täällä yh - kysy mitä haluat

ja miksi erosit, jos erosit

2 lasta, molemmat vielä päiväkoti-ikäisiä (mutta yli 3v)



erosin pitkän harkinnan jälkeen, lähinnä miehen alkoholismin ja elämänhallinnan puutteen vuoksi - ja eroa en ole katunut. Erosta hieman yli 1v

Toivottavasti elämäsi kohtelee sinua tulevaisuudessa paremmin, jaksamisia päiviinne!:)

Oliko miehesi alkkis- ym. ongelmainen jo kun tapasitte/saitte lapset? Jos oli, niin miksi teit lapsia hänen kanssaan?

välillä oli parempia kausia, siksi tuo kuopuskin tuli, liian kauan uskoin, että muutos olisi ollut lopullinen.



Taloudellisesti pärjäämme hyvin, ei velkaa. Ammattia en kerro, mutta akateeminen loppututkinto takana ja olen koulutusta vastaavassa, hyväpalkkaisessa työssä.



Henkinen jaksaminen on välillä siinä ja siinä, vaikka pääosin menee hyvin. Tietenkin rasittaa se, että olen kaikesta vastuussa yksin, aamuisin hoidan omat ja lasten aamutoimet, vien tarhaan ja menen töihin. Töistä tullessa haen lapset, käydään kaupassa, tehdään ruokaa, touhutaan yhdessä, hoidan lasten iltatoimet. Eli vaikka kaikki sujuu hyvin, on silti välillä raskasta hoitaa kaikki yksi ilman apua. Lasten mentyä nukkumaan viihdytän itseäni täällä jos en jaksa tehdä työhommia tai lukea. Eli usein viihdyn täällä :)

mitä se on? :)



Ei vain, en kaipaa viihteellä käyntiä. Kaipa nuoruudessani olen " tyydyttänyt" jo menojalan vipatuksen. Toki tapaan ystäviä sekä ilman lapsia että lasten kera.

Mutta lasten ollessa yökylässä viihdyn parhaiten kotona - rauhallinen koti-ilta ilman lasten iltatoimia ym. Jalat ylös, hyvä kirja käteen ja muutama lasi punkkua - se on käsitykseni viihteestä :)



Ja ystävien kanssa vietämme iltaa lähinnä kokkailun ja " kälätyksen" merkeissä. Baareihin ym en kaipaa.

Haluaisitko vielä joskus kokea onnen huuman, sen ns. jalat alta vievän rakkauden? Vai onko uskosi miehiin mennyt?



Kyselee toinen yh

suhtaudun aika skeptisesti ajatukseen.



Ei uskoni miehiin ole mennyt, tulen varmasti olemaa vain ylivarovainen.



Mitään akuuttia kaipuuta ei ole, viihdyn hyvin myös yksin ja olen kokonainen ihminen - en siis kaipaa toista " täydentämään" itseäni.



Ehkä se joskus tulee kohdalle, ehkä ei :)

Tapaako ex ongelmastaan huolimatta lapsia säännöllisesti?



Kyseleepi yksi joka miehen alkoholismin takia eron partaalla..

mutta lasten eroahdistusta helpotti se, että olin itse jo omat tunteeni käynyt läpi ja varsinaisen eron hetkellä minulla ei ollut enää surtavaa - pystyin siis keskittymään lasten suruun.



Yllättävän hyvin ovat selvinneet ja väittäisin, että voivat henkisesti nyt huomattavasti paremmin. Pitkitin eroa juuri lasten takia ja nyt jälkeen päin kaduttaa - lapsissa on tapahtunut todella suuri muutos eron jälkeen. Johtuu varmasti siitä, että nyt kodin ilmapiiri on tasapainoinen ja turvallinen (vaikka ei ex koskaan lasten nähden juonut). Vasta jälkeen päin olen ymmärtänyt, miten oma pahaoloni vaikutti myös lapsiin.



Ex ei ole pahemmin lapsia tavannut, omat menot ym menevät aina edelle. Yritän silti ylläpitää positiivista kuvaa isästä, koska lapsille hän kuitenkin se ainoa isä.

Minäkin vähän uumoilen, että tapaamiset jäävät vähiin, niin helppo on lupaukset pettää kuningas alkoholin takia..

Meillä lapset ovat vielä niin pieniä, että uskoisin eron olevan nyt vielä helpompaa, tuleva " isättömyys" vaan surettaa lasten puolesta..



Myös sinun miehesi oli ilmeisesti tuurijuoppo?



T: 17

en tiedä, voiko ex-miestäni tuurijuopoksi kutsua. Lähinnä tilanne meni viimeisinä vuosina siihen, että tissutteli päivittäin. Ja kun toleranssi oli korkealla niin 6-10 pulloa olutta meni hujauksessa. Ja oli täysin arvaamaton: lähti ystävänsä luo tunniksi käymään ja tulikin 6h kuluttua konttauskunnossa takaisin. Ja toistuvasti.

Lähti kauppaan ja pyysin tuomaan vaippapaketin - ei voinut ostaa koska ei ollut rahaa, oli silti ostanut mäyräkoiran...



Oletko laittanut miestäsi valinnan eteen? Joko alko tai perhe?

mutta isäsuhdettä pystyt pitämään yllä: puhumalla isästä, muistelemalla isää jne.



