Kutsutteko usein ystäväperheitä kylään " ihan muuten vain" ?
Meillä on tällainen tapa, tykkäämme kutsua kavereitamme ja varsinkin sellaisia, joilla on myös lapsia (toki lapsettomiakin mutta heitä alkaa olla vähemmistö ystävissämme) kylään arki-iltaisinkin ja varsinkin viikonloppuisin. Syödään yhdessä päivällistä (ihan kotiruokaa) ja jutellaan kaikesta, lapset leikkii. Muutamaksi tunniksi ilamn mitään sen erityisempää syytä, kuin että on kiva tavata ystäviä koko perheen kesken.
Kuvittelin että tällainen vieraanvaraisuus on ihan tavallista elämää, kunnes juttelin parinkin tuttavan kanssa naapurustosta, jotka sanoivat (molemmat toisistaan tietämättä) ettei tällainen ole heillä ollenkaan tapana. Että kotiin kutsutaan vieraita kestittäviksi vain juhla- tms. tapauksissa. Että koti on vain heitä varten ja rauhallinen paikka, ja toinen jopa myönsi sellaisen ajatuksen ahdistavan, että heillä kävisi arki-iltana kavereita istumassa parin tunnin ajan ja pitäisi työpäivän jälkeen jaksaa vielä olla sosiaalinen.
Meillä on aika tiiviit yhteydet moniin vanhoihin ystäviin koulu- ja opiskeluajoilta ja tämä on mukava tapa ylläpitää ystävyyttä. En koe tätä ahdistavana vaan päinvastoin virkistävänä tapana. Ja samalla kun teen töiden jälkeen safkat meidän perheelle, niin voin tehdä muutaman annoksen lisää myös ystäväperheelle.
Muita samanlaisia?
Kommentit (11)
mutta kaikki tuntuvat olevan aina niin kiireisiä, pitää käydä kaupassa, mennä jumppaan, lapsi väsynyt, jne.
Olisin kyllä tosi otettu, jos meille joku esittäisi kutsun. Kahvitellaan kyllä kavereiden kanssa arkisin, mutta ruokailu tuntuu ehkä tosiaan vähän liian " juhlalliselta" vaikkei mitään viiden ruokalajin illallista tekisikään.
useampikin samana iltana.
Tuollainen on positiivinen asia, eikä lainkaan ahdistava.
joilla lapsia, mutta harvemmin me viikolla näemme. Päivällä saatan tavata kavereita jotka on hoitovapaalla niinkuin minäkin.
Meillä sitten taas on tapana että aina kun on joku juhla itsenäisyyspäivä, uusivuosi, pääsiäinen, vappu, juhannus, kaikkien synttärit jne. niin silloin ollaan vuorotellen toisten luona.
Kuulun kyllä myuös heihin joista olisi arkena rasittavaa jos meillä olisi paljon ihmisiä tai että pitäisi joka ilta olla muualla kuin kotona.
Tykätään olla ihan oman perheen kesken ja sitten välillä on kivaa kyläillä.
viikossa keskellä viikkoa ja sitten jompana kumpana viikonlopun päivänä vieraillaan tai otetaan vieraita vastaan. Arki-iltoina ei ihan oikeesti oo oikein aikaa. Kotiin tullaan 17 aikoihin ja lapset käy nukkumaan jo 19:30. Mutta jos joku kaveri haluaa tulla vaikka iltakahville, on aina tervetullut.
Viikonloppuna oli yksi perhe sunnuntai-illan ja tällä viikolla tulee ystäviä käymään tänään ja torstaina me mennään kylään. Kaikki vierailut päivällisaikaan. Minusta se on helpompaa kuin kahvittelu, kun lapset kuitenkin tarvitsevat ruoan, makuasia siis varmaan, ehkä isompien lasten kanssa tulis enemmän harrastettua sellaista kahvitteluakin.
Luulen, että meillä keskimäärin tavallista sellainen 1-3 ystäväperhettä viikossa, että joko me mennään tai meille tullaan. Kesällä oli hiljaisempaa kun kaikki lomailivat - mutta nyt on taas päästy syksyn ja arjen rutiineihin, ja ihanaa tavata ystäviä ja kuulla kaikkien lomakuulumiset.
Tuo on myös tuttua tuo vappu-, uusivuosi- ja juhannusjuhliminen yhdessä ystävien kanssa, ihana perinne! Varsinkin jos on mahdollista järjestää yökyläilyä, mennä mökille tms.
Olen varttunut vastaavanlaisessa sosiaalisessa kodissa, joten nuorena ja aikuisiässä en ole kokenut mitenkään erityisen suurta sympatiaa kauhean kiinteisiin ystäväsuhteisiin. Kuitenkin niitä on myös yli viidentoista vuoden takaa. Olen 30v.
Ehkä myös poissaolot kuten matkustelu, pitkiä aikoja oleminen sairaalassa, ulkomailla asuminen, muuttaminen kaupungeista toiseen, isättömyys-vaikuttivat asiaan. Minulle koti on nimenomaan yksityiselämän piiriin kuuluva juttu. En mielelläni kutsu ketään kylään kuin erittäin harvoin. Kun lapsi kasvaa niin kavereihin tottunen.
Kodissa ei tarvitse olla sosiaalinen, koska olemme sitä joka päivä vähintään 8 tuntia joidenkin kanssa jossakin. Sitä paitsi, me tarvitsemme omaa aikaa ja harrastuksia ilman ketään muita vaikka on kiire. Muuten tulemme hulluksi. Ehkä emme myöskään pidä useimpia tavallisia ihmisiä kauhean kiinnostavina. Että tälläi meillä.
ja viikonloppuisin käydään puolin ja toisin yökylässä. Arkeja vuoroviikoin toisen kotona syömässä ja vieraat tuo jälkiruoan. Näin siis läheisimmän ystäväperheen kanssa, mutta muiden kanssa tavataan 1-2 krt kuukaudessa. Ihan tavallista kotiruokaa; makaronilaatikkoa, hernekeittoa, makkarakeittoa ymsyms. Koska kuitenkin kaikkien on pakko syödä, niin mukavaa vaihteluahan tämmöinen arkeen tuo.
Siihenhän kuluu kamalasti rahaa, jos kestitsee säännöllisesti neljä tai kahdeksan suuta enemmän viikossa (siis yhden tai kaksi perhettä vaikkapa)!!
Miten te tämän yhtälön olette ratkaisseet??
esim uunilohta, riisiä ja salaattia - ajatuksella että lohi valmistuu samalla vaivalla neljälle tai kahdeksalle hengelle :)
Ja kyllähän me syömme myös muiden maksamaa ruokaa kyläillessämme, eli pitkällä aikavälillä menee varmaan puntit aika tasan.
En tosin ennen ole tätä asiaa tästä näkökulmasta sen enempää funtsinut. Mutta ei, emme koe tällaista kalliiksi elämäntavaksi.
Mutta yleensä ei kutsuta syömään, ihan vaan kahvitellaan.