Onko normaalia, että 12-vuotta juuri täyttänyt lapsi hukkaa tärkeimmätkin tavaransa ja varusteensa sekä

aivan kuin olisin itse kirjoittanut tuon, paitsi lapseni on 11 v.



Raivostuttavaa...kuuluukohan tohon ikään?

Toki lapsen ikään suhteuttaen. Yhä vain pahenee. -ap

omalta tyttäreltäni. Taitaa todellakin kuulua tuohon esimurkkuikään.

Muistan tuon omasta lapsuudestani. Meitä oli neljä samanlaista sisarusta. Keksimme tekosyitä ja yritimme livistää jokaisesta, vähäpätöisimmästäkin hommasta. Jotenkin kuvittelen, että syy oli perheemme huonon ilmapiirin. Isä ei osallistunut " yhteisen köyden vetämiseen" ja vanhempien välit olivat tulenarat. Jos vanhemmat olisivat olleet rakastava, toisistaan välittävä, yhteinen rintama meitä lapsia patistamassa ja yhdessä näyttämässä tekemisen mallia, olisikohan asia ollut toisin? En tiedä. Voihan se olla, että meitä oli neljä yhtä luikuria normaalia teini-ikäistä vaan siunaantunut samaan perheeseen...

vain ovat hajamielisiä!:) (Toki kannattaa tutkia lapsi jos on lyönyt päänsä tmv. tai käytös yhtäkkiä muuttunut...) Jos mietimme tuntemiamme ihmisiä, kuinka erilaisia persoonia kaikki ovatkaan...!:)



Mutta kuitenkin meidät kaikki koitetaan tunkea samaan muotiin:( Onko lapsellanne joitakin erityilahjakkuuksia, vaikkapa vilkas mielikuvitus? Uppoutuuko hän kirjoihin/maalamiseen/leikkeihin todella syvästi? Rationaalisen ihmisen on vaikea ymmärtää, kuinka joku voi unohtaa laukun linja-autoon/laittaa uuniin päälle/tehdä läksyt/-mitä tahansa- mutta ihminen joka on uppoutunut " omaan maailmaansa" (ja en tarkoita nyt mielisairautta tmv!;) ei " ymmärrä" ajan kulumista, " muista" hänelle määrättyjä tehtäviä jne.



Itse muistan lapsuudestani, kuinka uppoutunut leikkeihini olin:) Luin paljon, ja kirjojen maailma tuli usein leikkeihini, milloin olin menninkäinen, milloin merirosvo...;) Saatan vieläkin " paeta maailmaa" ollessani surullinen paitsi kirjoihin, myös mielikuvitusmaailmaani. Se ei ole mikään pysyvä " maailma" , vaan vaihtelee.



Saatan kuvitella olevani palmun alla riippumatossa, vaikka pihalla sataa räntää. (Niin toki tekevät monet, mutta minä todella uppoudun siihen " maailmaan" .) Tunnen auringon lämmön ihollani, hiekan poltteen varpaissani, meri tuulen kasvoissani--- ja saatan olla aivan poissa oleva jopa muutamia tunteja, jos minua ei häiritä...!:) Ja tuo oli vain yksi esimerkki, kaikenlaisia seikkailuja olen kokenut oman pääni sisällä...;) Mutta tuossa tilassa ei todellakaan muista/ole kiinnostunut " arjen asioista" , voi helposti matkustaa linja-autolla pysäkin ohitse ymv.



Itse en pidä tätä onglemana, toki vanhemmalle asia saattaa tuottaa tuskaa, kun lapsi on niin " hajamielinen" tmv. ;) mutta loppujen lopuksi, mielikuvitusta tarvitaan monella alalla, ja tälläisiäkin ihmisiä tarvitaan...!!!:)

Meidän lapsi hyvin hajamielinen,unohtelee jatkuvasti asioita myös

koulussa,hänellä todettiin lukihäiriö.

Koulusta tulee tosin melkein pelkkiä 10:jä, mutta 11 v on meilläkin toivoton unohtelija kun kyse on tavarasta tärkeästä tai vähemmän tärkeästä. Rahaa ja kännykkää pelottaa oikein antaa käyttöön. Muistia täytyy kuitenkin olla koska ei muista, koska on kokeita, mutta osaa vastata mihin vaan sitten koetilanteessa tuntioppien pohjalta.



On rähjätty, on palkittu jos hoitaa hommat, on keskusteltu, mutta ei tunnu millään olevan tehoa, joten kaipa hän vaan sitten on sellainen taivaanrannan maalari. Pikkuveli sen sijaan tietää tasan tarkkaan paljonko rahaa on ja missä taskussa. Huonekin pysyy paljon siistimpänä vaikka ikää vasta 6v.