Lue keskustelun säännöt.
moi.
01.10.2006 |
yritin hakea vanhaa tekstiäni tämän alustukseksi, mutta eipä löytynyt.
mun on pakko purkaa pää jollain tavalla joten anteeksi kaikki positiiviset ja ihanat ihmisen aion pilata sunnuntainne.
meidän perheessä on tehty remonttia tasan vuosi eikä loppua näytä tulev pitkään pitkään aikaan... meillä on siis " perinteinen" työn jako miehen kanssa. se johtuu siitä että lapset ovat vasta 2 ja 3 vuotta vanhoja. olen omasta mielestäni yrittänyt auttaa, usein vienyt työmaalle ruokaa, auttanut sen minkä osaan maalaamalla jnejne...
olen kuitenkin tuntenut välillä uupuvani kotona olemiseen, vaikka opiskelen en tunne ikinä saavani mitään aikaiseksi. opintiojeni ohella hoidan kaikki kotityöt yksin, ja voin sanoa että remonttia tekevästä miehestä syntyy enemmän sotkua kuin lapsista yhteensä,
sahanpurua, sementtiä, kiviä ja pieniä ötököitä jnejne.
olen käynyt terapiassa, perheneuvolan, vuoden ajan säännöllisesti. terapeuttini on huomannut minun uupumuksen ja olemme puhuneet masennuksen hoidosta ja kaikesta. olen aina ollut masentunut itseeni, en pidä ulkonäöstäni minulla on helposti morkkis tekemistäni asioista. en rakasta itseäni.
eilen yritin terapeuttini kehoituksesta puhua näistä sisimmässäni vellovista ajatuksista miehelleni. asia kääntyi kuitenkijn niin että mies sai haukuttua minut laiskaksi niuhottajaksi, joka ei tee mitään, ja ainoa asia mikä on tärkeää on jumppaaminen ja kotona löhöily...
mies on huomautellut minulle useasti siitä miten olen lihonut, vaikka oikeasti en ole lihava, 172 cm ja 64kg. en pyydä miehen apua koskaan lapsen vahdiksi silloin jos olen menossa jumppaan, sen hoidan ihan itse. tunti viikossa on varmaasti aika vähän kunnon ylläpitämiseksi ja laihduttamiseksi..?
mies sanoi myös suoraan että minä vaan puhun ja puhun että haluaisin auttaa remonttihommissa häntä mutta en tee MITÄÄN. oikeasti mitään.
ei mies ymmärrä miten vaikeaa on noin pienten lasten kanssa olla rakennuksilla, esikoinen astui kesällä sielä naulaan, joten eipä kauheen hyvä leikki paikka lapsille ole tuo piha... ;(
mä en jaksa enää.
tilanteen tekee pahaksi se etten kykene rakastamaan ketään " kunnolla"
en lapsia, en miestä en läheisiäni. haluaisin päästä pois. mennä johonkin parempaan paikkaan. mennä taivaan isän luokse, siis jos sellainen on olemassa...?
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole hetki hissuksesi, lepää, minkä voit. Kerää voimia, älä vaadi itseltäsi ihmeitä juuri nyt. Sitten kun jaksat taas, ala miettiä, miten haluaisit asioiden olevan. Tämän jälkeen ala tehdä pieniä asioita, jotka vievät tuohon päämäärään.
Kuten sanoin, toivon, että voit vuoden kuluttua paremmin. Minä myös uskon, että voit vuoden kuluttua paremmin. Voi olla, että elämäsi on tuolloin aivan toisenlaista kuin nyt, tai ehkä puitteet ovat samat, mutta asennoitumisesi niihin on muuttunut. Tuo nykyinen ei kuitenkaan voi jatkua, jos olet niin piipussa, että ajattelet itsemurhaa.
Latteudet, kuten " sateen jälkeen paistaa aurinko" , ovat kaikessa höpsöydessään ihan tosia. Usko pois.
Voi hyvin,
toivoo Tiitu
Jos keskusteluyritys kääntyy sellaiseksi, että miehesi alkaa ruotia sinun vikojasi, kannattaisi ehkä siirtyä kirjalliseen ilmaisuun. SIlloin Sinä kontrolloit sitä, mistä puhutaan. Miehesi ei voi keskeyttää vai vaihtaa puheenaihetta.
Kerro kirjeessä, miltä sinusta tuntuu ja miten toivoisit tilanteen muuttuvan. Kerro, että toivoisit remontin olevan pian ohi, mutta että et pysty konkreettisesti työmaalla auttamaan kahden pienen lapsena kanssa, sillä rakennustyömaa on lapsille vaarallinen paikka. Huomauta siitä, että jumpassa käyntisi eivät ole häneltä vaatineet lapsenhoitovuoroa, vaan olet hankkinut hoitajan muualta, ja muistuta siitä, että jumppa edesauttaa laihtumistasi, mikä on myös miehesi toive.
Kysy, miten remontin edistymistä voitaisiin nopeuttaa, voisitko sinä tehdä jotain käytännössä sen edistämiseksi. Olisiko miehesi mielestä hyvä idea hankkia lapsenvahti kerran viikossa myös sitä varten, että sinä pääsisit rakennukselle avuksi?
Kun miehesi on lukenut rehellisen ja avoimen kirjeesi, anna hänelle hetki aikaa miettiä asioita. Varatkaa esimerkiksi seuraavan päivän illaksi aikaa asioista keskustelemiseen. Ja keskustelkaa _asioista_ älkääkä riidelkö ja syytelkö. Välttäkää sanoja " aina" ja " koskaan" , sillä niitä sisältövät lauseet ovat usein epätosia ja riitaisia.
Terapeutillasi on kai asiantuntijan näkemys masentuneisuudestasi. Ehkä mielialalääkitys olisi paikallaan, en tiedä. Puhu asiasta hänelle, kysy.
Ennen kaikkea, unohda tuollaiset taivaan isä -ajatukset. Ellet ole tyytyväinen tämänhetkiseen elämääsi, sinun on muutettava elämääsi tai asennoitumistasi elämääsi. Itsemurha on kaikkien kannalta kaikkein huonoin vaihtoehto.
Toivon, että jaksat. Toivon, että vuoden kuluttua voit paremmin.
Lämmöllä
Tiitu