Auttakaa, mkiten osaisin taas suhtautua lapseeni normaalisti???

tyttö hakee selvästi jotain sinulta. huomiotasi, aikaasi? hellyyttä? uskon, että oikeasti yritätkin antaa näitä kaikkia, mutta silti tyttö kokee tarvitsevansa lisää. lapsi, joka ei saa haluamaansa huomiota, hakee sitä vaikka juuri näillä negatiivisilla tavoilla- vaikka siis saa niistä vain negaa palautetta.

pystyisitkö ottamaan vaikka viikon (tai niin kauan kuin on tarpeen, mutta jostain on aloitettava) mittaisen " koeajan" , jolloin jättäisin KAIKEN, joka vie aikaasi lapsilta. tekisit vain ehdottoman välttämättömät kotihommat jne, ja puuaisit vain lasten kanssa. tai vielä parempi jos voisit olla ihan vain kahdestaa tytön kanssa, ainakin jonkun aikaa joka päivä. lapsi saisi haluamaansa, ei kun _tarvitsemaansa_ huomiota.

voimia!

Koitapa kehittaa tytolle jotain aivotoimintaa virittavia hommia, tehkaa palapeleja tms yhdessa, ja samalla kun teette niita, juttele hanelle hyvien tapojen merkitylsesta.

Kyseessä on vain kohta 4-vuotta täyttävä poika ja hänellä 8 kk ikäinen pikkuveli. Tunnen välillä olevani juuri mainitsemassasi negtiivisessa kierteessä. Sama uhma kiellettäessä ja niitä hyviä yhdessäolon hetkiä on niin kovin harvoin. Kun yritän järjestää yhteistä aikaa, sekin menee aluksi pahimman kiukuttelun purkamiseen, ennen kuin pääsemme edes tekemään mitään kivaa. Silloin on itsekin jo ihan pinna kireällä ja nautinto tosi väkinäistä.



Meillä tämä vanhempi on aina ollut tosi temperamentikas ja vaativa luonne ja tämä tuntuu nyt vielä korostuvan, kun kuopus on ihanan aurinkoinen ja vähään tyytyvä vauva. Tulee väkisinkin mieleen esikoisen rankka vauva-aika. Koen välillä tämän tilanteen tosi vaikeana ja ahdistavana, saati sitten mikä on pienen lapsen mielessä.

tietää miten käyttäydytään nätisti. nyt hän vain haluaa sinun huomiotasi ja aikaa. ja ihan oikeata huomiota, ettet puuhaa tai mieti samalla jotain muuta. että laskeudut lapsen tasolle ja kohtaat hänet oikeasti. otat hänet ja hänen tarpeensa tosissaan.

Se vain on niin alkukantainen tapa kun turhautuu tai kiukku nousee hallitsemattomaksi mutta sen saa pois sitkeällä ja johdonmukaisella ohjauksella.

Älä itse lyö, ja aina kun tyttö lyö näytä hänelle että se on väärin etkä sitä suvaitse. Kun hän on rauhoittunut voit kertoa mitä pahaa lyömisessä on.



Komentamiseen on hyvä neuvo että älä ym. kieltosanojen sijaan käännä ne myönteisiksi käskyiksi. Älä juokse_Kävele !

Vilkkaat lapset kuulevat kieltoja niin paljon että he eivät niitä huomaa.



Lajittele itsellesi asiat mitkä pidät niin tärkeinä että niiden takia kannattaa vaikka taistella että tyttö uskoo. b, sellaiset jotka täytyisi uskoa mutta ei taistelun arvoisia ja C sellaiset jotka annat mennä läpi sormien.

Ensimmäiseen ryhmään kuuluu tietysti sellaiset kiellot että ei satuta itseään ja muita mutta muuten tämän ensimmäisen ryhmän koko olisi pieni.

B ryhmään muita hyviä asioita, vähän enemmän kuin A ryhmässä ja viimeinen voi sitten olla laajin.

Kun tyttö tottelee ensimmäisen ryhmän sääntöjä voi siihen lisätä asioita B ryhmästä.



Ajatus on niin että kaikkiin ei kannata puuttua vaan ottaa työn alle ne pahimmat ja sitten edetä seuraaviin..

Hulluksi oli tulla, kun lapsella ei vielä ole itsehillintää. Meillä auttoi tarrojen kerääminen. Niistä päivistä, jolloin ei tehnyt kiellettyjä juttuja (konkreettiset kohteet, vain 1-2 kpl, esim. ei saa satuttaa pikkuveljeä tms.) niin sai tarran. Kymmenestä tarrasta sai tehdä, mitä halusi, vaikka hampurilaiselle tms.



Tämä porkkana oli parempi kuin mikään rangaistus.

neuvoista kumminkin!