Te ns. huonotuloiset

Kerroppas ensin omat tulosi ja tulevaisuutesi tulot, niin sitten vastaan minäkin...

Ja koska ei ole taloudellisia mahiksia opiskella uutta ammattia.

Miksi sitten olen opiskellut huonopalkkaisen ammatin? Silloin nuorena idealistina ei olisi tullut mieleenkään antaa rahan vaikuttaa ammatinvalintaan. Tosin aika pitkälle samaa mieltä olen edelleen...

Onneksi tämä ei ole pysyvä olotila.

eli kokopäiväistä hommaa. Ei se kokopäiväisenkään palkka taivaissa huitele mutta on huomattavasti parempi kuin nykyinen palkkani. En vain halua tehdä työtä rahan takia. Tykkään työstäni mutta siltä töihin lähtö on vastenmielistä (teen töitä elääkseni en elä tehdäkseni töitä) joten jos tekisin työtä josta en välitä niin tuskin pääsisin työpaikalle asti joka aamu...

Luin vain tuota ketjua, jossa äiti totesi, ettei tee kuin yhden lapsen, kun ei ole varaa enempään.



Siitä aloin pohtimaan, että miksi on huonot tulot (ei koulutustako, työttömyyttä, mitä) ja onko ennuste tosiaan se, että tulotaso ei koskaan tule nousemaan ja mikä siihen taas on johtanut.



Itse olen ihan hyvä tuloinen mutta köyhästä perheestä (ei, en ole se äiti joka ym. ketjussa on kirjoitellut jo monet kommentit). Myös mieheni on pienituloisesta perheestä, mutta me molemmat hankimme itsellemme hyvät ammatit ja ponnistimme ylös pienituloisuuden kierteestä, johon kuitenkin sisaruksemme jäivät kaikki.

Olen kotiäitinä ollut vuosia ja ammattitaitoni on ruostunut enkä edes pidä ammatistani. Kotona viihdyn oikein hyvin, mutta ei tämä leiville lyö. Välillä teen joitain pätkätöitä, jos satun saamaan. Tulen olemaan köyhä lopun elämäni.

Olen tyytyväinen näinkin. Olisin toki opiskellut parempipalkkaisen ammatin jo aikaisemmin, jos hyvät tulot merkitsisivät minulle paljon.

on huonotuloinen tai kuka?

Vierailija:

Luin vain tuota ketjua, jossa äiti totesi, ettei tee kuin yhden lapsen, kun ei ole varaa enempään.

Siitä aloin pohtimaan, että miksi on huonot tulot (ei koulutustako, työttömyyttä, mitä) ja onko ennuste tosiaan se, että tulotaso ei koskaan tule nousemaan ja mikä siihen taas on johtanut.

Itse olen ihan hyvä tuloinen mutta köyhästä perheestä (ei, en ole se äiti joka ym. ketjussa on kirjoitellut jo monet kommentit). Myös mieheni on pienituloisesta perheestä, mutta me molemmat hankimme itsellemme hyvät ammatit ja ponnistimme ylös pienituloisuuden kierteestä, johon kuitenkin sisaruksemme jäivät kaikki.

Me olemme pienituloisia mieheni kanssa ja tosiaan varaa ei ole kuin siihen yhteen lapseen. Olen käynyt ammattikoulun, mutta tämä sosiaali- ja terveysala on niin heikosti palkattua, että tulot eivät tästä oleellisesti nouse, ellei jostain ihmeen syystä aleta arvostamaan näitä töitä ja maksamaan palkkaa sen mukaan. Mies taas on työpaikkakoulutettu eikä hänelläkään ansionkehitys tuosta juurikaan parane.

Kaikki ei onnistu siitä pienituloisuudesta ponnistamaan. Toivon kuitenkin omalle lapselleni parempaa ja haluan turvata hänen tulevaisuutensa, siksi emme enää hanki lapsia. Kyllä me pärjätään, mutta jos jotain yllättävää rahareikää tulee, niin liemessä ollaan.

