Lue keskustelun säännöt.
Voi itku, tämä yksinhuoltajan elämä ei ole helppoa kun on kipeä :(
30.05.2006 |
Kauhea flunssa ja kuume päällä ja onneksi lapset nukkuvat jo. Veto on aivan poissa eikä jaksaisi oikein mitään. Saa taas konkreettisesti tuta millaista on yrittää selviytyä yksin kahden pienen kanssa kun hyvä että pysyy pystyssä. Kuumelääkkeellä on hetkiseksi kuume taas laskenut, toivotaan että se ei enää nousisi... Meillä ei paljoa videoita katsella mutta nyt ei ole muuta voinut kuin Nalle Puhia pyörittää koko illan :(
Taas olen vihainen miehelleni että miksi joutui lähtemään taivaaseen kun täällä olisi tarvittu. Tyhmää tietty hänelllekään vihoitella kun tuskin taitaa kuulla...., mutta kun ei ole mitään muutakaan mihin ahdistuksen kohdistaisi.
Kommentit (9)
Olen itse hiukan samanlaisessa tilanteessa ja olen ajatellut että olisi kiva, jos olisi tällaisia sairastapauksia varten joku äitirinki, joka voisi auttaa toisiaan hädässä. Meilläkään ei ole tuttavia samassa tilanteessa ja monet kaverit on niin itsekkäitä, ettei apua saa ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuumetta alentavat lääkkeet ovat todellakin pelastus, ilman niitä ei tästä tilanteesta selviäisi
Voi että, tuollainen äitirinki olisikin aivan älyttömän hieno ajatus. Tosiaan kun nyt lopullisesti jäin lasten kanssa yksin niin kyllä olen tosiaan ihmeissäni välillä ollut että mistä saisi apua esim. tällaisissa tilanteissa.
Voi harmi me asutaan Helsingissä, mutta voisitko vaikka tän palstan kautta kysellä halukkaita perustamaan äitirinkiä sinnepäin! Siinä pitäis olla minusta 3-4 äitiä, ei enempää eikä vähempää, jotta se toimisi.
Mutta koita kestää! Buranaa vaan nassuun ja koita viettää rauhallisia hetkiä lasten kanssa. Tietysti riippuu lasten iästäkin miten sujuu ja miten kannattaa toimia.
ja onneksi on tuolla kaapissa vielä laatikollinen Buranaa. Ja vastoin kaikkia kasvatussääntöjä meidän videot ovat olleet tosi kovalla koetuksella. Ei oikein muuta voi.
Ei ole yksin helppoa, ei.....
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallisen arjen on pakko rullata jo lastenkin takia vaikka suuri suru on sydämessä. Näin sairaana on melkein ylitsepääsemätöntä.
in verran jonkun tulla auttamaan, niin kovin jo saa levättyä ja sillä aikaa asunto puhdistuu ja kotihommat hoituvat. Itsekin entisenä yh:na tiedän, miten pienestä se jaksaminen voi joskus olla kiinni: kun saa edes hetken ihan rauhassa ja itsekseen levätä ja kerätä voimia, niin jaksaa jo taas paljon.
Jos rahaa ei ole edes satunnaiseen palkalliseen apuun, kysypä paikkakuntasi neuvolasta mahdollisuutta kunnalliseen apuun. Jos vaikka saisit edes kerran kuussa jonkun auttamaan lasten ja kodin kanssa. Vetoa väsymykseen, kerro elämäntilanteestasi. Avun pyytäminen ei ole heikkouden osoitus, päin vastoin, toisinaan se kertoo vahvuudesta ja hyvästä vanhemmuudesta. Lasten etu on äiti, joka jaksaa, ei vain väkisin yritä jaksaa ja peitä pahaa oloaan muilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vaikka olisi niin mahdollisuus saada joku hyvin lyhyellä aikavaroituksella voi olla hankalaa. Sitäpaitsi toivoisin kyseessä olevan kuitenkin jo joku mihin lapseni olisivat tutustuneet etukäteen kun ovat niin pieniä vielä enkä kenen tahansa hoitoon noin pieniä vielä luota.
Muuten menee ihan ok, kun on pakko mennä. Nämä sairastapaukset vaan kaatavat aina koko systeemin.
mutta en saa sen pidemmäksi aikaa juuri hoitajia. Tämä aika on vähän huonoa kun useat tutut järjestelevät koulun päättäjäisiä tms. On vaan välillä niin jaksamaton ja avuton olo että itkeä tekisi mieli.