Lue keskustelun säännöt.
Ex-vaimosta minullakin ongelma
28.04.2006 |
Eli mieheni oli naimisissa ex-vaimonsa kanssa joitakin vuosia, yhdessä reilu kymmenen vuotta. Ex oli hänen ensimmäinen seurustelukumppaninsa. Heidän suhteensa oli kertomuksista päätellen aika raju, tunteet oli voimakkaita puoleen ja toiseen. Liitosta on yksi lapsi, joka vierailee meillä säännöllisen epäsäännöllisesti. Aika paljon, monta kertaa viikossa ja sitten pidempiä lomia. Miehelle lapsi on tosi tärkeä, mulla ihan ok välit lapseen. Omia lapsia mulla ei vielä ole.
Se, mikä mua ahdistaa on se, että mies pitää ex-vaimoaan edelleen hyvänä ystävänään. He soittelevat usein, kirjoittelevat meilejä ja käyvät vaikka syömässä kaikki kolme. Ex jäi heidän taloonsa asumaan, ja mieheni tekee siellä edelleen kaikki tarvittavat rempat. Vaihtaa myös exänsä autoon renkaat jne. Ex voi soittaa ja pyytää palvelusta ja mies tekee. Toki lapsen takia on hyvä, että ovat väleissä mutta välit tuntuvat musta aivan liian läheisiltä noin muuten. Tämä on asia, mikä aiheuttaa usein riitoja ja erimielisyyksiä minun ja miehen välillä. Mies ei ymmärrä, miksei saisi olla läheinen ystävä entisen vaimonsa ja lapsensa äidin kanssa. Väittää, että ei halua exäänsä takaisin. Onko hän sitten vain niin kiltti ja avulias, en tiedä mitä ajatella...
Olen vaan niin mustasukkainen, eikä se helpota että olen kuullut huonoja juttuja heidän suhteestaan. He näyttävät jotenkin niin iloisilta yhdessä, katseita (?) ja halaavatkin. Siitä on kuitenkin nyt jo 1,5 vuotta kun he ovat eronneet virallisesti. Me olemme seurustelleet mieheni kanssa kohta vuoden. Tämä on asia, joka hiertää meidän välejä. Erotako pitäisi, en haluaisi.
Ex-vaimon kanssa emme juuri juttele, välit ovat melko avoimesti huonot hänen kanssaan. Lapsen kuullen emme kuitenkaan naljaile toisistamme.
Kommentit (23)
Ainakin minulle tulisi todella ulkopuolinen tunne, jos mies tekisi entisen perheensä kanssa nykyään jotain, mikä näyttäisi, kuin eivät olisi koskaan eronneetkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on vain ajan kysymys koska palaavat yhteen. Keksivät koko ajan syitä nähdä. Ovat riippuvaisia toisistaan. Tee omat päätelmäsi ettei sinuun sitten satu jos näin käy.
Lapsilla on edelleen isä ja äiti jotka tulevat hyvin toimeen ja voivat lomailla yms. yhdessä ja meillä ei ole aikomustakaan huonontaa välejä jotta uusille puolisoille ei tulisi paha mieli. UO:t ovat tienneet tilanteen suhteeseen alkaessaan ja tilanne pysyy samana toivottavasti elämämme loppuun saakka. Jos tahtoisimme olla yhdessä ex-miehen kanssa, me yksinkertaisesti olisimme. Mutta tahdomme molemmat olla uusien puolisoittemme kanssa vaikka olemme ehtineetkin perheen perustaa toisen kanssa.
Mutta jotenkin tuntui ikävältä tuo sun kirjoitus, tuli ihan huono olo :(
Riippuu tietenkin sinun ja miehesi suhteesta, mimmonen ja miten vakava se on. Mutta kyllä must tuntuis, et mäkin olisin kyllä tuossa tilanteessa mustasukkainen ja fiilis olis varmaan aika ulkopuolinen.
Yrittääkö tämä ex-vaimo saada miestäsi takaisin?
Tsemppiä AP, toivottavasti saatte asiat ja elämän paremmin järjestykseen :)
Eikö hän oikeasti ymmärrä, että exä on exä. Myös lapsi voi mennä hieman hämilleen siitä, kun vanhemmat eivät hänen silmissään sitten olekaan eronneet oikeasti, vaikka ainakin toisella on jo uusi parisuhdekin.
