Onko helppo päättää kuinka monta lasta toivotte perheeseenne?
Itse taistelen kovasti, sillä meillä on jo kolme lasta. Toivoisin neljättä, mutten ole sittenkään ihan varma. Miltä kannalta asiaa kannattaisi pohtia, jotta saan asian ratkaistuksi. Voihan olla, että nelosta ei tule, vaikka toivoisimmekin. En vaan tiedä varmasti toivonko vai enkö. Olen jotenkin kahden vaiheilla. Raha se taitaa painaa vaakakupissa, kuinka se riittää?
Kommentit (28)
nyt uus mies ja toinen haaveissa hänen kanssaan ja kolmatta toivoisimme adoption kautta.
Kolme lasta olisi meidän perheeseen siis haaveena, mutta saapa nähdä, että miten käy yhteisen biolapsen ja adoptioprosessin kanssa. Aika näyttää. Nyt on hyvä näin.
Jokaisen lapsen syntymän jälkeen oon sanonu että tää on viimenen, mutta jo on parinkuukauden päästä alettu puhumaan seuraavasta. Lapsia nyt neljä ja viidennestä alettu molemmat haaveilemaan.
Ja tuntuu ettei asiasta saa kenenkään kanssa oikeasti keskustella, sillä kaikki sanovat vaan että kyllä se kuume vielä tulee, tai mitä jos iltatähti. Kuume olisi jo, mutta järki sanoo että eiköhän tämä ole tässä (kaksi maailman ihaninta lasta).
Harmittaa joskus lapsenkin puolesta kun joutuu kasvamaan ainokaisena, mutta minkäs teet. Nautitaan siis elämästä näin:)
mutta tulevaisuus on niin epävarma. Mies opiskelee vielä ja itse olen pätkätöissä. Lisäksi mietin ekologisia seikkojakin - onko vastuutonta synnyttää tähän maailmaan lisää lapsia, kun maapallo ei entisiäkään kestä.
Kyllä täällä pärjää, vaikka olisi kolme tai neljäkin lasta. Ihmeellistä. Nyt vaan annatte tunteillenne vallan. Hyvin se menee.
Entä vammainen tai muuten kroonisesti sairas? Haluaisitko ottaa vaikeammankin lapsen haasteeksesi?
Jos vastasit kyllä, eikun uutta putkeen vaan.
Meillä on kaksi lasta ja kovasti haluaisin isompaa perhettä. Mutta nämä kaksi ovat sairastaneet ainakin tusinan mukulan edestä ja nyt alkaa hiukan helpottaa, kun lapset ovat 1,5- ja 4-vuotiaat. En jaksaisi enää kolmatta sairastavaa lasta.
Minä tässä mietiskelen samaa, vaikka ei ihan ajankohtaista vielä olekaan. Täytän itse tänä vuonna vasta 26 ja mies on vuoden vanhempi. Meillä on kolme lasta, esikoinen reilut 3v ja kaksoset vasta 10kk, eli nyt ei vielä ole vauva ajankohtainen. Mutta miten myöhemmin? Kun kävi niin ihanasti että muksuja tulikin kaksi kerralla, jäi yksi raskaus ja vauva-aika tavallaan pois.. Ja kun vauvakuume on aika krooninen ja ikää suhteellisen vähän, niin kyllä se neljäs vaavi haaveissa kangastelee..
Toisaalta, se tarkoittais tila-auton hankkimista, jossain vaiheessa suuremman asunnon ostamista (ja tässäkin lainassa tarpeeksi maksamista, kun olen kotiäiti ollut jo esikoisen syntymästä lähtien ja aion ollakin, kunnes kaksoset sen 3vuotta täyttävät).
Ja sitten vielä hiukan hirvittää se, että kun kahdessa raskaudessa/kolmen lapsen kohdalla on kaikki mennyt niin hyvin, niin uskaltaako sitä taas kokeilla, vieläkö onni suosii ja välttyy keskenmenolta, lapsen sairaudelta..kestääkö oma terveys jne.
Mutta tosiaan, palaan pohtimaan näitä asioita aikaisentaan reilun vuoden kuluttua.. =)
Itse en ollut ajatellut yhtäkään lasta... saimmekin sitten kaksi kerralla. Ja nyt sitä mieltä, että äitiys olikin se mitä elämästäni puuttui.
Yksi on jo ja toinen on suunnitelmissa sitten joskus, vuosien kuluttua.
Eli nyt tuli yksi (esikoinen) lapsi, ja ehkäpä 5-8 vuoden kuluttua tahdomme yhden tai kaksi lasta lisää. Ja kenties sitten siitä eteenpäin taas 5 vuotta voimme tehdä toisen. Siis tämä on haave, eihän niitä lapsia " tehdä" .
Lapsia on nyt kaksi ja samat minulla on samat mietteet kun sinullakin.
Tehdäkö vielä kolmas vai ei?
että haluamme ainakin kolme lasta mutta kun niitä ei ole helppo saada.
En ole mikaan emotyyppi, mutta minusta lapsella pitaa olla kaveri. Lisaksi, jotta heista on kaveri toisilleen, piti ikaeron olla - mieluiten - se pari vuotta.
Nain kavi ja en halua enaa yhtaan lasta.
Meillä on kaksi lasta ja järkeni sanoo, että se on nyt siinä, lapsiluku täynnä. Sydän / äidinvietti toivoisi lisää, mutta on myönnettävä, että en minä enää jaksaisi kolmatta. Eikä mieskään jaksaisi. Nyt on asia siirretty viiden vuoden päähän (hormoonikierukka laitettu) ja tuskin sitten enää vauvakuume iskee (olen silloin jo 36v.)
Kahden lapsen jälkeen tuntui, että vielä yksi puuttuu joukosta ja nyt kun lapsia on kolme, sama tunne edelleen :)
jätettiin myöhemmäksi ja ehkä palataan asiaan 3-5v. päästä. ehkä ei. muutenkin on vaikea miettiä, että vielä kolmas kun kaksi tuntuu järjellä ajateltuna ihan sopivalta määrältä. jotenkin vaan kuitenkin sydämessä tuntuu, että kolmas olisi vielä ihana. sitten joskus..
ei tunnu meille siunaantuvan.... kovista yrityksistä huolimatta.
Olen jo 36 vuotias joten olen " tyytynyt" tähän, ja erittäin tyytyväinen 2 lapsen äiti! :-)