Pienten lasten kanssa tilanne on ehkä jopa helpompi, eivät niin muista isää joten isän oharitkin vaikuttavat vähemmän. Oli isä millaine p**** tahansa niin lapsille kannattaa kuitenkin ylläpitää isäkuvaa - se isä on kuitenkin tärkeä lapsille.



Tsemppiä!

mutta uhkaillut, pyytänyt, rukoillut.. Viime talvena taisi olla muutaman kuukauden selvinpäin, mutta tänä kesänä tilanne on räjähtänyt käsiin, useampia monen päivän reissuja on miehellä takana, ja tämä heijastuu jo hänen psyykeenseensä..



Pitkä tarina, mutta alamme olemaan jo vaiheessa, jossa ero tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta.. Valitettavasti..



Mitenkä taloutesi? Saatko elatukset mukisematta? Meillä tiedän tästä tulevan ongelman..

kaupungilta saan minimielatustuet.



Mutta oikeasti, jos teillä tuo tilanne niin lähde! Väitän, että lapsenne voivat huomattavasti paremmin eron jälkeen.

Itse sitä ei edes arjessa huomaa, kuinka paljon huono ja ongelmainen parisuhde vaikuttaa itseen (ja sitä kautta lapsiin) - tajusin sen vasta eron jälkeen. Ja lähipiiri huomasi, sain monta kertaa eron jälkeen kuulla, että se " iloinen ja positiivinen X on tullut takaisin" .



Olen tällä hetkellä täynnä energiaa, onnellinen, iloinen ja positiivinen - vaikka toki tämä arjen yksinpyörittäminen käy välillä voimille - tosin sitä tein jo liiton aikanakin.

ja olen tiedostanut, että lasten takia on tapahduttava.. Ja paljon..

Meillä asuntolaina on mun nimissä, joten miehen on lähdettävä, tosin joudun sen luultavasti konkreettisesti osoittamaan pakkaamalla ne laukut..



Kiitos vastauksista ja tuesta! Hyvät neuvot ja kokemukset auttavat vaikeissa päätöksissä!



-17-

vaikka olin lasten kanssa. Ajatukset pyöri muualla.



Oletko kertonut asiasta kenellekään? Vanhemmillesi, ystäville? Itse huomasin, että se tilanteesta kertominen oli helpotus ja askel tulevaan. Siihen asti olin pitänyt kulisseja yllä.



Kyllä sinun varmasti on paras pakata ne miehen laukut.. Ei se tilanne siitä parane, ellei miehellä itsellään ole halua tilannetta parantaa.

Vanhempani ja sisareni ovat tienneet jo pidempään. Äidilläni on vaan ikävä kyllä tapana laukoa " Ystävättäriensä kokemuksista viisastuneena" turhankin asiantuntevia mielipiteitä, mutta pääsääntöisesti ovat kyllä tukeneet..



Puhuminen auttaa, tosin sen olen huomannut, että mitä vähemmän on keskustelukumppanilla kolhuja tullut elämässä, sitä jyrkemmät ovat mielipiteet.. huomaahan sen jo täälläkin, niin kovin monet ovat valmiita tuomitsemaan ja niin kovin varmoja ovat jyrkkine mielipiteineen.. Mutta niinhän se on, että elämä opettaa.. Tokikaan tästä ketjusta en puhunut!



Laukut ovat jo alkaneet mentaalitasolla täyttyä..

Eli elän juuri itse myös hyvin samantyyppistä erovaihetta. Akuuttia kylläkin. Lapset 2,5 v. ja 4 v. eli pienoiset on myöskin. Ap:n ajatukset kuulosti jotenkin juuri sellaisilta, mitä itsekin aavistelen tapahtuvan omassa olossa kunhan tästä akuutista vaiheesta päästään. Joten kannusti kyllä jotenkin tosi paljon. KIITOS!!!!!! Mulla siis myös elämänhallintaongelmainen päihderiippuvainen mies ja tuota samaa tyyliä olutta 6 ---) joka ilta ja vapaa. Olen jo kaatanut kulissit (tosin hyvin pitkän paremman huomisen toivomisen jälkeen vasta) ja helpotuksen tunteita on jo paljon. Lapset nyt meillä kyllä reagoivat tällä hetkellä tai oikeastaan vain vanhempi pojista ja onkin todella raskas päivä juuri takana. Minäkin olen muuten akateeminen.

lupasin lapsille, että lähdetään eväsretkelle heti aamusta.



30: ole hyvä. Vertaistuki on näissä asioissa ja tilanteissa aina parasta tukea. Nyt vasta myöhemmin olen tajunnut sen todellisuuden ja en voi kuin hämmästellä, miten minä, korkeasti koulutettu ja älykäs nainen kestin ja katsoin tilannetta niin pitkään. Meillä esikoinen oireili lähinnä siten, että vetäytyi paljon omiin oloihinsa, leikki paljon yksin, oli ns kiltti lapsi - antoi kai näin äidille ja äidin jaksamiselle tilaa :( Eron jälkeen ja tilanteen vakiinnuttua olikin aikamoinen raivojakso, kai koki, että äiti jaksaa viimein kestää kaiken :)

Toki isäikävä edelleen vaikuttaa, mutta tilanne on kaikinpuolin tasapainossa, myös neuvolan ja tarhan mielestä.

Elän oikeasti elämäni parasta aikaa nyt :) Ja lasten puolesta voin sanoa samaa.



Voimia kohtalotovereille, menen nyt nukkumaan.