Mielestäni sinulla on kaksi vaihtoehtoa:
1. alistua kynnysmatoksi ja ikuiseksi kakkoseksi
2. laittaa mies lujille ja lähteä, jos tilanne ei parane.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumman aloitteesta heille tuli ero?
Naljaileeko siis ex sinulle? Ja sina hanelle?
Mun mielesta sun kannattaisi tutustua miehen exaan ja yrittaa olla hanelle ystavallinen, ja pyyttaa etta vaikka joskus voisit menna mukaan syomaan (siis ehdottaisit miehellesi).
Mutta parempihan se on etta ovat valeissa, eiko, jo yhteisen lapsen takia.
Mä tapasin mieheni samoihin aikoihin, kun ex-vaimo oli löytänyt jonkun uuden miehen rinnalleen. Se suhde ei ollut pitkäaikainen, nyt hän on vaan kahdestaan lapsen kanssa. Kyllä musta tuntuu että ex-vaimolle, ja miehelle myös, on tärkeää pitää toista edelleen saatavilla. Mies suuttuu, jos otan tämän asian puheeksi, joten koitan välttää sitä. Mies on luonteeltaan aivan ihana ja olen rakastunut häneen syvästi. Mieskin sanoo rakastavansa minua. Suhteessamme on vikana oikeastaan vain tämä ex. Ja hän tosiaan ei pidä minusta tippaakaan, siksi ajattelen että hänellä on vaikeuksia antaa kenenkään muun naisen olla tärkeä miehelleen... joten haluaisi siis hänet itselleen? :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi on hyvä syy pitää yhteyttä, mutta soittelemme ja tekstailemme päivittäin myös muista syistä. Aikanaan erosimme koska suhde oli liian myrskyisä ja riitaisa, siihen väsyi kumpikin, vaikka tunteet eivät koskaan kuolleetkaan. Yhteen emme palaa mutta tulemme aina olemaan toisillemme tärkeitä ihmisiä. Tiedän että tämä rasittaa miehen uutta, varmasti syystäkin, vaikkei häntä koskaan ollakaan petetty. Itselläni ei ole ketään miestä juuri nyt.
Tein kuitenkin molemmille (miehen exälle ja miehelle), että jos he haluavat jatkaa läheistä yhteydenpitoa päivällisineen, niin minä luonnollisesti uutena kumppanina haluan olla tilanteissa mukana. Olenhan minä osa tätä uusioperhettä ja asiat kuuluvat (lapsenkin) myös minulle.
Mieheni ex vältteli siis alunalkaen minua, eikä ollut kiinnostunut seurustelemaan mieheni kanssa minun läsnä ollessa. Koin jääväni ulkopuoliseksi ja vääjäämättä tuli tunne, että minulta salaillaan jotain tai selkäni takana vehkeillään. Ilmoitin vain haluavani avoimet välit tai sitten jos he eivät kykene asioista keskustelemaan minun läsnäollessani niin sitten ei yhteyttä tarvitse juuri pitääkään.
Tämä kolahti. Ex valitsi välien viilenemisen ja mies on pitänyt jälkikäteen tätä ihan ok juttuna, sillä jälkiviisaana on tajunnut takertuneensa tuttuun ja turvalliseen entiseen elämäänsä. Olisin toki toivonut että ex olisi kyennyt muodostamaan vähintäänkin neutraalit välit kanssani, miksei jopa ystävyyssuhdetta, mutta hän valitsi toisin. Ovet on toki avoinna vieläkin, mutta vain jos hän pystyy kohtaamaan minutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tavallaan sun on hankala menna sanomaan, etta ei saa olla ystavia, mutta voit tosiaan sanoa, etta sulla on epavarma olo heidan suhteestaan, ja haluaisit vaikka ex vaimon kutsua teille kylaan tms, etta sakin saisit haneen tutustua paremmin..
Oletko itse hanelle ystavallinen, vai hiertaako nyksa kenkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisen tilanteen mukaanhan sinä olet jonkinlainen kiva lisäke miehelle, joka elää vahvasti perhe-elämää ex-vaimonsa kanssa.
