RIITTÄÄKÖ KERHOT SOSIAALISEKSI VIRIKKEEKSI ESKARIIN ASTI?

Meillä on isompi ollut tuon ikäisenä puolikkaana päiväkodissa, eli käytännössä aamupäivisin n. 4h. se on tyydyttänyt kaverinälkää ja iltapäivällä on ollut hyvää aikaa olla äidin kanssa kahdestaan, kun pikkusistko on nukkunut 2-3h. Systeemi on ollut erittäinkin toimiva.

Kerhoja on kai monenlaisia, mutta meidän puiston kerho on kuulemma aika aneeminen ja levoton, emmekä halunneet vaihtaa lasta suotta uuteen paikkaan ja porukkaan, kun oli ollut pk:ssa hoidossa jo 1.5v.

Perhekahvilat ovat muuten myös kivoja paikkoja. Onko paikkakunnallanne sellaista?

Onko teillä päin esim. muskaria, jossa lapsi voisi käydä? Seurakunnilla on omat kerhonsa, samoin useimmilla kaupungeilla ja kunnilla. Lapsihan voisi olla useammassakin kerhossa, mutta kyllä pari kertaa viikossakin riittää. Jos teillä on lapsiperhetuttuja, voisitte alkaa säännölliset leikkitreffit.

Pieniä lapsia ei suvussamme ole.



ap.

Kavereina oli kotona pienet sisarukset.

Naapureissa ei lapsia. Eikä leikkipuistojakaan.



Toisinaan käytiin puistoissa ja muuten kavereilla joilla lapsia leikkimässä. Innolla alotti syksyllä eskarin ja hyvin meni koko talvi. Eskariope kehui, että näkee miten tasapainoinen lapsi meillä onkaan kun on saanut omaan tahtiinsa kasvaa.



Ja poika ei siis ole mikään nyhverö, vaan menevä ja innostuva kaveri joka ei turhia marise!



Minä siis suosittelen että kyllä sitä ehtii isossa porukassa olla sitte esikouluaikanakin, ja koulussa. Pidä kotona jos mahdollista!!

5-vee,ainut lapsi ollut vain seurakunnain kerhossa ja muskarissa kerran viikossa kummassakin ja ollut tyytyväinen. on tosin muitakin kavereita. laitan ehkä vasta eskarin aikaan myös päiväkotiin. minusta on upeaa,että lapsella on myös omaa aikaa ja että meillä on siihen mahdollisuus.

kun kotona saa touhuta niin omaan tahtiinsa. Pikkusisarusten kanssa asioiden jakaminen on vaikeaa. Yritetty on opettaa ja selittää, mutta eipä vaan tulosta oikein synny:( Hiukan huolettaa että tuleeko hänestä sellainen kovapintainen ja itsekäs vastarannan kiiski jos ei saa riittävästi vastusta ajoissa:(



ap.

Alunperin kai se on tarkoitettu lapsille, joita vanhemmat eivät itse voi hoitaa. Jos joku nykypäivänä haluaa hoitaa lapset kotona, nouseekin kauhea polemiikki siitä, ettei lapsi opi elämään ilman päiväkotia.

Kyllä kerhojen ja normaalien lapsikontaktien pitäisi riittää lapselle opettamaan sosiaalisuutta. Päiväkoti opettaa sosiaalisuuden lisäksi sitä, kuinka laitoksissa tulee toimia, joten jos sellaista haluaa opettaa lapselle jo ennen eskaria, on päiväkoti erinomainen vaihtoehto. Mutta muuten riittää varmasti kerho kaksi kertaa viikossa, mikäli jollakulla on niin hyvä tilanne, että voi itse hoitaa lapsensa kotona.



Meillä lapset on hoidettu kotona eskariin asti. Meillä tosin oli vieras hoitaja, mutta yhtä kaikki, tilanne oli muuten ihan normaalia kotielämää. Lapset pärjäävät koulussa hyvin.

Jos lapsi on aiemminkin ollut päivähoidossa samassa paikassa. Sitten äiti jää äitiyslomalle ja isompi lapsia jatkaa vaikka parina päivänä viikossa päiväkodissa niin ihan hyvä juttu.

Vanhat kaverit on siellä jne.



Mutta miksi pitäisi laittaa tarhaan lapsi joka ei aiemmin ole ollut päivähoidossa siellä? Kyllä ne kerhot riittää ihan hyvin. RELAX!

Meillä neljä biologista lasta olivat kotihoidossa koko ajan ennen kouluunmenoa - kävivät kyllä kerhossa ja muskarissa, sekä minun kanssani perhekerhossa.

Kaksi vanhempaa sijoitettua lasta olivat neurologin suosituksesta n. 4-vuotiaista puolipäiväisesti päiväkodissa, mutta usein mietin oliko siitä lapsille mitään hyötyä, kun päiväkodissa oli niin suuri ryhmä ja hoitajat sairastelivat vähän väliä yms. Yksi vuosi oli hyvä, mutta silloin lapsella oli henkilökohtainen avustaja.

Nyt nuorin on 4v. ja käy kerhossa, sekä muskarissa ja on muuten minun kanssani kotona tai mukana siellä missä liikun, eikä ole mitään syytä miksi hän menisi päiväkotiin.

Sosiaalistumiskehitys nimenomaan vaatii vuorovaikutusta aikuisen kanssa - kun lapsi on päässyt harjoittelemaan aikuisen kanssa vuorovaikutustaitoja ja keskustelemaan mieltään askarruttavista kysymyksistä silloin kun ne ovat mieleen tulleet on hänellä kaikki valmiudet tulla toimeen vertaisryhmässäkin. Valitettavasti päiväkodissa on liian vähän aikuisia/lapsiryhmä, joten lapsia ohjataan massana, jolloin yksilöllisyys kärsii.

Mieltäni on lämmittänyt useammankin opettajan kehut meidän lapsista, he ovat olleet niitä jotka auttavat ja puolustavat heikompia, osaavat keskittyä annettuihin tehtäviin jne.

Vanhimmat ovat jo täysi-ikäisiä ja hyvin ovat pärjänneet varmasti paljolti hyvän itsetuntonsa vuoksi ja itsetunnolle pohja luodaan kotona, eikä kotiaikaa ole koskaan liikaa.

Tietenkin on hyvä, että on olemassa päiväkoteja niitä lapsia varten, joiden vanhempien on käytävä kodin ulkopuolella työssä, mutta ei kotihoidossa oleva lapsi ole jäänyt mistään paitsi, päinvastoin.