Naimisiin, mutta kumman sukunimi?
Sukunimiasia pähkäilyttää. Miehen vai minun sukunimi? Minä pidän miehen nimestä, mies taas minun.
Minä en lapsena pitänyt omasta sukunimestäni, aikoinaan kiusattiin sen takia aika paljon (ja mietin kokeeko lapsemme saman kohtalon). Miehen mielestä nimi on taas hieno ja minustakin nimi on nykyään ihan ok. Miehellä ei ole mitään erityistä mielipidettä omaa sukunimeään kohtaan.
Pohdimme hetken jopa ihan uutta sukunimeä, mutta se ei kuitenkaan tuntunut hyvältä ajatukselta.
Pitkää tikkuako tässä pitäisi vetää?
Kommentit (3)
Jos miehellä ei ole erityisiä ajatuksia sukunimestään ja sinä itse et tykkää omastasi, eikö ratkaisu ole aika selvä?
Minusta siis nykyään oma nimeni on ok. Sukunimi on vanha ja arvokkaan kuuloinenkin (ei mikään aatelisnimi kuitenkaan). Mietin vain, että kokeeko lapsemme saman kohtalon kuin minä aikoinaan?
Miehen nimi taas on tavallinen nen -päätteinen nimi. Mukava ja huomiotaherättämätön.
Täytyykin kokeilla tuota sukututkimusta...
ap
Siten se sukunimi ei olisi ihan uusi kuitenkaan. Jotakin perinteitä mukanaan.