Suomessa kuolee lähemmäs 10 äitiä vuodessa synnytykseen
Kuolleena syntyy tai ensimmäisen ikävuoden aikana kuolee yhteensä n. 1% syntyvistä lapsista. Kummatkin ovat pieniä lukuja niin todennäköisyyksinä kuin varsinkin maailmanlaajuisesti verraten, mutta silti suurempia kuin mitä tulisi ajatelleeksi. En tiedä, ovatko nämä asiat tabuja ja niistä ei puhuta vai miksi ne tuntuvat itsestäkin niin kaukaisilta. Täälläkin huudetaan aina provoa, jos joku puhuu lapsen kuolemasta, ihan kuin sellaista ei tapahtuisi oikeasti ollenkaan. Oman lapsen kuolema on se suuri ja ylittämätön asia, pahin mahdollinen, silti se koskettaa yllättävän montaa ihmistä. Jos nainen saa keskimäärin kaksi lasta, niin joka viideskymmenes pari menettää lapsensa. Se on aika paljon.
Kommentit (68)
Lukuisissa tutkimuksissa on todettu episiotomiasta mm. että se ei estä repeämistä vaan usein pahentaa sitä, ja että siitä toipuminen on huomattavasti vaikeampaa kuin kohtuullisesta repeämästä.
Tammisaaren synnärillä, jossa yleisin ponnistusasento on jakkaralla, ei tiettävästi tapahtu yhtään keskimääräistä enempää pahoja repeämiä. Siellä tosin osataan myös rohkaista synnyttäjää liikkumaan avautumisen aikana, käytämään ammetta jne, eikä pistetä sänkyyn piuhoihin, jos ei ole erityistarvetta.
Ymmärrettävää, että osa lääkärikunnasta haluaa pitää synnyttäjät siinä konservatiivisessa asennossa. Helpompi toimenpiteiden kohdehan se semmoisena on. Ennustanpa vaan, että suomalaisenkin synnytyskulttuurin alkaa olla pikku pakko muuttua synnyttäjää kunnioittavammaksi. Muuten on ennen pitkää edessä esim. sektioiden räjähdysmäinen yleistyminen, kun yhä suurempi osa naisista ei enää suostu siihen perinteiseen käskytys-makuutus-synnytykseen.
18
Vierailija:
Koht. tuoreessa Lääkärilehdessä oli just juttua, että Suomessa vaikeita repeämiä syntyy vain murto-osa verrattuja esim. Norjan ja Ruotsin määriin. Ja syynä on pidetty sitä, että täällä on pitäydytty aika konservatiivisissa synnytystavoissa (mm. jakkarasynnytykset lisäävät vaikeiden repeämien riskiä), lisäksi täällä synnytyksen ulosautto tehdään välilihaa tukien ja yleenä aina tarvittaessa, etenkin ensisynnyttäjillä myös episiotomia. Suomesta onkin tilattu synnytyskouluttajia Norjaan ja Ruotsiin yhteistyöprojektin nimissä.
Uutisista ja neuvolasta saa ihan väärän käsityksen, kun sanotaan, että synnyttäminen on huipputurvallista. Voisihan tietysti asiat olla huonomminkin, mutta mielikuvaksi jää, että vain yksi äiti silloin tällöin menehtyy eikä 10 / vuosi !
Ja on kyllä huomattavast todennäköisempää raskaana olevan kuolla synnytykseen kuin voittaa lotossa!!!
riski. Se ei silti tarkoita sitä, että selällään makuu välttämättä olisi kokonaisuudessaan se paras tapa synnyttää, vaikka riski pahoihin repeämiin on vähäisempi.
stemme kimppuun vähätellen toisten kokemuksia ja uskoen vain yhteen totuuteen, ulkopuolisilla ei ole kiirettä muutoksen toteuttamiseen. Muutos lähtee meistä. Siitä, että osaisimme pitää yhtä rintamaa ja vaatia inhimillisyyttä.
fanaattiset ihmiset eivät usko olevansa väärässä, vaikka heille mitkä todisteet näyttäisi.
Oma lapseni sai yhden pisteen heikosta pulssista ja hänet elvytettiin. Lapsi ei hengittänyt ja oli huonon värinen, näin luki epikriisissä. Tuskin olisi siis ilman elvytystoimenpiteitä henkiin jäänyt. Nyt lapseni on maailman ihanin ja vieläpä tervekin.
On muuten hyvä varautua siihen, että synnytyksessä ei mene kaikki niin kuin elokuvissa. Lähes kaikilla ystävillänikin on ollut mitä ihmeellisimpiä ongelmia. Lapsella voi olla vaikka monenlaisia ongelmia alkutaipaleella ja siltikin voi kaikki mennä vielä hyvin. Kuukausien tai viikkojen osastohoidot ovat älyttömän raskaita.
