Miten antaa tilaa lapsen vihan ja mustasukkaisuuden tunteille uusperhekuviossa?
Eli olen astumassa uusperhemaailmaan. Idyllisiä mielikuvia saati haaveita minulla ei koskaan ole ollut ydinperheestä, olen yksinomaan kiitollinen ja iloinen siitä, että niin ihana mies minut huolii.
Mietinnässä on nyt ollut, miten kohtaan miehen lapset? Onko vinkkejä siihen, miten antaa heille mahdollisuus osoittaa jo ihan alussa kaikkia tunteitaan, ettei tarvitse alkaa sellaiselle hankalalle " muka kiva" -linjalle?
Kommentit (3)
yhtäkkiä isää ei saakaan omistaa " melkein yksin" , vaan on joku ihan tajuttoman ärsyttävä, mussuttava eukko kintuissa.
Mutta toinen pointti on se, että lasten kynnysmatoksi ei ole tarkoitus ryhtyä - eli siis periaate " pitää ei tarvitse, saa vihata, mutta käytöksessä menee raja" .
En ole mikään mestari lasten ohjaamisessa, olen melko lepsu ja hyväntahtoinen. Pelkään lipsuvani siihen, että yritän olla kiva, vaikka oikestaan mun pitäisi vain olla oma itse ja ottaa vastaan, mitä tulee.
Asuvatko siis isänsä luona koko ajan? Mitä pienempiä lapsia, sen helpompi tietysti. Jos ovat jo kouluiässä, on varmaan hankalaa astua kuvioihin mukaan...mutta ajan kanssa kaikki onnistunee.
Ei tartte/kannata ruveta mitään siloittelemaan. Voit tietty miettiä mikä on lapsen parasta, mutta kaikkia tunteita pitäisi kyllä voida näyttää.