Tilanne tai " läheltä piti-tlanne" , jolloin olet pelästynyt lapsesi terveyden tms vuoksi eniten?

lopulta auttoi kun otti nilkoista kiinni ja pää alaspäin käänsi. Kyllä siinä oli sydän kurkussa itsellä kun ei muu auttanut ja nopeasti kyllä oli sit tilannekin ohi

Mies heräsi ja huomasi sen ja hänestä vauva näytti ihan elottomalta siinä asennossa ja hän huudahti " Se ei hengitä!" . Voi hitto että syvästä unesta voi herätä nopeaa, pukkasin vauvaa kovasti saman tien ja heti alkoi itku...Sydän hakkasi varmaan miljoonaa ja tuska puristi sydäntä sen nanosekunnin, jonka ajan luulin vauvan olevan kuollut.



Mies ei jälkikäteen osannut sanoa, että miksi hän luuli vauvan olevan eloton, oli raukka ihan hysteerinen loppu yön.

En tiennyt sellaisesta ja terveyskeskuksessa sanottiin " Soita heti 112!" . Hyvä kun sain soitettua, kädet ja ääni oli yhtä tärinää.



Lapsi virkosi, kun ambulanssimiehet oli meillä. Käytiin kuitenkin sairaalassa.

että vieläkin, kuuden vuoden jälkeen kun asiaa ajattelen tuntuu kauhealta!! mitään ei onneksi käynyt! käytiin sairaalassa ja siellä sanottiin ettei muuta kuin herätätte vauvan ensi yönä kesken unien ja seurailette koko yön onko aivotärähdystä!!

Kun ei tiennyt mitä tapahtuu ja lapsi ei virkoa vaikka mitä teki.



Toinen kamala tilanne oli, kun lapsi oli kohtauksen aikana hakannut päätään sängynlaitaan, niin että silmäkulma murtui. Ja tämä tapahtui ihan muutamassa sekunnissa siitä, kun kuulin kohtauksen alkavan.

Kävelimme erään joen rannalla, jossa maa oli hieman vinossa jokeen päin. Mieheni otti vaunuista kiinni, jolloin päästin itse niistä irti. Mies ei huomannut että minä päästin irti ja irrotti itsekin otteensa. Yhtäkkiä vaunut lähtivät vauhdilla kohti jokea, mutta mies sai onneksi niistä kiinni ennen kuin olisivat tippuneet jokeen.



Siinä sydän pamppaili jälkeen päin pitkäänkin.

huvittavakin tilanne kun rupeaa oikein miettimään sitä tilannetta!!! :D

portaan reunaan ja lensi siitä pensaikkoon. Karsea kuhmu otsassa, mutta onneksi ei käynyt pahemmin. En uskalla edes ajatella mitä olisi voinut käydä :(

Säikähdyksellä selvittiin, mutta en kyllä seuraavana yönä nukkunut.

Muistan vain kuinka auto hujahti tytön nenän alta, kiljaisin täysiä ja Karmea kiljaisuni pysäytti tytön ja hän kääntyi jalkakäytävän reunalla ympäri katsomaan minua. Samassa auto hujahti takaa, auto, joka olisi takuulla tappanut tyttöni ilman tuota kiljaisuani...aivan kamala hetki, yksi kauheimmista säikäyksistäni.

Kiitos Taivaan Isän, että minulla on edelleen pikkuiseni!

vauvalla tuo hengityksen lakkaaminen yksän keskellä oli järkyttävää. Meni jo siniseksi huuliltaan mutta onneksi virkosi. Ja pääsimme sairaalaan tarkkailuun.



Toinen, isompi lapsi silloin 3-vuotias, katosi ja etsin häntä kauan (mies reissuhommissa) ja lopulta näin tenavan kainaloihin asti syvässä " ojassa" ja se oja oli kaukana. Jouduin kiertämään pitkän lenkin että pääsin sinne. Olin varma, että tuo uimataidoton muksu kaatuu sinne tms. Isompi sisarus oli yrittänyt pelastaa! Asuinalue oli meille uusi, enkä edes tiennut ojan olemassaolosta.

ja kertoi sitten että en näe lasta ehkä elossa kertaakaan, kaikkensa tekevät mutta on niin pieni ja ties mitä kaikkea että pitää varautua kuolemaan. Siitä eteen päin elettiin sen kuoleman pelossa aika pitkään joka ilta sai pelätä, että aamulla ei meidän pikkuvauvaa enää ole ja joka aamu sai pelätä ettei illalla enää ole meidän pikkuvauvaa. Tätä pelkoa kesti komisen viikkoa siis ns. akuuttia pelkoa... kyllähän niitä takapakkeja tuli ja vaikka mitä...



seuraavaksi pelkäsinkin jo kasvaimia kun sellaisia epäiltiin ja tutkimuksissa ravattiin...

ehkä olen vain vähän väsynyt kun luin sitä 8 tarinaa niin rupesi naurattamaan;)!! ei varmastikkan siinä tilanteessa naurattanut!!!

oli ollut kuumeessa pari kolme päivää ja sit todettiin korvatulehdus. parin päivän päästä lääkkeen aloittamisesta vauva nukkui turvaistuimessa ja kävelin siitä ohi ja huomasin et pää oli täynnä punaisia näppyjä. olin ihan varma että oli aivokalvontulehdus. nappasin vauvan syliin ja kaikki muu katos ympäriltä huusin vaan itse.. kauhee tilanne..

