Muita jotka ei millään raaskisi antaa/myydä lapsensa pieneksijääneitä vaatteita?

selitä!

Kyllä mulla karisi tunteellisuus, kun niitä vaatteita alkoi olla joka paikka täynnä. Ei huvita alkaa isompaa asuntoa muistoksi säästettyjen vauvan/lastenvaatteiden vuoksi katselemaan ;)

Meillä on yksi lapsi, jolle on kertynyt todella paljon vaatetta.

Lapsi on vasta vähän vajaa 2 vuotta, mutta nyt jo on ongelmia vaatteiden säilytyksen kanssa. Tietenkin säästän niitä sen vuoksi, että jos vaikka lisää lapsia joskus siunaantuisi, mutta tilanpuutteen vuoksi jotain pitäisi jo viedä kirpparillekin.

Mutta vaatteista luopuminen tuntuu jotenkin haikealta. Ehkä se johtuu siitä tunteesta mikä tulee kun niitä pieniä söpöjä vaatteita katselee... Meidän vauva ei olekaan enää mikään vauva =(

En minäkään ole raaskinut antaa pois. Kaikki on 2 vuoden ajalta tallessa. Joitakin vaatteita sain sukulaisilta, mutta sukulaisille ei ole tullut lapsia.



Ja osa on todella kuluneita, mutta voin kyllä käyttää seuraavalla jos sellainen suodaan.



Onko uff:in laatikko hyvä?

Sitten piti ottaa järki käyttöön; ei meillä ole tilaa säilyttää kaikkia ja oikeesti, mitä niillä tekisi. Ja mietin kymmenen vuotta eteen päin tyyliin kaikki vaatteet säästetty... Huh-huh.

Sitten tein niin, että säästin niitä vaatteita joihin liittyy eniten tunnetta.

Loput luokittelin kolmeen kassiin 1.tutun lapselle (tytölle) 2.toiselle tutun lapselle (pojalle) 3. Venäjälle. Tämä on toiminut ja tiedän tehneeni monta ihmistä onnelliseksi.

Annan vaatteet, harvoista pyydän jonkun nimellisen korvauksen, jos vaate on kokonaan/lähes kokonaan käyttämätön. Joitakin vaatteita olen myynyt naapurin " mummulle" , joka on ostanut vaatteita pojantyttärelleen.

Päiväkoti ottaa mielellään hyväkuntoisia varakumppareita ja varakuriksia sekä villavaatteita.

Sain juuri mummultani lähes kaikki vanhat vaatteeni. Kumppareita oli kymmenet, talvihaalareita, risat t-paidta, sukat, kengät, ruokalaput, kantoliina, vauvakeinu yms. siis kaikki on ollut vintillä.



Osa oli käyttökuntoisia ja ne varmaankin otan käyttöön tytöilleni. Onhan tälle sanakin, tytöt käyttävät kohta siis retrovaatteita. Toisaalta oli kiva nähdä vanhat vaatteensa ja tavarat, joita en muista kuin kuvista.

että jos joskus saamme toisen lapsen niin pidän vaatteita sitten hänellä, jos sukupuoli sama. Tulikin lisää lapsia, samaa sukupuolta kaksoset, mutta halusin pukea heidät samanlaisiin. Silloin myin valtavat määrät mitä ihanampia vaatteita kirppareilla, ystäville ja sain niistä tosi paljon rahaa.

LKA:han ja loput vaikka tutun lapselle tai myyt vaatepaketin.

ymmärrän kyllä tunteen. Meillä kolme lasta ja vaatteita oikeesti ihan mielettömästi. Eikä vain lasten, myös miehellä ja minulla oli kaikki vaatteet tallelle siitä kun oltiin 15 vuotta...



Tein vain päätöksen että käyn läpi ensin kaikki meidän vaatteet ja yli puolet meni kierrätykseen. Sitten jokaiselta lapselta säästin yhden juuri hänen kohdallaan minulle tärkeän tai rakkaan vaatteen. Muut pienet laitoin kierrätykseen ja sain siitäkin hyvän mielen kun tiedän että autan jotakin toista lasta.



Olen aina jotenkin kammonnut tavaranpaljoutta. Kuitenkin vasta viime aikoina olen oppinut antamaan pois tavaroita. Lapuudenkodissani KAIKKI säästettiin ja tulos on sen mukanen. Vanhemmat asuvat kaksin ja koko varmaan 300 neliön talo on täynnä.

Nyt alkavat vaan kaapit ja vaatehuone tursuamaan vaatteista siihen malliin, että on pakko luopua osasta. =/ Olen niitä säilyttänyt myös sen vuoksi, että jos meille vielä toinen lapsi tulee, niin onpahan hänelle sitten vaatteet valmiina. Mut kaikkea ei voi säilöä ellei sitten omista isoa varastorakennusta... ;P

kyllä ne johonkin mahtuu säilöön aina...

merkkiset vaatteet kestää käytössä neljällä lapsella ja ne voi vielä myydäkin sen jälkeen? Kuulostaa hyvältä.

Vanhempani ovat todellisia hamstereita. On suorastaan ihme, etteivät he ole kaivaneet minun vanhoja vaatteitani lapselleni - tai ehkä ne ovat kuin ovatkin tallessa, eivät vain muista mihin ne on laitettu...



Esim. mummolassa nyt käytettävä pinnasänky on sama, jossa minä ja sisarukseni olemme nukkuneet 35 vuotta sitten.



Lapseni jää todennäköisesti ainoaksi, mutta siltikin en ole vielä valmis luopumaan hänen tavaroistaan ja vaatteistaan. Johtuu kyllä paljolti siitäkin että asun ulkomailla enkä osaa hyödyntää paikallisia kirpputoreja, nettikaupantekoa yms.

me ollaan kyllä saatu aimokasa vanhempieni säästämiä minun ja veljeni lapsuudenvaatteia. On parsittua ja vaikka mitä =) Mutta kun ite en oikeen oo retroihminen... Joistakin kummiskin tykkään esim vuoden 78 äitiyspakkauksen nallemakuupussi on ihana!



Kyllä meillä on kestänyt kolmella lapsella suurin osa vaatteista, varsinkin vauvavaatteista. Niiden käyttöikä on niin lyhyt ja kun vauvat eivät vielä niin hirveesti kuluta vaatteitaan, siis ulkona jne niin iso osa oli vielä tälle kolmannellekin kuin uusia.



Kyllä meille saattaa tulla vielä neljäs lapsi joskus mutta sitten hän on onnekas ja saa uusia vaatteita...

Olen kyllä yrittänyt opetella, esikoinen on " jo" 4v ja yritän miettiä todella tarkasti mitä säilytän. Mutta kaikki ihanat vaatteet (ehkä 75%) kyllä päätyy säilytykseen, jos vaikka vielä 3. ja 4. lapsen vielä saisi...



Ja minullakin on tuo hamsteri-sukurasite, esim. _kaikki_ omat leluni ovat vielä tallessa mummulan vintillä...

jos äidillä on paitsi hamstraus- myös shoppausongelma: jo sille ensimmäiselle lapselle ostettiin niin paljon vaatteita, ettei kaikkia ehditä pitää kuin pari kertaa ennen kuin lapsi siirtyy seuraavaan kokoon.