Jostain kumman syystä näyttää olevan vaikea ymmärtää, että työssäkäyvät köyhät ovat todellisuutta!

Jonkun täytyy pestä teidän pyllyt vanhoina ja sen teen mielelläni. Pidän työstäni, mutta ei sillä rikastu. Ja jonkun täytyy siellä varastolla huolehtia tavaroista, jotta te ette kaupassa jäisi ilman niitä.



Näin se elämä menee.



11

elämäni oli toisenlaista silloin, enkä osannut ajatella lainanlyhennyksiä tai muuta sellaista, lapsiperheen arki ei liipannut läheltäkään silloista elämäntyyliäni.



nyt mulla on se maailman turhin ammatti sekä muutama vuosi (ajalta ennen ja jälkeen opiskelun, kävin töissä jo koko lukioaikani) työkokemusta ns. hanttihommista. tämän työkokemukseni voimalla saan pätkittäin lisää hanttihommia, ammatista ei ole mitään hyötyä.



tai no, ehkä siitä ihan vähän on, nimittäin ko. tutkintoon kuului jonkun verran minua nykyisin kovastikin kiinnostavaa alaa sivuavia opintoja, ja minulla on niistä kursseista hyvät arvosanat. olen aikeissa lähteä opiskelemaan tätä uutta alaa kunhan elämäntilanne antaa myöten. mulla periaatteessa oli jo oppisopimuspaikka plakkarissa, kun huomasin olevani toista kertaa raskaana.



että tässä ollaan taas, mä pääsen sitten muutaman vuoden päästä (30-vuotiaana) taas aloittamaan oppisopimuspaikan hakemisen tai muuten tämän haluamani tutkinnon havittelun. sitten kun sen saan niin mulla on ihan ok ammatti ja mahdollisuus asiallisiin tuloihin.



mieheni on metallialan duunari ja tienaa pari tonnia kuussa.

Toivottavasti kukaan ei ajattele, että syytän tai syyllistän ketään. Se ei ole tarkoitus, vaan ihan päädyin mietiskelemään sitä, mitä syitä pienituloisuuteen on ja voisiko siitä tulot kohentua tulevaisuudessa.



Kaikilla ei toki ole siihen tarvetta, joten heillä ei ole mitään ongelmaakaan asian suhteen. Ne, jotka joutuvat tekemään ehkä kipeitä valintoja pienituloisuuden tähden, saattaisivat hyvät neuvot/vinkit/ajatukset olla tarpeen.



Esim. oma veljeni elätti pesueensa erittäin pienillä tuloilla ja kituutti kaikesta mahdollisesta. Hän kuitenkin jätti lukion kesken eikä ikinä opiskellut itselleen ammattia, vaikka pienituloiset vanhempani olisivat olleet valmiita häntä siitä avustamaan. Vaimonsa oli tehnyt nuoruudessaan suunnilleen samat valinnat.



Jotenkin vain tuntuu, että veljeäni kurimus seuraa lopun elämää. Hän joutui n. 50-vuotiaana (on minua paljon vanhempi) sairaseläkkeelle, joka ei pienistä tuloista ole järin suuri.

huono palkka vaan sattuu olemaan tämän sosiaalialan ammatin varjopuoli.

En halua lähteä opiskelemaan uudetsaan isomman palkan toivossa koska VIIHDYN TYÖSSÄNI JA OLEN SIINÄ HYVÄ.

ei koulutus ole aina suoraan verrannollinen palkan suuruuteen.

Vierailija:

huono palkka vaan sattuu olemaan tämän sosiaalialan ammatin varjopuoli.

En halua lähteä opiskelemaan uudetsaan isomman palkan toivossa koska VIIHDYN TYÖSSÄNI JA OLEN SIINÄ HYVÄ.

ei koulutus ole aina suoraan verrannollinen palkan suuruuteen.

terv. ap