Te, joiden vauva aloittanut 10kk päiväkotirumban!
haluaisin tietä muiden kokemuksia, miten on mennyt?
Kommentit (54)
heti kun äitiysloma (+kesä- yms. lomat) loppuivat. Olisimme taloudellisesti pärjänneet vaikka olisin jäänyt hoitovapaalle, mutta pelkkä kotona oleminen ahdistaa minua.. Lapsillamme on 3-5 tuntinen hoitopaikka ja paljon vapaapäiviä. Katsokaas mammat: työaikoja voi järjestellä.. :)
Minä tuntisin itseni aivan " yhteiskunnasta syrjäytyneeksi" jos olisin päivät pitkät kotona. Nyt käyn lyhkäisempiä työpäiviä (virkistämässä aivojani). Ja olen paljon parempi äiti, kuin mitä jos olisin vain kotona. Lapset ovat sosiaalisia ja luottavaisia, ja väitän kyllä että eivät pätkääkän ole kärsineet hoitoon viemisestä, päin vastoin.
Kotona ollessani tunsin itseni vaeltavaksi zombieksi,aina väsyneeksi kun samat pienet rutiinit täyttivät päivät. Tavallaan nautin lapsien kanssa olemisesta,mutta en vain saanut itsestäni irti.. Nyt kun käyn työssä, olen lapsieni kanssa kaiken muun ajan 100 % läsnä.. Me olemme onnellisempi perhe näin. Jollakulla toisella tilanne voi olla toisenlainen. En minäkään olisi palannut töihin jos en pitäisi työstäni tai palkka olisi aivan surkea..
Halveksun " äitejä" jotka eivät välitä lapsistaan pätkän vertaa.
Miksi ihmeessä olette edes hankkineet lapsia???
Et kai meinaa noin pientä päiväkotiin laittaa??? Huh huh..
Esikoinen aloitti päivähoitorumban 5kk:n ja seuraava 11kk:n ikäisenä. Minulla ei ole koskaan ollut muuta kuin positiivista sanottavaa päivähoitopaikoista. Kaikki on sujunut hyvin. Vaikeimpia meillä on yleensä aamut mutta kun vaan itse malttaa herätä ajoissa, niin nekin on sujuneet ihan hienosti. Päivähoidon aloitus ei ole myöskään vaikuttanut esim. imetykseen vaan ollaan jatkettu sitä silti. Oma asenne vaikuttaa todella paljon. Jos suhtautuu itse negatiivisesti ja stressaten asiaan, niin voisinpa kuvitella, että lapsikin vaistoaa aikuisen tunnetilan.
Meni tosi hyvin, vaikka poika ei osannut ensimmäisenä kolmena kuukautena kävelläkään. Oli kaikkien kulta tarhan pienimmäisenä, sai syliä ja aikaa, syötettiin ja hoidettiin. Poika viihtyi tosi hyvin, ja on viihtynyt siitä asti.
Isoveljellä oli paljon vaikeampaa kun hän aloitti samaan aikaan tarhassa, ikää oli kolme vuotta silloin.
Jos et satu tietämään, niin tossa vaiheessa loppuu vanhempainvapaa, eikä kaikilla ole mahdollisuuksia jäädä hoitovapaalle.
eikä ole koskaan tutustunut armaan kotimaamme ulkopuoliseen maailmaan, jossa 10 kk on jo monessa suhteessa " vanha" päivähoidon aloittaja.
Ap:lle vinkiksi: jos mahdollista, tee aluksi (esim. muutamia kuukausia) lyhyempää työpäivää niin päivähoitorumban aloitus sujuu sinultakin lempeämmin. Vaikeinta todennäköisesti äidillä. ;)
Meidän tyttö aloitti päiväkodissa 10,5kk ja alun aamuitkujen (kesti noin pari viikkoa) jälkeen kaikki on mennyt loistavasti! Tyttö viihtyy tarhassa hirmuisen hyvin ja lähtee sinne aamulla innokkaasti. Tykkää myös hoitajistaan hirmuisesti ja minäkin tykkään, ovat ihania ihmisiä!
Meidän hoidon aloitusta helpotti se, että tyttö oppi juuri edellisellä viikolla kävelemään (pysyy muiden perässä) ja mulla on ollut koko ajan mahdollisuus tehdä lyhyempää päivää, eli lapsi on päiväkodissa 7.45-14.30. Myös se on mielestäni tärkeää, että lapsi aloittaa ryhmässä, jossa on vaan pieniä, koska sisarusryhmässä pienet jäävät usein liian vähälle huomiolle (näin on myös tutut lastenhoitajat kertoneet).
Ainoa negatiivinen asia on ollut sairastelut, kolme korvatulehdusta, rotavirus ja pari pienempää flunssaa tämän puolen vuoden aikana. Tosin noistahan ei tiedä, eivät ole välttämättä edes tulleet päiväkodista (ainakaan tuo rota ei tullut, koska tarhassa kenelläkään ei sitä ollut). Nyt tarhassa on liikkeellä enterorokkoa ja vesirokkoa, mutta ainakaan toistaiseksi meidän tyttöön ei ole tarttunut.
Kaikilla tietenkään sopeutuminen päiväkotiin ei mene niin hyvin kuin meillä, mutta rohkeasti vaan ja avoimin mielin eteenpäin! Alku on varmasti vaikeaa, mutta yleensä, kun siitä pääsee yli, niin kaikki helpottuu!