Sinullakin on oikeus perhe-elämään, mutta mitenkähän se mahtuu miehen elämään? Jos saat lapsia miehesi kanssa, miten he kokevat sen, että isä on noin kiinni entisessä perheessään? Ja voit olla aika varma, että heti, kun ex-vaimo saa tietää tulevasta perheenlisäyksestänne, hän iskee (ex-)omistajan elkein mieheesi kiinni entistä tiukemmin, koska teidän lapsenne on suuri uhka hänen asemalleen miehen tällä hetkellä ainoan lapsen äitinä. Silloin alkavat imurit ja pesukoneet hajoilla tämän tästä, pihanurmikot kasvaa hujauksessa, auto temppuilla lähes päivittäin. Remonttireiskaa siis tarvitaan.
Jos haluat juuri nykyisen miehesi, niin ehkäpä sinun pitäisi ryhtyä yhtä aktiiviseksi kuin hänen exänsä on. Ryhtyä perheeksi miehellesi, jotta hän uskaltaa vähitellen irtautua entisen perheen kiinnikkeistä. Jos mies on tähän asti pitänyt sinua sivussa tuosta ex-perhe-elämästään (tai itse olet jättäytynyt sivuun), niin ei kun tästä lähtien reippaasti mukaan vaan - silläkin uhalla, että koet tilanteen ensi alkuun kiusalliseksi. Sinä, mies ja miehen lapsi olette miehen nykyelämän perhe, joten miksipä ette liikkuisi tiiviimmin yhdessä. Jos ex-vaimo pyytää perheenne isän apua, niin lähde sinä aina mukaan miehesi kumppaniksi. Näin sinun läsnäolosi miehen elämässä tulee konkreettisesti esille ex-vaimonkin silmissä ja mielessä, ja hän ehkä pikkuhiljaa suo itselleen mahdollisuuden irrottautua entisen perheen muistosta ja hyväksyy sen, ettei hän enää ole exänsä kumppani millään elämänalueella. Ja toivoa tietysti sopii, että myös miehesi hoksaa tämän, muuten voi teidän suhteellanne olla harmillisen takkuinen taival edessä..
Voit aivan hyvin mennä mukaan päivällisille ja auttamaan miestäsi hänen vaihtaessaan renkaita exäsi autoon. Näytä exälle, että sinä olet vahvasti nykyinen ja osallistuva vaimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikeata luopua entisistä vaimoista tai tyttöystävistä. Kuitenkaan kakkua ei voi sekä syödä että säästää. Jossain vaiheessa hänen on ymmärrettävä tehdä valintansa, sitoutuako sinuun vai exään. Jos hän valitsee sinut on hänen ymmärrettävä mikä on soveliasta käytöstä ja mikä ei, sopimatonta on sellainen mikä loukkaa sinua ja te itse määrittelette ne rajat.
ht. häntä vastaan minulla ei ole mitään, olisi ihan sama kuka se nainen olisi, en välittäisi häneen tutustua. Myönnän että olen tavallaan vielä mustis exästäni, tai siis sillleen etten tahdo ajatella/ nähdä häntä toisen kanssa, vaikken aktiivisesti mietikään asiaa. Ja mies sanojensa mukaan tuntee minua kohtaan samoin. Se on sanottava, että välillä tuntuu että nykyisellä oliiskin aihetta mustasukkaisuuteen, sen perusteella mitä exäni mulle puhuu ja vihjailee, vaikka se onkin vain puoliksi leikkiä. Jos mies nykyisensä painostuksesta tai muuten vain haluaisi rajoittaa yhteydenpitoamme, hyväksyisin sen, mutta itse en sitä tee. Enkä tod. usko että mieskään. Ja se on vielä sanottava että varatun miehen kanssa en ole koskaan sänkyyn mennyt, enkä mene.
-13-
Vierailija:
Oletko itse hanelle ystavallinen, vai hiertaako nyksa kenkaa?
