsee!