Tsempatkaa minua, pelottaa mennä sektioon!
Ensi viikolla on suunniteltu sektio, vauva perätilassa ja esikoisen synnytys oli tosi vaikea, siitä jäi huonot muistot.
Minua pelottaa ihan kamalasti, en saa oikein nukuttua ja olen koko ajan ihan jännittynyt. Sattuukohan se, tunnenkohan mitään, olenko sen jälkeen kipeä...
En oikein luota sairaalaan esikoisen mönkään menneen synnytyksen jälkeen, olen ihan paniikissa!
Kommentit (13)
Kerro lisää! Tuntuu se ajatus siitä, että olen hereillä niin kamalalta... Että kuulen miten siellä leikataan ja vauva revitään ulos, hyi! ap
Mun synnyts päättäyi kiireelliseen sektioon. Kun sektiopäätös tehtiin mua rupes pelottamaan ihan kauheesti. Sanoin ääneen sen useampaan kertaan. Hoitohenkilökunta otti pelkoni tosissaan ja mua rauhoteltiin ja yksi hoitajista (?) ei poistunut viereltäni muutamaa sekuntia kauemmaksi aikaa. Hän oli koko ajan selittämässä mitä tapahtuu ja mitä seuraavaksi tapahtuu, aivan ihana hoitsu! Sektio meni hienosti eikä ollut yhtään kauhea!!
Muista sanoa ääneen, että sua pelottaa kovasti!!
henkilökunta leikkaussalissa oli mukavaa ja luottamustaherättävää, mitään kipua leikkauksen aikana ei tunnu ja koko operaatio on todella nopeasti ohi. Minulle tuo ensimmäinen kerta sängystä ylöskääne ei ollut mitenkään kovin kivuliasta (kipukynnys on kyllä korkea) ja paraneminen muutenkin meni nopeasti kummastakin sektiosta. Eli tsemppiä vaan, hyvin se menee :-)
Esikoinen heräsi ja poistun palstalta! ap
Ensiksikin saat vähän esirauhoittavaa. Hoitohenkilökunta ainakin Naikkarilla oli ammattitaitoista ja mukavaa. Minut pidettiin hyvin ajan tasalla. Sitten kun sinut kärrätään leikkaussalista heräämöön, ala heilutella ja pyöritellä varpaita ja nilkkoja heti kun yhtään tuntoa tulee, ettei tule veritulppa.
Kun pitää yskiä ym. pidä haavan päällä tyynyä. Helpointa on nousta selältään ylös ottamalla kädellä kiinni sängynreunasta. Ensin kyljelleen ja sitten kontilleen. Ala kävellä, heti kun luvat saat, suorassa, jotta haava ei ala kiristää.
Itse toivuin niin hyvin että kun leikkaus oli klo 10 aamulla, seuraavana aamuna kävin jo reippaasti vessassa kun pääsin virtsakatetrista eroon.
mulla kans sektio ja se oli ihan hyvä kokemus, mut mä olisin kyllä sinuna hereillä koska et sinä tunne kun ne leikkaa ja et näe sitä mut saat kuulla vauvasi ensimmäinen itku ja nähdä hänet heti, jos sinut nukutetaan niin missaat nämä ihanat hetket!!
Sain tosiaan valita nukutuksen, tosin lääkäri oisi halunnut, että olisin valinnut puudutuksen, koska nukutukseen liittyy riskejä vauvalle ja äidillekin. Siinä ei ole muuta kärsimistä kuin katetrin ja tippaletkun laitto. Kaikki meni hyvin.
Korjaisin, että kipua en minäkään tuntenut, mutta tuntui siltä, että vatsaa heiteltäisiin kyljeltä toiselle ja sisukalut vaihtaa paikkaa ;) Ei siis kipua, eikä inhottavaakaan, mutta oli siis tuntemuksia että nyt siellä vatasan seudulla tapahtuu jotain. Heti pitää sanoa, jos tuntee kipua.
Toipumienn ei kestänyt mulla sitäkään aikaa, mitä se kesti alatiesynnytyksestä. Reippaasti ylös vaan, vaikka tuntuu ensin hurjalta.
Hyvin se menee!
Tunsin siis kyllä, että maha " hetkui" , mutta kun pesivät sitä juuri ja kokeilivat puutumisen astetta jne, en tiennyt että olivat jo aloittaneet leikkauksen. Ja sitten jo tyttö parkaisikin ja hänet näytettiin meille. Ja minuutin päästä poika.. =) Ajattele miten kauan joudut olemaan erossa vauvasta, jos pyytäisit nukutuksen. Ja todella, puudutuksessa on paljon pienemmät riskit niin vauvalle kuin äidillekin.
2
Sectio on toki iso leikkaus, mutta ainakin minulle se oli vain helpotus vuorokauden synnytyssalikokemuksen jälkeen.
Et tunne mitään, henkilökunta juttelee sinulle mukavia. Mies saa olla läsnä.
Kipupumpussa vuorokauden ja sen jälkeen tarvittaessa särkylääkettä. Kun tikit saa pois kiristämästä alkaa toipuminen hurjaa vauhtia. Mikäli vauvalla kaikki ok, pääset kotiin jo 4 päivän jälkeen.
Tsemppiä sinulle ja perheelle. Ajattele: Viikon päästä sylissäsi tuhisee ihana vauva =)
sain valita nukutuksen! Pystyin olemaan paljon rennommin, kun ei tarvinnut enää pelätä. Jos pelottaa liikaa, kysy sitä vaihtoehtoa.
Myöskään toipumista en kokenut juurikaan hankalampana kuin esikoisen alatiesynnytyksen jälkeen. Tietysti ensimmäinen päivä oli aika hurja, kun sängystä nouseminen sattui, mutta kotiuduin jo neljäntenä päivänä leikkauksesta ja silloin oli jo helppo nousta ja kävellä.