Meillä oli sama tilanne n. 8 vuotta sitten. Näin jälkeen päin ajatellen mieheni oli vielä täysin kiinni entisessä elämässä vaikka sillä ei tulevaisuutta ollutkaan. Olin ulkopuolinen miehen, hänen ex:n ja heidän välisissä suhteissaan. Yritin keskustella aiheesta, mutta tuloksetta. Ainoa mikä auttoi oli aika. Alussa oli vaikeaa, mutta pikkuhiljaa kaikki helpotti. Nyt välit ovat kaikkien kanssa hyvät: lapsella isäänsä, lapsen ja minun, miehen ja ex:n sekä minun ja ex:n välillä. Olisi tosin voinut käydä toisinkin.
En tiedä miten sinua voisi neuvoa tekemään. Voin vain todeta, että heidän ero taitaa olla vielä liian lähellä eivätkä ole siitä toipuneet.
Meillä oli sama tilanne n. 8 vuotta sitten. Näin jälkeen päin ajatellen mieheni oli vielä täysin kiinni entisessä elämässä vaikka sillä ei tulevaisuutta ollutkaan. Olin ulkopuolinen miehen, hänen ex:n ja heidän välisissä suhteissaan. Yritin keskustella aiheesta, mutta tuloksetta. Ainoa mikä auttoi oli aika. Alussa oli vaikeaa, mutta pikkuhiljaa kaikki helpotti. Nyt välit ovat kaikkien kanssa hyvät: lapsella isäänsä, lapsen ja minun, miehen ja ex:n sekä minun ja ex:n välillä. Olisi tosin voinut käydä toisinkin.
En tiedä miten sinua voisi neuvoa tekemään. Voin vain todeta, että heidän ero taitaa olla vielä liian lähellä eivätkä ole siitä toipuneet.
Meillä oli sama tilanne n. 8 vuotta sitten. Näin jälkeen päin ajatellen mieheni oli vielä täysin kiinni entisessä elämässä vaikka sillä ei tulevaisuutta ollutkaan. Olin ulkopuolinen miehen, hänen ex:n ja heidän välisissä suhteissaan. Yritin keskustella aiheesta, mutta tuloksetta. Ainoa mikä auttoi oli aika. Alussa oli vaikeaa, mutta pikkuhiljaa kaikki helpotti. Nyt välit ovat kaikkien kanssa hyvät: lapsella isäänsä, lapsen ja minun, miehen ja ex:n sekä minun ja ex:n välillä. Olisi tosin voinut käydä toisinkin.
En tiedä miten sinua voisi neuvoa tekemään. Voin vain todeta, että heidän ero taitaa olla vielä liian lähellä eivätkä ole siitä toipuneet.
mutta välillämme ei ole _mitään_. Ilmassa ei ole flirttiä eikä mitään vaan me olemme oikeasti puhtaasti vain ystäviä. Me emme halua palata yhteen emmekä rakasta tai himoitse toisiamme, mutta meillä on hauskaa toistemme seurassa. Onko se väärin? Miksei entisen kanssa voisi olla ystävä? Mikset voi vaan luottaa mieheesi?
Meillä on molemmilla uudet kumppanit, jotka ymmärtävät myös tilanteen eikä kukaan tietääkseni ole mustasukkainen. Eikö syytä olekaan, koska mitään väärää ei tapahdu. Meillä on yhteinen lapsi, jonka kanssa teemme kaikenlaista kolmistaan, koska jo lapsemmekin kaipaa sitä. Isä haluaa tietää lapsensa elämästä ja olla siinä paljon mukana ja se on minusta todella hieno asia!
Kannattaa yrittää tehdä jonkinlainen kompromissi, mutta ei tällaisen takia nyt eroa kannata harkita. Ajattele mielummin, että miehesi on todella hyvää isätyyppiä, kun välittää lapsestaan yhä noin paljon! Silloin hän tulee välittämään myös TEIDÄN yhteisistä lapsista.
Tsemppiä! Tiedän, että tilanne voi tuntua raastavalta, mutta yritä vaan luottaa mieheesi.
Soitan tai viestitän ainoastaan silloin, kun minulla on jotain todella tärkeää asiaa lapsista.
Ollaan ihan hyvissä väleissä exän kanssa, mutta koska me olemme eronneet, ja molemmilla on uudet kumppanit, niin kaikki turha yhteydenpito on lopetettu.