hankala 5-vuotias

On TODELLA tärkeää, ettette katso huonoa käytöstä sormien läpi. Helppo konsti on laittaa lapsi jäähylle, jos rikkoo sääntöjä.

Esim. " lapsityrannit" ohjelmassa oli näin (ja olen itse hyvällä menestyksellä käyttänyt)

1) kiellä

2) jos ei tottele, vie jäähylle ja kerro syy miksi joutui jäähylle

3) jäähyaikaa (esim. omassa huoneessa, jossain tuolissa, rappusella tms) on yhtä kauan kuin lapsella on ikää. Eli ei mitään 30 min jäähyjä.

4) sitten pääsee pois kun aika kulunut ja lapsi pyytää anteeksi



Toimii meillä TOSI hyvin. Kiitos tv:n supernanny!



Ilman anteeksi pyyntöä ja rauhoittumista jäähyllä ei jatku mikään puuha. Jos jäähyn jälkeen jatkaa tuhmuutta niin takaisin alusta tuo homma.

että kokeilee rajojaan, kiukuttelee eikä tottele.



MUTTA: aikuisen onkin otettava vastuu, että homma hoituu ilman aikuisen hermostumista. Eli jäähylle vaan rauhallisesti lapsi, kun pahaa tekee. Anteeksipyyntö!

Ihan eri tavalla rankkaa kuin 2v uhma jota pidin silloin joskus rankkana......

Toi 5-6 vuotiaan käytös on uusi uhmaikä. Ennen kouluun menoa irrottaudutaan siitä " napanuorasta" kokonaan. Eli normaalia ikäänkuuluvaa, mutta rasittavaa aikaa. Toimi kuten kaksi vuotiaan uhmaikäisen kanssa. Eli kun kiellät tai asetat rajoja viet ne loppuun asti. Suosittelen Keijo Tahkokallion kirjaa Myönteinen ajattelu lastenkasvatuksesta. Terveisin, eräs päiväkodin lastenhoitaja.

Meillä se kesti jotakuinkin 3kk ja niinkuin joku jo sanoikin, meni yhessä yössä ohi. Loppui viikkoa ennen 5v synttäreitä.



Tytöllä 5v synttärit parin viikon päästä ja nyt on ollu tosi rasittava jokusen viikon. Tuntuu että (mun) päässä ihan sirisee kun kuulen jotain valitusta tai naukumista ton tytön osalta. Siis pelkkä hänen äänen kuuleminen saa kiehumaan.



Parempia aikoja odotellessa. . .

ettei tipahda. On niin tärkeä asia, että toivoisin kommentteja.

aion kyllä puhua tästä asiasta viisvuotisneuvolassa, mutta aina vertaistuki auttaa ja helpottaa, jos löytyy kohtalotovereita.

tämmöiset tavalliset asiat, pitäis vaan Lordeista ja muista kirjoitella?

Myös meillä erittäin kovatahtoinen ja -uhmainen 4,5 vuotias poika. Kasvatus- ja perheneuvoloista haetaan tänä päivänä apua ja neuvoja ihan pieniinkin asioihin. Olemme käyneet omasta tahdostamme pari kertaa ja on mukava kuulla ammatti-ihmisiltä " lohdutusta" ja muutamia hyviä niksejäkin mm. raivareihin olemme saaneet. Suosittelen! Jonot vaan ovat pitkiä..

Vierailija:

Täällä ilmottautuu yhden viisi vuotiaan änkyrä pojan äiti

Jolla kohta mittatäys :(

Saa tulla hakemaan jos haluaa ;))

Hänen on vaikeaa ottaa käskyjä vastaan ja hän yrittää ihan selvästi päästä määräilemään meitä. Välillä menee huutamiseksi tai viemme pojan jäähylle huoneeseensa. Periksi ei anneta ja vanhemmat sanovat viimeisen sanan, mutta yritämme kyllä luovia niin, etteivät tilanteet kärjisty.



Olemme kyllä kuulleet tuttavilta, että joillain pojilla on ollut samanlaista juuri tässä noin viiden vuoden iässä. Välillä vaan tuntuu toivottomalta.

että kaksin menee ihan ok siis. Onkohan kyse jostain huomion tarpeesta?

täällä taas ap.



