Onko oikeasti monikin sita mielta etta avioero on syntia ja kerran eronnut ei voi enaa koskaan avioitua? Kyse ei nyt ole avioitumisen tavasta (isot kirkkohaat, huntu jne), vaan

Siitä minkätakia erotaan.

sekin kun heppoisin perustein mennään naimisiin. Joku laki siihenkin ois hyvä asettaa.

Nykyään naimisiin mennään ja erotaan ihan liian helposti, naimisiinmeno ei nykyaikana tunnu merkitsevän seurustelua enempää. Eroaminen on liian hhelppoa kun asiat eivät enää menekään putkeen.

Myötä- ja vastoinkäymisissä, sitä luvataan, eikä tarkoiteta alkuunkaan mitä sanotaan.

Puolison uskottomuus, alkoholiongelma, väkivaltaisuus, peliriippuvaisuus?

Se ettei enää vaan rakasta toista, tai rakastaankin jotain muuta?

Se ettei enää huvitakaan olla naimisissa tai huomaa ajattelevansa ettei olisi koskaan pitänytkään mennä?



Täälläkin aika helposti tulee elämänohjeeksi JSSAP, mutta koskeeko se vain tilanteita kun ollaan avoliitossa? Avioliitossako pitää kestää enemmän? Entä avoliitto jossa on lapsia? Onko siinä vanhempien velvollisuus keskinäiseen sitoutumiseen alhaisempi kuin avioparilla?

Se että kysessä oma/lasten turvallisuus ja elämä. Väkivaltaisuus, alkoholismi yms...myös pettäminen jos se vie jommankumman mennessään.

Uskon että heppoisia eroja yleisimpiä ovat heppoiset avioliitot ja kihlaukset.

Kyllä ihminen erehdyksiä tekee. Jos on väärän ihmisen kanssa naimisissa, niin mitä sitä elämää pilaamaan. Ero vaan ja seuraavalla kerralla parempaa harkintakykyä.

niin kirkkohäät on mielestäni naurettavat. Silloin maistraattiin tai sitten pappi kotiin vihkimään. Ei siis enää mitään isoja häitä joihin useita vieraita ja isoja vuokratiloja.

Onko oikeus isoihin kirkkohäihin, isoon vierasjoukkoon jne vain parilla, jossa kummatkin menevät ensimmäistä kertaa naimisiin? Entä jos vain toinen on aiemmin ollut naimisissa? Entä jos silloin vihkiminen on tapahtunut maistraatissa ilman juhlallisuuksia?