Tuntuuko teistä, että mies pitää itsestään selvyytenä, että hänellä on oikeus mennä ja tulla miten haluaa?

miehellä poika melkein aina mukana paitsi töissä.

Minun pitää joka ulkona käynti tilittää erikseen, että saan " lapsenvahdin" .

kysyen, onko toiselle ok jäädä juuri sinä iltana lapsenhoitohommiin.



Mutta toisaalta taas työhön liittyvät iltamenot (joita ehkä kerran viikossa) ovat miehen puolelta lähes ilmoitusasia. Oletus jotenkin on, että ellen ole erikseen asiasta ilmoittanut, olen kotona hoitamassa lapsia. Vaikka itsellänikin on työ, johon kuuluu iltamenoja, tosin ehkä pari kertaa kuussa.

Meillä molemmat, halutessamme lähteä omille menoille, juttelemmet asiasta ja varmistamme, että se ei toista haittaa.

Ja johtui minun omasta asenteesta aika pitkälle...



Eli mies kyllä ooikeasti mielellään hoitaa lapsia, mutta ei mitenkään suoraan sitä sano tai tuo esille. Ja lähteminen täältä on edelleen vaikeaa. Kamppeita ei saa päälle ko joku roikkuu koko ajan housun lahkeessa :)

Mies on paljon pois työmatkojen takia ja on ottanut oikeudekseen sitten muutenkin vain ilmoittaa mulle menoistaan. Mä tietty joudun siltä kysyy kalenteri kädessä milloin sopisi että kävisin vaikka kampaajalla.

tai ohimennen sopia jotain. Ja kun olen kotona lapsen kanssa, niin olen sitten vaan kotona lapsen kanssa.



Jos mulla on iltameno (harvoin), niin pitää erikseen teroittaa, että sulla on sitte lapsenhoitohuki, muista.



Jos mulla & lapsella on iltameno (joku kyläpaikka tms.), niin mies häippäsee siltä istumalta jonnekin, ei takuulla jää tekemään mitään kotihommeleita. Tulee kotiin vasta kun me lapsen kanssa palattu.