Viime aikoina on erityisesti viikonloput tuntuneet tosi raskailta. Tuntuu, että koko perhe vain kiljuu ja riitelee (meillä ei ole siis muita lapsia kuin tämä kohta 5v. uhittelija), sillä kyllähän vanhemmiltakin ennen pitkää pinna katkeaa, kun sitä oikein venytetään. Sitten tulee jo sanomista aikuisille keskenäänkin, kun tilanne kiristyy. Niinkuin jo aiemmin mainitsin, on poika rauhallisempi kun vain jompikumpi meistä on paikalla.



Huomiota hän kyllä mielestäni on saanut. Ei kai kaikki maailma voi koko ajan pyöriä yhden lapsen ympärillä? Näissä ainoiden lapsien tapauksissa on mielestäni enemmänkin liiallisesta paapomisesta kyse, kuin huomiotta jättämisestä aiheutuvista ongelmista.



En tiedä, toivottavasti tämä menee pian ohi. Ainahan tuo poika on ollut lujapäinen ja tempperamenttinen, mutta jos tämmöinen kausi jatkuu pitkään, ilmoittaudun itse kohta terapiaan. Tässä tuntee kyllä itsensä surkeaakin surkeammaksi vanhemmaksi, ei voi mitään. Onneksi sentään hoitopaikasta ja muualta on tullut palautetta, että lapsemme on hyvin käyttäytyvä, kiltti ja kohtelias poika. Jossain sentään onnistuttukin....



Välillä väsyttää vain niin kauheasti.

meillä ainakin on ihana iloinen ja aurinkoinen 5 vuotias poika :)

Olen itse ottanut asian ja käytöksen tähän ikäkauteen kuuluvana, enkä laita sille sen suurempaa painoarvoa. Maalaisjärjellä ja luovimalla mennään eteenpäin.

Meilläkin nimenomaan esiintyi tuota kaikennielevää raivoamista, kun molemmat vanhemmat paikalla. Yhden kanssa ihan enkeli aina... =) Neuvolasta eivät kyllä osanneet yhtään auttaa!!

Ehkä poikasi vain käy tuota vaihetta jotenkin hiukan " myöhässä" läpi.

Sitä se itsenäistyminen on. Vaikka se raivoaminen on hirveää, ajatelkaa, että se on itsenäistymisen merkki, ja muistakaa tässä kohtaa, että rajat ovat rakkautta. Kun lapsella on rajat janiitä noudatetaan, hän tuntee olonsa turvalliseksi.

On varmaan ihan hyvä, että tähän asti ylikiltti poika on löytänyt viimein oman tahtonsa. Se vaan on löytynyt vähän liiankin hyvin ja tuppaa olemaan aivan toinen kuin vanhempien tahto. On tosi outoa joutua taistelemaan aina vaan uudelleen esim. siitä, saako vanhemmille huutaa tai saako suuttuessaan potkia ovia. Tyynnyttyään lapsi pyytää anteeksi ja tajuaa tehneensä tyhmästi, mutta sillä raivon hetkellä hän ei ymmärrä muuta kuin että häntä on kielletty ja että se on kamalaa!

Meillä 5,5v tyttö, joka näsäviisastelee, jänkkää joka asiassa vastaan, puhuu aina aikuisten päälle ja kiusaa pientä siskoa pilke silmäkulmassa. Huoh, nyt yli puoli vuotta on ollut raskasta huutavan kuopuksen ja känkkäävän esikoisen kanssa. Kaipa se loppu jossakin häämöttää...

meillä on kans. Ihana kuulla et on normaalia. Oli juuri tänään keskustelua isovanhempien puolelta et poika on kiltisti, mutta kun minä tulen paikalle alkaa temppuilu. Heidän mielestään oli minussa vika kun en ole tarpeeksi tiukka.

Meillä menee välillä asia kuin asia huutamiseksi. Poika välillä lyö ja välillä karjuu ja sit itkee.

Kiva kuulla et menee kai joskus ohi.