Te, joiden vauva aloittanut 10kk päiväkotirumban!

Lasten pahoinvointi ei todellakaan johdu pelkästään hoitoasioista!

Kuinka kukaan järkevä ihminen (opettaja vieläpä) voi edes vihjailla niin!!!??? huh huh...



Kyllä asioihin vaikuttaa paljon kotiolot, kasvatus ylipäätään, yhteiskunnan yleinen surkea malli jne...



Se ei totisesti riitä että jää kotiin ja sitten laiminlyö siellä ollessaan lasta. Kuten esim. kiukkuaa ja raivoaa lapselle, antaa kaiken periksi lapselle, ei tarjoa kehittäviä virikkeitä ja tekemistä jne.



Mieti vähän paremmin asioita ennen kuin yleistät...

...suosittelen myös ns. pienten ryhmää noin pienelle. Siellä on huom attavasti vähemmän lapsia per aikuinen. Toisaalta pph:kin kannattaa ottaa vakavaan harkintaan tai ryhmäpph, jos pelkkä pph mietityttää.



Yleensä päiväkotihoito sujuu pikkuisillakin ihan kivasti. Pienten ryhmissä ei juuri muuta ehditä tekemään kuin sitä perushoitoa, mutta sehän se kaiken perusta on. Kannattaa henkisesti varautua siihen, että ensi talvi sairastellaan. Hyvä, jos niin ei käy, mutta yleensa se eka talvi on pienillä katastrofi tuossa suhteessa. Lähtekää siitä, että lapsi hoidetaan aina rauhassa terveeksi, niin siitäkin selviää kunnialla. Sopikaa jo valmiiksi miten vuorottelette yms. lapsen sairastaessa usein.



Kannattaa alussa varata aikaa tutustumiseen ja käydä lapsen kanssa yhdessä useampi kerta ja sitten kokeilla ihan lyhyttä parin kolmen tunnin hoitopätkää, sitten puolikas päivä jne.



Todennäköisesti kaikki sujuu hienosti! Äläkä tosiaan stressaa, jos hoitoon meno vain on tosiasia niin mitäpä siinä sitten kippuroimaan.

35



Oletko todella niin ahdasmielinen että ajattelet jokaisen vanhemman jättävän kasvatusasiat päiväkodin harteille ja lapsen kokonaan huomiotta??!?!



Et ole ajatellut että jotkut äidit panostavat jokaisen hetken lapsen kasvatukseen 100%, ja viettävät kaikki viikonloput ja vapaahetket erittäin tiukasti lapsen kanssa virkeänä kehittävää virikettä ja puuhaa tehden...



Älä hyvä nainen yleistä!

sillä, että pienten lasten vanhemmat (usein siis molemmat) tekevät entistä pidempää työpäivää & entistä vaativammissa tehtävissä (työt seuraavat konkreettisesti tai vähintään ajatuksissa kotiin saakka) ja SAMAAN AIKAAN päivähoidon ja koulumaailman resursseja on supistettu rajusti ja tällä hetkellä puhutaan jopa ns. " kokopäiväkoulusta" alaluokille. Kenellä oikeasti olisi aikaa lapselle - kun sitä ei ole vanhemmilla eikä sitä oikein ole ammattikasvattajillakaan?? Vaikka miten asiaa mietin, en muuta syytä lasten pahoinvoinnille keksi.



Lisänsä puun ja kuoren välissä olemiseen tuo vielä se, että kaikenlainen suorittaminen ja kilpailuttaminen alkaa yhä nuoremmalla iällä. Ennen leikki oli pienen lapsen työtä - nykyään sitä on baletti, pianotunnit, jalkapallo, jääkiekko, tenniskurssi,...



Ja anteeksi, että keskustelen alkuperäisen aiheen sivusta. Oli vaan pakko purkaa näitä ajatuksia, kun kevätluukauden loputtua ei voi taas kuin huokaista syvään ja ihmetellä.. :=/



Pointtini siis on, että ANTAKAA AIKAA (ihan vaan pelkkää yhdessä olemista) lapsellenne - ilman aikatauluja ja ehtoja. Sieltä syntymästä saakka pitkälle toiselle vuosikymmenelle.

AV-mammoilla taitaa olla jotenkin heikkoa tuo ymmärrys... Mut eipäs me sille mitään voida, ettei nää raukat tajua kysymystäsi.

ihmettelyä. En ole väittänyt, että pienenä hoitoonvieminen olisi aina (tai edes useinkaan) huono asia. Pointtini on se, että toivoisin vanhempien pitävän huolen siitä, että lapsen paras ja tarpeet ei pääse unohtumaan työelämän ja muun elämän (ajan yleiset kilpailulliset arvot, materian arvostaminen) paineiden alle. Arvioisin, että yli 50% perheistä näin on käynyt / käymässä. Ja se NÄKYY kouluun tällä hetkellä tulevissa ikäluokissa. Vai keksiikö joku muu paremman selityksen??



Ja sorry, vielä että puhun nyt alkuperäisen aiheen vierestä.

Ei sopeutunut koskaan. Onneksi (?) oli lama enkä valmistuttuani saanut töitä, jäin suosiolla kotiin hoitamaan lasta, sain lisää lapsia, lama meni ohi ja töitä on nyt riittänyt liiaksikin asti (olen sh). Mutta esikoinen oli hoitajien mielestä rasittava, kun ei nukkunut kolmen tunnin päikkäreitä kuten muut... Muutkaan lapset eivät ole päiväkodissa hirveen hyvin viihtyneet eikä heidän ole ollutkaan pakko siellä paljoa olla, kiitos vuorotyöni.

ensin ap:lle: meillä mentiin päivähoitoon hieman vanhempana mutta tuttavaperheen tyttö meni hoitoon 10 kk päiväkodin pienten ryhmään ja sopeutui hyvin. päiväkodin ryhmä on pieni (9 lasta). vaikeampaa taisi olla äidillä :).



sitten 35/44 " asiantuntijalle" koulumaailmasta. sinulla on kiva tapa yleistää: tokihan kaiki lapsensa pienenä hoitoon vievät kuskaavat heidät muitta mutkitta myös kilpailullisiin harrastuksiin jne. meillä lapset ovat päivähoidossa mutta kaiken muun ajan (huom! kaiken muun) olemme lastemme kanssa eli siis illat ja viikonloput, jolloin lapset eivät ole koskaan hoidossa ja läheisyyttä ja lämpöä riittää niin paljon kuin sitä lapsi tarvitsee, samoin yhteistä ohjelmaa, joka ei kuulu 35/44:n mainitsemiin kilpalilullisiin harrastuksiin vaan sisältää ulkoleikkejä, askartelua, metsäretkiä ja ihan vaan lattialla leikkimistä. älä jaksa yleistää äläkä jaksa esiintyä asiantuntijana, joksi opettajan ammatti ei vielä tee!



samat tutkimukset, jotka osoittavat kodin olevan paras hoitopaikka pienelle lapselle, myöntävät kuitenkin, että pysyvyys on tärkeintä eli jos lasta ei hoideta kotona, olisi hyvä olla hoitopaikka, jossa vaihtuvuus on vähäistä ja jossa lapsella on joku kiinteä tukihenkilö. 35/44 varmaan osaa antaa meille linkin tutkimukseen (viittauskin riittää ao. tietoineen), jossa on osoitettu, että nykyiset häiriköt tosiaan ovat niitä, jotka on viety 10 kk ikäisenä hoitoon ja että trendi on tosiaan tilastollisesti merkitsevästi sellainen eikä perustu vain leipääntyneen opettajan mutu-analyyseihin. odotan tuota linkkiä, siitä olisi tutkimustyössänikin suurta apua!

Niin että et sitten syyksi keksinyt sitä että lapsia ei kotona kuunnella, noteerata tai huomioida. Heille saatetaan vaan ostaa kaikkea materiaa ja oletetaan että se tekee onnelliseksi... Rahaa pitää saada, pelit, vehkeet jne. mutta yhteisiä retkiä ja iltasatu hetkiä ei ole.

Yhtälailla syy voi olla siitä että lapsia palvotaan ja heille annetaan ihan kaikki periksi ja koskaan ei kielletä tai toruta mistään jne.



Sytitä on kuule monia!



Meillä on 3v poika joka aloitti n. 1v vanhana hoidossa.

Kaikki on mennyt hyvin ja hänellä on siellä paras ystäväkin.

Työt oli pakko aloittaa sillä rahaa ei olisi ollut muuten edes vuokraan!

Mies opiskelee opiskelujaan loppusuoralla. Ja en anna hänen mennä opiskelujen oheessa töihin sillä silloin hän ei juuri koskaan olisi meidän kanssa. Mihinkään ylimääräisiin hienouksiin meillä ei ole varaa.