Kaikki eivät voi jäädä miehen rahoilla lusmuilemaan vuosikausiksi kotiin. Joten pidä sö huoli omista asioistasi, ja anna muiden keskutella täällä.
Ei kai silloin voi kuvitellakaan jäävänsä kotihoidontuen varaan!!! Ääliöitä olette te, jotka noin pieniä tarhaan kuskaatte!! Miksi edes tehdä lapsia, jos niiden kanssa ei vietetä kuin pari tuntia illasta??
Terveisin 2, joka on pärjännyt HYVIN 3 vuotta kotona hoitaen lapsiaan.
ps. Ja meillä on LAINAA!!
Vierailija:
Ahneet akat on vain tottuneet käyttämään paljon rahaa ja varsinkin ITSEENSÄ
Ei kai silloin voi kuvitellakaan jäävänsä kotihoidontuen varaan!!! Ääliöitä olette te, jotka noin pieniä tarhaan kuskaatte!! Miksi edes tehdä lapsia, jos niiden kanssa ei vietetä kuin pari tuntia illasta??
Terveisin 2, joka on pärjännyt HYVIN 3 vuotta kotona hoitaen lapsiaan.
ps. Ja meillä on LAINAA!!
ja sitten jatkamaan työelämässä...en tee tätä kyllä mielelläni, mutta pakko. muuten siirtyisi taas vuodella, kun sitä puuttuuvaa kurssia ei järjestetä kuin syksyllä. rahallisestikin alkaa olla niin tiukkaa että pakko mennä pian töihin, vaikka surettaa ja ahdistaa tämän pikkuisen takia. no eikö se tästä
t.ap
Oletko koskaan kuullut työelämän joustoista?!? Ei se todellakaan ole niin mustavalkoista, että jos mennään töihin, niin siellä ollaan sitten 12 tuntia ja lasta ei nähdä ollenkaan. Esim. minä teen 6,5 tuntista päivää ja lapsen kanssa jää tosiaankin aikaa olla vaikka kuinka paljon! Ei ole sitä paitsi ollenkaan huono asia, että lapsi oppii luottamaan muihinkin aikuisiin kuin isään ja äitiin. Meidän tarhassa ainakin on koko ajan olleet samat hoitajat, isojen puolelta joku on joskus hetken tuurannut, mutta muuten samat turvalliset aikuiset hoitavat pienimpiä. Loppujen lopuksi päiväunet vähennettynä mun lapsi on vain neljä tuntia hoidossa ja VIIHTYY siellä, mielestäni se ei ole ollenkaan paha hinta maksettavaksi siitä, että on katto pään päällä ja työpaikka. Mun alalta ei edes voisi olla poissa kolmea vuotta, olisin pihalla kuin lumiukko!
Ja AP:lle tsemppiä, älä syyllistä itseäsi turhaan lapsen hoitoon viemisestä!
tai kuinka hyväpalkkainen mies sinulla on, mutta koita ottaa ne mustavalkolasit silmiltäsi ja tajuta, että vaikka te pärjäisitte, perheet ovat erilaisia ja kaikki eivät voi loputtomiin lusmuta hoitovapaalla. Tai eivät halua, vaikka taloudellisesti voisivatkin. Perusta oma ketjusi jos haluat rähistä aiheesta, ap kysyi kysymyksen, johon et vastannut, joten mene muualle purkamaan kotiäidin ahdistustasi.
Kyllä se hyvin menee! Tsemppiä sinulle opintoihisi! Niitä minäkin jatkoin silloin, kun esikoinen on aloittanut hoidon :)
Meidän tilanteemme: Minulla työ, vakivirka, huonohko palkka. Miehellä opinnot kesken, ei töitä eikä mahdollisuutta työllistyä ennen valmistumista. Opintotukea ei enää saa.
Tulomme siis vanhempainrahakauden jälkeen olisi ollut tasan tarkkaan kotihoidontuki, koska opiskelijalle ei myönnetä toimeentulotukea. Kotihoidontuella olisi maksettu noin kolmasosa vuokrasta. Mistä loput rahat, raha ruokaan ja vaatteisiin, lapsen astmalääkkeisiin?
Voisi vähän ajatella omaa nenäänsä pidemmälle ennen kuin laukoo tuollaisia loukkaavia kommentteja.
T. Se jonka 10kk vanha poika sopeutui hyvin päiväkotiin.
Taitaa sieltä hiekkalaatikon reunalta ottaa tosi koville katsella meitä työssäkäyviä, hyvinpukeutuneita ja elämäämme tyytyväisiä äitejä..? Potuttaako, että jättämällä lapseni 4-5 tunniksi päivässä (=yhteistä hereilläoloaikaa lapsen kanssa arkisin vähintään 8 h!) luotettavan ja rakastavan perhepäivähoitajan huomaan olen viisinkertaistanut tuloni? =)
Ja tämä ammattilaisen sana oli mikä? Oletko sama tyyppi, jonka erittäin kokenut " mammaetologi" -ystävä oli sitä mieltä, että taaperon imetys on sairasta ;)?
ovat jotenkin muita parempi tuloisia. Itse olen olut yh:na hvp:lla ja pärjännyt,kun on miettinyt tarkkaan mitä kaupasta ostaa. Lehtiä ei ollut varaa ostaa ,eikä vaatteita juuri itselle,mutta pärjättiin ne pari vuotta.
....niin ja kapakoissa ei pörrätty...