Te, joiden vauva aloittanut 10kk päiväkotirumban!

vieraiden hoitoon,ja vieraaseen paikkaan...14

Miehesi liksa mahdollistaa kotona olosi. Koita nyt tajuta, että joissain perheissä äiti saattaa olla se isompipalkkainen tai molemmilla sen verran pienet tulot, että molempien panosta tarvitaan. Sinulla ei muuten taida olla edes työpaikkaa odottamassa tai ainakin sen verran huonopalkkainen, että töihin paluu ei taloudellisesti edes kannattaisi? ;)



Ja linkittäkää nyt joku tähän se iänikuinen psykologitädin haastattelu, jossa haukkuvat päivähoidon ja esittävät ihme mielipiteitä siitä, että alle 3-vuotiaiden päivähoito pitäisi lailla kieltää. =)

Omien kokemuksieni (ja ammattini) perusteella voin ainakin sanoa, että omiin lapsiini se päivähoitoon vieminen ei ole vaikuttanut yhtään mitenkään. Olkoon psykologit asiasta mitä mieltä tahansa.

Molemmat lapseni ( yli 10 vuotta ikäeroa ) ovat menneet perhepvhoitoon, kun normaalit vapaat ovat loppuneet ja lomat pidetty päälle. Kaikki on mennyt tosi hienosti!

Koska kumpikin on niin omassa sarjassaan, ovat olleet ns ainoita lapsia, myös pienempi, jolla nyt siis on jo teini-ikäinen sisko. Heille on kummallekin ollut selvästi hyvästä olla tutussa porukassa, jossa on oppinut, että aina ei ole ainoa ja muita pitää huomioida.

Nyt huomaan, että juniori on ekana hoitovuonnaan oppinut paljon asioita, joita kotona hoidetut isommat serkut eivät osaa. Oppi syömään itse heti hoitoon mentyään, yrittää pukea itse ja auttaa kovasti kaikissa askareissa.

Molemmille on tosin kyllä sattuneet aivan ihanat perhepäivhoitopaikat!!! Nuorempi on ollut muutamaan otteeseen hoitajan lomien aikana varahoidossa ja tykännyt kovasti mennä kummallekin hoitajalle ja hoitajat " varaavat" häntä varahoitoon eli tykkääminen on kyllä molemminpuolista.

Itselläni on joskus työpäivän aikana kova ikävä lapsia, mutta illalla sitten leikitään, ulkoillaan, luetaan, käydään kirjastossa, uimassa...

Elämäntilanteita on monenlaisia, itselläni oli taloudellinen pakko mennä töihin, koska miehelläni on pätkätöitä paljon huonommalla palkalla ja meillä on normaalit asuntovelat.

Minä uskon näissä asioissa enemmän käytännön kokemukseen ja maalaisjärkeen kuin kirjapinojensa taakse hautautuneiden, käytännöstä mitään tietämättömien tätien mielipiteisiin. Kotiäideillä ei näissä keskusteluissa ole mitään muuta asetta kuin ko. nettisaitti, jonka sisällön olette varmasti innosta täristen printanneet ja tulostaneet jääkaapin oveen.. ;)



Jos ihan suoraan sanon, niin enemmän olisin huolissani kapeakatseisten, tuomitsevien ja " kaikki jotka toimivat eri tavoin kuin minä ovat väärässä" -asenteen kyllästämien kotiäitien helmoissa vuosikausia pyörivistä lapsista kuin niistä, jotka viettävät kohtuullisia aikoja päivähoidossa ja ovat loppuajan hieman avarakatseisempien vanhempien huomassa.

Silloinhan vietiin seimeen (hoitopaikka) jo pari kuisina ja imetettinkin vaan muutama kuukausi.

Ihan jännittää mitä näistä moniallergisista superäitien mussukoista aikanaan tulee? MIKSI TE ETTE JUMALAUTA YMMÄRRÄ, ETTÄ JOTKUT VAIN TEKEVÄT JA TOIMIVAT ERI TAVOIN!

Mutta ehkä sinä sitten tiedät paremmin,kun psykologiaan perehtyneet ihmiset.

Sinun mustavalkoisella ehdontotuus ajattelulla ei varmaan kovin avarakatseisia ja suvaitsevia aikuisia kasvateta.



Nauti vaan kotona olosta ja hauku kuin kakara toisia... Hyvä se on miehen olan takaa pomppia kun ukkosi kantaa taloon rahaa...

...ole ikinä tullut alle 3vuotiaana hoidon aloittaneista yhtään onnettomampia, huonompia tai epätasapainoisempia kuin kotona olleista. Ihan terveitä reippaita ja järkeviä ihmisiä on tullut...

Olen nähnyt aika paljon näitä äitejä, joita " ihan kylmää ajatus lapsen hoitoon viemisestä" . Siinä sitten hermoillaan, kun lapsi roikkuu housun lahkeessa koko ajan eikä mistään hommasta tule ilman minuutintarkkaa rytmiä yhtään mitään. Tai kun äiti yrittää keskustella toisten ihmisten kanssa, niin lapsi vaatii huomiota kaikin keinoin, koska äitihän on olemassa ainoastaan ja vain lasta varten.