ään ja muutaman kerran on alkanut oksentamaan kouristaessaan. Se on ollut pelottavaa... pikkuinen aivan sinisenä kauttaaltaan ja oksentaa kauheaa pöperötankoa suustaan. Pelottaa, että hökäsee henkeensä!

Nyt onneks enää harvemmin, joitakin krt. kuukaudessa

vierimään, on niitä tosi vaikea saada kiinni.



Päästin sekunniksi irti otteeni yhdistelmävaunuista laskeakseni koiran vapaaksi remmistä, luulin että on tasainen asfaltti alla, mutta olikin vähän viisto autotielle päin. Siinä samassa vaunut alkoivat vieriä sen lyhyen matkan autotielle ja pienen korokkeen yli. En ehtinyt saada juuri uudestaan kiinni, vaan vaunut vetivät voltin ympäri kadulle. onneksi oli rauhallinen autotie, eli autoista ei vaaraa mutta voltti oli pelottava. Reilun 1v ikäinen lapsi itki kovasti pelosta, ei ehkäpä sattunut kuitenkaan kun roikkui valjaissa kiinni eikä mitään jälkiä näkynyt. Siitä lähtien olen vahtinut vaunun kahvaa haukkana.



Kunnes toisen kerran oli uusi vauva vaunussa, nuorempi päällä sisaristuimessa, alamäki ja huonot kengät jalassa. Jotenkin nilkka muljahti ja konpastuin niin että vedin itse kunnon voltin nurin ja ote vaunuista irtosi!! Vaunut lähtivät vierimään, mutta pääsin salamana ylös ja sain napattua vaunut kiinni!! Kyllä itku pääsi järkytyksestä. Onneksi oltiin vasta alamäen alussa ettei vauhti ehtinyt kovaksi.

Reilun vuoden vanha tyttäreni sai keittiön saarekkeelta käsiinsä terältään noin 30 senttisen erittäin teärävn japanilaisveitsen. Tuli sitten keittiöstä olkkarin suuntaan hoippuvin askelin. Tuolloin oli vielä käveleminen aika horjuvaa ja keittiön ja ruokailutilan välissä vielä kynnys.



Istuttiin miehen kanssa sohvalla kun tyttö tuli veitsi käsissä ja terä ylöspäin. Minä vaan haukoin henkeäni, mies lähti juoksemaan kohti lasta. En saanut edes sanaa suustani että ÄLÄ LÄHDE perään koska tyttö lähtee juoksemaan karkuun. Mies sai onneksi tytön kiinni keittössä ja veitsen pois. Ei onneksi tyttö kaatunut.



Vieläkin ihmettelemme miten sai veitsen. Tyttö oli tuolloin noin 75 cm pitkä ja keittön saareke on 93 senttiä korkea, lisäksi veitsi oli oli 5 senttiä paksun leikkuu laudan päällä noin 25 senttiä saarekkeen reunasta. Olin sen vielä siirtänyt varta vasten keskemmälle.



Seuraavan yön näin painajaisia tytöstä veitsen kanssa kaatuneena ja kuolleena.



Sen jälkeen kaikki veitset olleet tiskikaapissa korissa tai laatikossa lapsilukon takana.

Vauva oli peiton alla, vanhanaikaisissa korkealaitaisissa vaunuissa päikkäreillä. Puuhailin pihalla jotain ja vilkaisin vaunuja kohti. Vauva roikkui pää alaspäin reunalla ja mätkähti pää edellä hiekkaan. Naama oli ihan naarmuilla ja huuto kova.



En vieläkään tajua, miten pääsi putoamaan, kun ei osannut kääntyä tai mitään.

Oli flunssassa ja kuumeessa ollut 4 päivää ja vein hänet tk-lääkärille. Lääkäri kuunteli keuhkot ja kun kerroin, että lapsi ei ole syönyt eikä juonut koko päivänä mitään, lääkäri kirjoitti lähetteen sairaalaan. Ei sanonut ollenkaan syytä miksi menemme, käski vaan lähteä sinne suoraan. Soitin miehelle töihin, joka tuli hakemaan meitä sairaalaan. Automatkana aikana lapsi nukahti ja ei reagoinut puhutteluun ja ei herännyt vaikka kuinka ravistelin. Automatka tuntui kestävän ikuisuuden, koko ajan vain tuijotin lapsen rintakehää, että lapsi edes hengittää. Sairaalaan päästyä juoksin lapsi sylissä suoraan lasten polille ja etsin ensimmäisen hoitajan, jonka löysin. Lapsi tutkittiin ja saatiin hoitoa, keuhkokuume oli. Se ei selvinnyt, että oliko lapsi tajuton automatkalla vai yksinkertaisesti niin väsynyt ettei reagoinut mitenkään. Silloin kyllä pelotti todella, että lapsi kuolee. Muutos melko virkeästä lapsesta aivan reagoimattomaan tapahtui siis alle tunnissa.

Opetteli istumaan, ja kaatui takaraivoedellä lasin läpi. Lasit jäivät roikkumaan kuin giljotiinit lapsen naaman kohdalle, mut eivät onneksi pudonneet. Liimalla selvittiin ja ikuiset arvet muistuttavat tapahtumasta, ja äidillä kulkee kylmänväreet edelleen pitkin selkärankaa.