Uskotteko etta aidin stressi odotusaikana vaikuttaa haitallisesi syntyvaan lapseen? Jos, niin miten? On kellaan kokemuksia asiasta?

mutta niin lääkärit minulle sanoivat.

Toisaalta: kukapa nyt sitten viettäisi täysin stressitöntä elämää odotusaikana? Suurimmalla osaltta on jonkinlaista streesiä liittyen itse odotukseen, töihin, talousasioihin, perhe-elämään jne.

että sota-aikanakin on syntynyt ihan normaaleja lapsia, vaikka silloin on juostu pommeja pakoon ym.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että naisilla, joilla on paljon stressiä raskauden aikana (esim. kuolema perheessä, avioero tai äkillinen muutos työelämässä) esiintyy enemmän ennenaikaisia synnytyksiä ja alhaisempia syntymäpainoja normaaliaikaisten synnytysten kohdalla.

Kirjoitin väitöskirjan ja väittelin tohtoriksi raskausaikana - stressiä piisasi. Tuli erittäin topakka tyttö - kohta 4 v. Eli enpä vielä osaa sanoa tarkemmin olivatko stressihormonit hyväksi vai pahaksi.

että liian vähäinen stressi voi olla lähes yhtä haitallista. Elämää tämä vain on, myös raskausaika.



Sitäpaitsi uskon, että syntyvä lapsi on niin keskeneräinen vielä, että monet asiat korjaantuvat vielä pitkänkin ajan kuluessa.

kuin negatiivinen. Jokin väitöskirja tms. voi olla hyvääkin stimulanssia, mutta esimerkiksi liian raskas yhdistettynä sen jatkumiseen liittyvään stressiin tai esim. suru läheisen menettämisestä eivät toimi ollenkaan samoin.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että tutkimuksissa todetut riskien lisääntymiset eivät ole sama kuin kohtalo. Tiedetään paljon asioita, jotka raskausaikana ovat riskejä ja osa niistä voi suorastaan olla vaihtoehtoja. Esimerkiksi tupakanpoltto raskaana on aika selvästi todennettu riski, sitä ei sitten tiedetä, millainen riski on tupakanpolton lopettamista mahdollisesti seuraava kovakin stressi. Alkoholi ja lääkkeet ovat isoja riskeja jne. Silti edes läheskään kaikki alkoholistiäitien lapset eivät ole FAS- tai FAE-lapsia.



Ihminen vaikuttaisi kaikesta huolimatta olevan melko selviytymiskykyinen. Sota-aikanakin syntyneet ovat tosiaan enimmäkseen melko terveitä, samoin 70-luvulla syntyneet, vaikka silloin moni äiti tupakoikin. Valtaosasta lapsia tulee myös ihan terveitä normaaleja aikuisia, vaikka joutuisivat hoitoon pois äidin tai isän hoivista 3 kk vanhana (kuten monissa länsimaissa ja Suomessakin vielä 70-luvulla.) Keskosistakin tulee yleensä ihan normaaleja ihmisiä, vaikka ensimmäiset kuukaudet ovat usein kaikkea muuta kuin ihanteelliset. Ja toisaalta kaikki voi mennä pieleen, olivat olosuhteet kuinka täydelliset tahansa. Kumma juttu tämä elämä.