Harmi vaan, etten sitten saa koskaan tietää, miten olisit todistanut minut vääräksi.
18
Ei kukaan ehdota, että ei pitäisi synnyttää, mutta riskit on hyvä tietää. Ymmärtää, että yleisestä vakuuttelusta huolimatta kaikki ei välttämättä mene hyvin ja myös varautua riskeihin siinä määrin kuin se on mahdollista.
Haluaisin tietää, miten SISÄELIMET voivat REVETÄ alatiesynnytyksessä, esim. perna?
MITEN aivoverenvuoto voi tulla synnytyksessä? Eikö esim. verenpaineet koholla olevia siirretä sektioon synnytyksen pidentyessä?
Itse pelkäsin tulppaa ehkä liiaksikin (suvussa tulppa-alttiutta), mutta sairaalassa pelkooni suhtauduttiin todella ymmärtäväisesti ja kaikki meni hyvin.
synnytyksessä, niin niillä on usein joku sairaus tm. takana, joten tavallisen terveen äidin (ei liian nuoren eikä vanhan) ei tarvi pelätä synnytystä, eikä ainakaan Suomessa!!!!!
Pitäiskö sitten alkaa pelätä töihin ajoa ja liikennettä tukka pystyssä? Elämästä voi tehdä vaikeaa, ja kyllä me kaikki joskus kuollaan
kuolinsyynä oli " raskaus, synnytys ja lapsivuoteus" kahdella naisella kyseisenä vuotena. Muilla synnytykseen kuolleilla on ollut kyse muusta kuolinsyystä.
Vastasyntyneiden kuolleisuuskaan ei näytä vastaavan täällä esiintyneitä lukuja. Kuolinsyyksi on merkitty " eräät perinataaliaikana alkaneet tilat" 70 tapauksessa ja " synnynnäiset epämuodostumat ja kromosomipoikkeavuudet" 174 tapauksessa, joista 68 on ollut alle vuoden ikäisiä.
Vierailija:
synnytyksessä, niin niillä on usein joku sairaus tm. takana, joten tavallisen terveen äidin (ei liian nuoren eikä vanhan) ei tarvi pelätä synnytystä, eikä ainakaan Suomessa!!!!!
että synnytys on merkitty kuolinsyyksi 1 - 3 naiselle vuosittain, ja muilla ko. tilanteissa menehtyneillä kuolinsyy on aivan toinen.
pelotella, shokeerata, kerro nyt!
Asiaa mun mielestä, ja niin surullista.
Ja ihmetellä, miksi näistä asioista ei puhuta. Oletuksena tuntuu aina olevan, että mikään ei voi mennä vikaan.
Olen itse raskaana, eivätkä nuo luvut varsinaisesti kauhistuta minua, todennäköisyys ei ole suuri (toki paljon suurempi kuin kuolla lintuinfluenssaan.) Haluan kuitenkin tietää, mihin olen pääni työntämässä. Auttaa myös ainakin minua tajuamaan, että homma ei ole leikinasia ja taitaa tehdä minusta ' kiltimmän' potilaan. Tähän asti synnytyksen suhteen on kaikkialla ja erityisesti muiden raskautettujen kanssa jutellessa tuntunut nousevan pääasiaksi se synnytyskokemus. Minun näkökulmani asiaan taisi juuri muuttua. Ei tässä lopultakaan ole kysymys vuoristorata-ajelusta huvipuistossa tai muusta elämyksestä.
nämä ovat sellaisia asioita että niistä syntyy helposti pelkoja ja ahdistuksia vaikka todennäköisyys että kyseinen asia osuu omalle kohdalle on tosi pieni. unohdetaan että elämä ON vaarallista. harva odottava äiti tulee ajatelleeksi että todennäköisemmin hän kuolee autokolarissa matkalla synnärille kuin että hän kuolee synnytykseen... yleensä kukaan ei pelkää autolla ajoa mutta synnytystä pelkää moni.
Toki synnytys on ikäluokkamme naisilla suurin riski.
Koht. tuoreessa Lääkärilehdessä oli just juttua, että Suomessa vaikeita repeämiä syntyy vain murto-osa verrattuja esim. Norjan ja Ruotsin määriin. Ja syynä on pidetty sitä, että täällä on pitäydytty aika konservatiivisissa synnytystavoissa (mm. jakkarasynnytykset lisäävät vaikeiden repeämien riskiä), lisäksi täällä synnytyksen ulosautto tehdään välilihaa tukien ja yleenä aina tarvittaessa, etenkin ensisynnyttäjillä myös episiotomia. Suomesta onkin tilattu synnytyskouluttajia Norjaan ja Ruotsiin yhteistyöprojektin nimissä.