Lapsi herää aamuisin 8.00 ja hoitoon hänet vien 10.00.

2h leikimme, piirrämme, touhuamme ja teemme kotitöitä yhdessä.

16.00 isä hakee pojan ja menevät kotiin syömään ja leikkipuistoon. 17.00 pääsen minä ja silloin teen kotihommia ja touhuamme koko perhe yhdessä. Piirrämme, maalaamme, leikimme, askartelemme jne. Illalla menemme yhdessä kylpemään ja sen jälkeen iltapalalle ja sitten luen joka ilta iltasadun ja nukutan pojan. Poika nukkuu vieressämme.

Ja näin on ma-pe ja viikonloput touhuamme yhdessä kaikkea mukavaa.

Poika ei ole ollut kertaakaan yökylässä.

Mitä hyötyä on jäädä kotiin, jos



a. Rahaa on niin vähän että hyvä jos vuokraa/lainan lyhennystä saadaan maksettua ja laskuja maksettua?

b. Äiti ahdistuu kotona ja alkaa purkaa ahditusta lapsille?



Ketä se auttaa tai palvelee??

Oma mielipiteeni asiasta on : Lapsen paras paikka yleensä kotona (siis pienen alle kaksi tai kolme vuotiaan). MIksi? On todistettu(ja itse nähty),että hoidossa olo on lapselle stressaavaa.



Huomiota ei todellakaan tule yhtä paljon kuin kotona,koska lapsimäärät ovat päiväkodeissa suuria. Eri asia ovat sitten pph:t.



Todella harvassa tapauksessa on oikeasti niin ettei ole varaa jäädä hoitovapaalle. Vaan usein se on valintakysymys. Itse olen ollut jopa yksinhuoltajana hoitovapaalla,kunnes lapsi täytti kolme vuotta. Eihän siinä paljoa osteltu,mutta muistot ja kokemukset ovatkin tavaraa arvokkaampia.



Lastenhoitajana sanoisin,että ota selvää ryhmistä ennenkuin teet valintasi. Jotkut ryhmät ovat pienempiä kuin toiset ja joissakin on oma laitosapulainen,toisissa taas ei. Käy useamman kerran eri päiväkodeissa ja kysele. JOtkut päiväkodin tädit oikeasti rakastavat näitä pikkulapsukaisia ja tekevät heidän vuokseen kaiken.



T Päiväkodin lastenhoitaja.

En tiedä yhtäkään äitiä, kenelle olisi ollut helppoa viedä pieni lapsi hoitoon. Kyllä siihen päätökseen on yleensä aika painavat syyt. Alkuperäisen mieltä tuskin helpottaa teidän tuomitsevat kommentit ja syyllistäminen.

Meillä on molemmilla vaativat työt ja lapset viety hoitoon pieninä. Ei se silti ole sulkenut pois sitä asiaa etteikö heille olisi voitu antaa kotona huomiota viettämällä tosiaan aikaa heidän kanssaan. Kaikki aika mikä kotona ollaan, vietetään perheen, sukulaisten ja ystävien kesken. Omassa työssäni olen nähnyt, että ongelmia ja pahaa oloa aiheuttaa paljon, paljon muut asiat kuin lasten päivähoitoon vieminen.

Lapsi aloitti hoidon n 1v iässä.

Tykkäsi olla ja hoitajat todella mukavia.



Ensimmäinen ikävä asia oli se kun ryhmässä oli yksi lapsi joka puri ja töni muita... erityisen paljon meidänkin poikaa. Ja se itketti poikaa paljonkin ja huoletti äitiä kauheasti.



Pian tämä kiusaajapoika vaihtoi ryhmää isompiin ja kaikki muuttui todella hyväksi. Poika viihtyi ja jäi hoitoon iloisena.

Nyt poika lähentelee 3 vuotta ja on välillä jäänyt itkeskellen hoitoon ja halunnut lähteä äidin mukaan. Välillä poika taas menee aivan riemuissaan sillä samassa päiväkodissa on serkku ja paras kaveri.

Paljon on poika oppinut päiväkodissa erilaisia taitoja ja pääasiassa on mennyt erittäin hyvin.



Mieluusti en poikaa päiväkotiin vie, mutta pakko käydä töissä että tullaan toimeen. Nyt odotamme toista lasta ja elämäntilannekin helpottaa pian joten esikoisen ja kakkosen kanssa jäädään kotiin hiukan pidemmäksi aikaa...