Voiko hitaasti liikkumaan lähtevissä vauvoissa olla osaksi vika vanhemmissa?

Esim . jos on kipsissä jne .

Tottakai jos vauvaa aktivoidaan niin motoriikka kehittyy nopeammin. Ehtiihän ne kyllä ottaa sitten kiinni ikätovereitaan myöhemminkin.

Meillä ei ole koskaan ollut sitteriä ja vauvaa on pidetty heti syntymästä lähtien lattialla mahdollisimman paljon, paljon jumpattiin ja houkuteltiin liikkumaan. Silti lähti ryömimään vasta 9kk ja nyt 2-vuotiaana liikkuu vähintään ikäistensä tasolla.

oman aikataulunsa mukaan valmis. Esim. 9-kuukautista ei voi opettaa kävelemään, jos ei hänen ohjelmointinsa ole vielä siinä pisteessä...

mutta mitä väliä pitkällä tähtäimellä on sillä, milloin vauva lähtee liikkelle? Kuukausi sinne tai tänne, myöhemmän kehityksen ja elämän kannalta ihan sama.

Meillä molemmat vauvat viihtyneet hyvin lattialla, pari kolme tuntia jaksoivat siellä päivittäin tälmätä. Toinen lähti ryömimään 8 kk iässä ja toinen 10 kk iässä. Kivoja leluja laitettu sopivan matkan päähän molemmille yhtä lailla.

Aika tavallista on, että iäkkäänä esikoisen saaneet koulutetut vanhemmat käsittelevät vauvaansa niin äärimmäisen varovasti päätä turhaankin tukien, ettei lapselle anneta mahdollisuuksia liikkua. Vanhemmat pelkäävät että lapsi särkyy. Vielä 4 kuukauden ikäisen päätä tuetaan jne. Sitten nämä vanhemmat tuovat 8 kuukauden ikäisen fysioterapeutille ja ihmettelevät kun lapsi vaan makaa selällään lattialla. Hyvä tietysti, että joskus havahtuvat.

T. fysioterapeutti

Koulutettu ja iäkäs mamma

Meillä 7 kk ikäinen vauva, joka jaksaa puuhata matolla lelujensa kanssa toista tuntia kerrallaan, pari kertaa päivässä. Pyörii vatsalta selälleen ja takaisin parin metrin matkoja. Miten kannustaa vauvaa ryömimään?



T: 32-vuotias FM :)

Tai sitten olet saanut koulutuksesi pimeällä keskiajalla (mikä kyllä osittain selittää selvästi aistittavan kyrsiintymisesi työhösi)!

Eli ei ollut ollut kauhean aktiivinen itse, vaikkaa jatkuvasti on saanut olla lattialla.

Muiden vauvat oppivat vaikka mitä, mutta minun lapseni vain hengaili ja tarkkaili, mutta ei tehnyt mitään.



Sitten pling, ja aivan yht' äkkiä hän alkoi konttaamaan kuin tyhjästä (ei ryöminyt lainkaan) ja heti aivan kunnolla ilman mitään harjoitteluita!

Eli oli oppinut liikkeen, mutta ei vain ollut " jaksanut" tehdä sitä aiemmin.

lapsi viihtyi tosi hyvin selällään maassa ja katseli mobilea. Kyllä mä jumppautin ja leikin mielestäni paljonkin, mutta lapsella ei ollut mitään tarvetta liikkua, pääsi kai liinassa niin mukavasti eteenpäin muutenkin, ei kärsinyt vatsavaivoista eikä sellaisista. Nyt on 6 v ja liikkuu ihan normaalisti käsittääkseni, en tosin oo paljon vertaillut. Rauhallinen ja erittäin keskittymiskykyinen on edelleen, esim. neljän tunnin bussimatkat sujuu kitkatta. Teatterissa jaksaa myös istua melkein kolmen tunnin näytelmiä katsomassa jne. Olin kyllä vähän ihmeissäni, kun mä ja isänsä oltiin molemmat kävelty 10 kk ikäisinä. No, oli ainakin helppo vahdittava.

esikoista pidettiin paljon lattialla, annettiin virikkeitä, jumpattiin ym ym, mutta ryömimään lähti vasta 9,5kk iässä. Nuorempaa on pidetty sitterissä eikä isoveljestä johtuen ole ollut niin paljon lattialla ja silti lähti ryömimään 7kk iässä.

