Onko helppo päättää kuinka monta lasta toivotte perheeseenne?
Itse taistelen kovasti, sillä meillä on jo kolme lasta. Toivoisin neljättä, mutten ole sittenkään ihan varma. Miltä kannalta asiaa kannattaisi pohtia, jotta saan asian ratkaistuksi. Voihan olla, että nelosta ei tule, vaikka toivoisimmekin. En vaan tiedä varmasti toivonko vai enkö. Olen jotenkin kahden vaiheilla. Raha se taitaa painaa vaakakupissa, kuinka se riittää?
Kommentit (28)
ollut komplikaatioita, jotka voivat uusiutua seuraavissa. Joten helppoa oli päättää, että kaksi riittää, tosin kova vauvakuume päällä, kuopus yli 1v.
Minä kaikessa itseriittoisuudessani ajattelin vuosia niin. Miehen kanssa oltiin oltu jo 7v. yhdessä kun hän otti asian esille. Tulin heti melkein raskaaksi. Olin todella onnellinen lapsesta. Kului vuosia kun mieheni otti sisaruspuheet esille.Ja taas minä pistin vastaan.Yksi riittää. Kuin ollakkaan meille sýntyi vuoden päästä toinen lapsi.
Elämäni on aivan täydellistä näiden lapsien kanssa ja ensimmäistä kertaa olemme miehen kanssa samaa mieltä tästä asiasta. Ei enempää lapsia.
Lapset ovat tehneet minusta paitsi äidin myös naisen. Ja väitän että ne ketkä valitsevat lapsettomuuden katuvat sitä jossain välissä elämäänsä!?
Siispä 2 lasta ei enempää.
Millaiset on ikäerot vanhemmilla sisaruksilla?
Oletteko valmiit vaihtamaan auton hieman isompaan.
Minä uskon että neljännen lapsen tekoa miettii ehkä tarkemmin kuin sitä ensimmäistä :)
Meillä ainakin mietittiin tosi tarkoin ennen kuin ryhdyttiin raskautta suunnittelemaan.
Se raha ei kuitenkaan ole se syy jota tarvii ensin miettiä. Yleensä sitä kuitenkin on niitä vaatteita ja tavaroita aikaisemmilta lapsilta jäänyt.
Asumistukeenkin vaikuttaa lapsien lukumäärä ja lapsilisä tietty nousee. Ja kyllähän se tuntuu isolta summalta se neljännen lapsen lisä kun vertaa siihen ensimmäisestä saatavaan 100n euroon.
Meille tulossa pian viides lapsi.
Naurattaa kun kolmannen jälkeen kerettiin jo muutamille sanomaan ettei meille tule varmaan enempää ja kuinka nämä riittävät meille :D
Niin se mieli saattaa muuttua kun ne lapset kasvaa.
Varsinkin jos ei ole kumpikaan vanhemmista jonkun tietyn lapsilukumäärän suosija.
Mutta kysymykseesi että onko helppoa päättää... No ei!
Vielä raskaanakin sitä alkoi miettiä että teenköhän nyt viisaasti.
Mutta minä en ole katunut sitä päätöstä ikinä lapsen syntymän jälkeen! Tosi hyvin on mennyt!
Jotkut sukulaiset on vaan alkaneet epäillä että ovatkohan lestaadiolaisiksi alkaneet.
Minä olen heittänyt että tiiä vaikka oltaiski! Onko siinä jotain pahaa!
No, ei olla mutta tykätään omasta isosta tiiviistä perheestämme!
on 3 v ja vauva. Olen kyllä lähes nelikymppinen sitten. Vaivatta alkoivat edelliset raskaudet, kerrasta, vaikka yli kolmikymppisenä aloitin, joten toivoa kyllä on.
emotyyppi ja ajatus koko rumban aloittamisesta uudelleen ei kyllä innosta, saati sitten se, että pitäisi taas olla kotona yli vuosi... Viimeksi meinasin tulla hulluksi ja olin tosi onnellinen, kun palasin töihin. Nyt elämä onkin hyvin tasapainossa, itse viihdyn töissä ja lapsi viihtyy hoidossa, mutta...
Vanhin on jo kolmannella luokalla, toiseksi vanhin eskarissa ja nuorin on kaksi vuotias. Välillä ajattelen, onko ikäerotkin jo liian suuret. Sitten pohdin omaa ikääni. Olen 35. Olen jo aika iäkäs synnyttämään. Työpaikallakin jo varmaan ihmetellään, että eikö se koskaan tule töihin. En kai voi kuitenkaan potkujakaan tämän takia saada. mitään urahaaveita ei minulla ole. Olen onnellinen, jos voin jatkaa nykyisessä työssäni. Sitäkin mietin, pitäisikö käydä välillä töissä näyttäytymässä ja jäädä taas pois, vai ollako yhteen menoon.
Mutta onhan se vaikeaa jos sitä miettimään alkaa, parempi vain ottaa vastaan niin monta kuin Luoja suo=)
mutta mietityttää juuri raha-asiat. Asunto ja auto riittäisivät viisihenkiselle perheelle, samoin kotivuodet olisivat taloudellisesti todella tiukkoja.