Suomessa kuolee lähemmäs 10 äitiä vuodessa synnytykseen
Kuolleena syntyy tai ensimmäisen ikävuoden aikana kuolee yhteensä n. 1% syntyvistä lapsista. Kummatkin ovat pieniä lukuja niin todennäköisyyksinä kuin varsinkin maailmanlaajuisesti verraten, mutta silti suurempia kuin mitä tulisi ajatelleeksi. En tiedä, ovatko nämä asiat tabuja ja niistä ei puhuta vai miksi ne tuntuvat itsestäkin niin kaukaisilta. Täälläkin huudetaan aina provoa, jos joku puhuu lapsen kuolemasta, ihan kuin sellaista ei tapahtuisi oikeasti ollenkaan. Oman lapsen kuolema on se suuri ja ylittämätön asia, pahin mahdollinen, silti se koskettaa yllättävän montaa ihmistä. Jos nainen saa keskimäärin kaksi lasta, niin joka viideskymmenes pari menettää lapsensa. Se on aika paljon.
Kommentit (68)
kuoli päivän ikäisenä.
Hän oli terve, joutui kohdussa ahdinkotilaan ja kuolinsyy lääkärin mukaan mekonium aspiraatio. Hänelle on tehty oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus, tuloksia ei ole vielä saatu. Muutenkin koko tapahtumaketjua tutkitaan, missä meni vikaan.
Minulla oli jo rv 37 kohdunsuu auki 5cm eikä kohdunkaulaa enää ollut. Koko ajan supisteli, erittäin voimakkaasti, 10-6 min välein, mutta sitten ne aina laantui. Vauva syntyi rv 40+2 kun sanoin etten lähde sairaalasta ennenkuin vauva on syntynyt. Puhkaisivat kalvot ja sitten kaikki menikin päin helvettiä..Vauva oli ilmeisesti kärsinyt hapenpuutteesta pidemmän aikaa, lapsivesi oli vihertävää puuroa.
Eli tässä on yksi niistä alle vuoden ikäisenä kuolevista lapsista. Kyllä tälläistä tapahtuu, ihmiset eivät vain puhu niistä. Kirjoitan tämän nyt vielä ihan omalla tunnuksella, ettei provona pidetä.
Eli ei se tee vuotta kohden kuin 3-4. Ei minun mielestä ole todellakaan paljon. Luku ei varmaankaan juuri pienempi voisi olla.
Ja luulisin että tuohon lukuun sisältyy sektiot ja alatiesynnytykset.
ja jo ensimmäisellä kerralla olisin kuollut verenvuotoon, jos en olisi ollut sairaalassa. Toinen kerta oli samanlainen, istukka ei irronnut ja menetin yli 2 l verta. Lopulta istukka poistettiin leikkauksessa.
Vierailija:
oman hengen saa aikuinen tyhmyyttään riskeerata,
mutta miksi lapsen.
Ja vain äidin ideologian takia.
Kuka tarkalleen ottaen riskeeraa lapsensa hengen? Mitä tarkoittaa luomutyyppi? Kaikkia niitäkö, jotka eivät halua synnyttää varmuuden vuoksi kymmenessä piuhassa kiinni kätilön työasennon säätelemänä?
Jos joku selkeä riski on olemassa tai jos lapsen henki/terveys on vaarassa, jokainen täyspäinen " luomutyyppi" makaa vaikka päällään ja antaa kaiken henkilökunnan haltuun. Mutta MIKSI niitten 99%:n pitäisi se tehdä, kun on selvä, että synnytykseen puuttuminen, makuuttaminen yms. myös LISÄÄ riskejä??
Edelleen 18
Niitä tapahtuu yllättävän paljon, paljon enemmän kuin voisi päätellä siitä, kuinka paljon asiasta puhutaan. Täälläkin, vauvapalstalla, jossa varmasti on paljon ihmisiä, joiden lapsi on kuollut, joiden lapsi on syntynyt kuolleena tai jotka ovat kokeneet keskenmenon ehkä myöhäisilläkin kuukausilla suuri osa yrityksistä puhua asiasta leimataan provoiksi. Samoin ikinä en muista nähneeni täällä asiallista keskustelua siitä, miten toimia, kun ystävän lapsi kuolee.
Yleensä toki kaikki menee raskaudessa ja synnytyksessä ihan hyvin, mutta ainakin minusta tuntuu paremmalta, jos riskien suhteen ei työnnetä päätä pensaaseen vaan ikävistäkin asioista voitaisiin puhua.
Mutta puhut pelkkää asiaa:
oman hengen saa aikuinen tyhmyyttään riskeerata,
mutta miksi lapsen.
Ja vain äidin ideologian takia.