Ja tosiaan... Miten meistä kolmekymppisistä on tullut (suurimmasta osasta) ihan tasapainoisia ihmisiä. Harva se on varmaan " äm-ykköstä" saanut sen vuoksi, että on päivähoitoon viety vuoden ikäisenä ;)

jumalako olet, kun asian noin tiedät?



Maailman sivu on väärällän kasvatustieteen alan, neurologian ja psykolgian tutkimustietoa siitä, kuinka ensimmäisinä elinvuosiaan oman äidin/isän hoiva on kaikista parasta, mitä lapselle voi antaa. Siis silloin kun lapsella normaalit, psyykeltään terveet vanhemmat. Tämä EI SIIS tarkoita sitä, että perheen ulkopuolisen antama hoiva olisi huonoa, mutta joka tapauksessa se on huonompaa kuin oman äidin/isän antama läheisyys.



Ja aina kun sanotaan, että " lapsi sopeutunut hyvin..." - niin lapsihan nyt sopeutuu mihin vaan - vaikka hiilikaivoksessa työskentelyyn. Mutta se on ERI ASIA kuin se kysymys, mikä on lapsen paras.



Tuliko väännettyä tarpeeksi rautalangasta?

Vein vauvan sydän syrjällään päiväkotiin, mutta ei mitään hankaluuksia ole ollut. Ei tullut edes sairastamiskierrettä, jäi aamuisin tyytyväisenä hiutajan syliin vilkuttelemaan. Toki siltikin olen sitä mieltä että parempi olisi ollut joku muu hoitomuoto, mutta se ei ollut mahdollista joten tehtiin näin. Ja hyvin meni.

Mikään tutkimus ei ole osoittanut että aikaisin hoitoon menneillä olisi asiat yhtään huonommin kuin kotona olleilla...



Valtaosa kuitenkin on hoitoon joutunut aikaisin ja ihan onnellisia, tasapainoisia ja elämänmyönteisiä ihmisiä on heistä tullut. Ja läheisiä vanhemmilleen ja vielä kykeneviä osoittamaan ja vastaanottamaan hellyyttä ja rakkautta.



Turha siis on haukkua äitejä jotka joutuvat/menevät töihin aikaisin...



Melkoinen kaikkitietävä se on sekin ääliö joka täällä äitejä ahneeksi haukkuu...

Menkää kotiäidit omaan ketjuunne haukkumaan töissä käyviä äitejä! Ja mä kysyisin samaa, lapsen hoitoon vienti=äidin ahneus? Hä?!!!

opettajana ja voin sanoa, että tällä hetkellä maamme lapsilla ei_mene_hyvin-. Levottomuus, aggressiivisuus, turvattomuus - tuo kaikki on lisääntynyt lapsissa todella paljon.



Nykypäivän päiväkodit ja koulut ovat hurjan paljon " kovempia" paikkoja kuin esim. 70-luvulla. Resurssit on vedetty minimiin, henkilökuta väsynyttä, tulostavoitteet painavat - niin uskomattomalta kuin se kuullostaakin. Vanhemmat sysäävät työelämän paineen vuoksi kasvatusvastuutaan päiväkoteihin ja kouluihin ja odottavat lapsiltaan vastuunottoa ja " itsenäisyyttä" aivan liian aikaisin. Ja voi luoja sitä harrastusrumbaa päiväkotipäivän tai koulupäivän päätteeksi... :=/



Turha siis edes verrata nykypäivää siis menneiden vuosikymmenten lapsiseimiin ja päivähoitotoimintaan. Elämisen TAHTI ja TAVOITTEET on muuttunut ja paljon.



Eli jos teillä hyvät vanhemmat on jotenkin vain mahdollisuus olla lastenne kanssa - antaa heille aikaa ja rakkautta silloin, kun ovat vielä pieniä ihmisentaimia tai pikkukoululaisia - niin tehkää se! Uskaltakaa tehdä rohkeitakin valintoja työelämässä ja ylipäänsä perheenne ajankäytössä ja materian kuluttamisessa. Voittaja nimittäin silloin se pikkuihminen, joka ei mitään tarvitse / halua niin paljon kuin oman äidin&isän seuraa.

Siis ymmärsinkö oikein, että sinä opettajana kehtaat väittää, että nykypäivän lapsien pahoinvointi johtuisi päivähoidosta?!

Itse mm. viime viikolla itkin kun poikamme 3 v tarttui kaulaan kiinni ja itki ettei halua jäädä hoitoon ja pyysi ottamaan mukaan...

Se oli aivan kauheaa enkä olisi kestänyt jollen tietäisi että pian jäämme kotiin lomalle.



JA sitten tulee suo syyllistelevät kaikki tietävät rahamammat haukkumaan ahneeksi!

t. 2 ja 9



Aurinkoista päivää kaikille! :^)

Kylläpä olet lapsellinen äiti... voi lapsiressuja kun kasvavat kakaran kasvatuksessa.

vasta 3 v. päiväkotiin. Täällä oli joskus ketju, jossa lto:n opettaja kartoitti päiväkoteja, ja hän oli järkyttynyt, kuinka HUONO on päiväkotien hoitotaso. Kyllä silti varmaan hyviä päiväkoteja on, mutta alle 2 v. en laittaisi päiväkotiin,vaan pph:lle, ovat turhan rankkoja paikkoja etenkin alle 1 v. Eivät ole todellakaan vauvojen paikkoja.