On jo ollut ihan huono omatunto tuosta vähästä liikunnasta, mutta ihan turhaan näköjään!

xxx

ap

toinen käveli 11kk vanhana ja kolmas oppi kävelemään 10kk vanhana. :0)

esikoinen ei ryöminyt, oppi konttaamaan 6-kuisena ja kävelemään 10-kuisena.

keskimmäinen ei ryöminyt, oppi konttaaaman 8-kuisena ja kävelemään 10-kuisena.

kuopus ei ryömi eikä konttaa vaan alkoi peppukiitämään 7-kuisena. nyt on 12kk eikä vieläkään kävele/konttaa vaan peppukiitää edelleen.



minulle sanoi lääkäri 8-kuisneuvolassa, että ollaan itse aiheutettu se että kuopuksesta tuli peppukiitäjä. hän kun oppi pysymään istuma-asennossa ennenkuin oppi itse nousemaan ylös ja kun poika viihtyi lattialla hyvin istuma-asennossa leikkimässä niin aika paljon laitettiin siihen. onneksi en ole tästä kovin paljoa syyllisyyttä ottanut sillä ollaan tehty ihan samalla tavalla kahden vanhemmankin lapsen kanssa eikä heistä tullut peppukiitäjiä. mutta ihan " kivasti" sanottu kuitenkin, joku esikoisen äiti olisi voinut saada pahatkin syyllisyydentunnot :(



se on kuitenkin totta että konttaamisen väliinjääminen viivästyttää kävelemäänoppimista. kuopuksesta huomaa hyvin että hänellä on kävelyttäessä jalkojen vuorotahtisuus ihan hakusessa ja tätä vuorotahtisuutta nimenomaan harjoitellaan konttauksessa. samoin jalkojen lihakset eivät ole vahvistuneet samalla lailla peppukiidossa kuin kontatessa. mutta eikähän hänkin lähde sitten aikanaan liikkeelle :)

Meidän esikoinen oli sellainen pönäkkä makoilija, jos en olisi alkanut treenaamaan ryömimistä ja konttaamista en usko että olisi lähtenyt kävelemään yksi vuotiaana. Motorista kehitystä on pitänyt tukea/kannustaa ensimmäiset 6v nyt menee hyvin - lasta kun kiinnosti enemmän palapelit 100palaa 2,5v ja lukeminen ja kirjoittaminen 5-6v. Kuitenkin motoriikn perusteet täytyy hallita, jotta kirjoittaminen ja lukeminen onnistuisivat sujuvasti. Kuopus oppi nämä ns. ikäodotuksen mukaisesti, mutta virikkeitäkin oli enemmän kun isommat touhusivat ympärillä.



Ja kyllä niitäkin tutkimuksia on että jos ei ole mahdollisuutta ryömiä ja kontatanniin hitaammin oppii ja kävelyyn tulee poikkeavia elementtejä. Sarjallisuus ja kehonpuolten yhteistyö kärsii, mikä puolestaan on yhteydessä lukemaan ja kirjoittamaan oppimiseen.

Meillä poika oleili lattialla aika paljonkin pienempänä, mutta oppi silti kääntymään vasta 6 kk iässä. Sen jälkeen liikkumaan oppiminen on kyllä tapahtunutkin vauhdilla. Poikamme nyt siis 10,5 kk ja konttaa sekä kävelee tuen kanssa. Oma teoriani on että meillä ahneesti syövä poika ei pyöreän kroppansa kanssa jaksanut aiemmin lähteä liikkeelle (paraimmillaan täysimetyksellä painokäyrällä +30), eli ehkä tavallaan syytä saattoi olla minussa äitinä joka imetti aina kun poika vaan halusi.

sitten koukistettiin jalka ja supistettiin kylkeä ja tavoiteltiin samalla palloa...

kutiteltiin ja pidettiin hauskaa lattialla...

vauvahierottiin ja harjoiteltiin liikettä...

houkuttelin käsistä " vetäen" esille vuorotahtia...



teimme yhdessä painalluksia lattiaan (kädet, jalat), jotta lapsi saisi asentotunnon aistimuksia nivelistä (propriseptiikkaa)...



tämän tyyppisiä ainakin :)



Pysty asennossa myös jalkojen voimakasta hierontaa ja aistiedon jäsentymistä painamalla niveliä kasaan...siis siten että lapsi tuntee jalkansa ja pitää ne jämäkkinä.



Niin ja taisi siinä olla erilaisia körötyksiäkin ja käsien sarjallisia leikkejä...



Ymmärtääköhän tästä mitään???

Mutta, kun on kyse pienestä vauvasta, ei vanhempien panostuksella voi olla kuin kosmeettista vaikutusta, ts. viikko suuntaan tai toiseen. Suurempi merkitys täytyy olla vauvan hermostolla ja sen kehittymisellä.



Meillä laiskanpulskea liinavauva lähti kävelemään 10 kk iässä, hoikka elohiiri 1v4kk iässä, rauhallinen maailmantutkijaliinavauva 1v2kk iässä ja tomera ja jäntevä liinavauva 11 kk iässä. Ketään lapsista ei ole treenattu. On vain ajateltu, että jos kävelemään ovat oppiakseen, se tapahtuu aikanaan.